Kuluneen kuukauden olennaiset, olkaa hyvä!
✖ Marraskuu ei ollut minun kuukausi. Musta, märkä ja raskas. Olen helvetin iloinen, että se on ohi. Kuun viimeinen viikko jotenkin kiteytti kaiken: alkuviikosta minulle tehtiin tutkimuksia, jotka ilmeisesti laukaisivat kaikkien tavanomaisten kipujen lisäksi vielä painajaismaisen pohjetulehduksen. Kävelemisestä en edes haaveillut, mutta en pystynyt edes makaamaan, sillä pohkeita ei voinut laskea mitään vasten. Kun lopulta kokeilin niihin uutta kipulääkettä, lääke aiheutti rajun migreenin ja pahoinvoinnin. You win some, you lose some – harakoille huvenneen päivän päätteeksi päätä särkee yhä, mutta nyt pystyn ainakin kävelemään. Yrittäjänä ei naurata. Tällaiset päivät tarkoittavat, että seuraavina tehdään tuplasti töitä.
Nyt kun tämä on saatu alta pois, voin keskittyä surkean kuukauden kohokohtiin!
✖ (Nyky)tanssi kiinnostaa. Ei sentään tanssiminen itse, Jarno on meistä se tanssija, vaan tanssista nauttiminen katsojana. En tajua tanssista mitään, mutta liike on lumoavaa katseltavaa ja tekee vapauttavalta antaa ajatusten ja assosiaatioiden vaeltaa. Viime aikoina on tullut nähtyä erityisesti nykytanssia: kävimme viime kuussa Zodiak Helsingissä katsomassa Anna Cadian esikoisohjauksen Ars Erotica (oli hieno!) ja nyt kävimme Stoassa katsomassa Alpo Aaltokoski Companyn uuden Kadotettu-teoksen. Nälkä kasvaa syödessä, haluan lisää! Saa suositella! Myös teatterissa olisi kiva käydä ennen joulua.
*Kynsien kestolakkaus on sponsoroitu.
✖ Kimallus levisi kynsiinkin. On ehkä vuoden mustin ja märin aika, mutta se ei estä minua tai ainakaan kynsiäni kimaltamasta. Olen käynyt viime vuosina kolmisen viikon välein Peili Hiussalissa Jennillä: hän pitää kynteni salonkikelpoisina kestolakkauksella*, joka kestää kynsissä useamman viikon jopa minun elämäntyylillä (siinä ei paljoa käsiä ja kynsiä varjella). Valitsen lähes aina yksivärisen, yksinkertaisen, melko lyhyeksi viilatun mustan kestolakkauksen, mutta tällä kertaa päätimme piristää sitä hopeisella folioinnilla, jota laitettiin muutamiin kynsiin. Ah kuinka se kimaltaa kilpaa sormukseni kanssa! Ensi kerralla foliointi ehkä kaikkiin kynsiin pikkujoulukauden kunniaksi.
✖ Uusi Joker. Kävimme katsomassa uuden Joker-elokuvan, jota tähdittää roolia varten rajusti laihduttanut Joaquin Phoenix. Tummasävyinen tarina kertoo kuinka yksinäinen ja turhautunut Arthur Fleck suistuu lopullisesti kohti hulluutta eikä siinä hirveästi valonpilkahduksia ole, mutta leffa on kaikessa synkkyydessään vaikuttava. Vahvimmin jäi mieleen hypnoottinen kohtaus, jossa Fleck tanssii hylätyssä kylpyhuoneessa. Luin kiinnostavan pikkuhaastattelun siitä kuinka tanssikohtaus oli syntynyt improvisoiden kuvaustilanteessa, kun alkuperäinen käsikirjoituksen kohtaus ei tuntunutkaan oikealta. Sen sijaan että Fleck olisi kolme miestä murhattuaan kärsinyt omantunnon tuskista, hän tunsi saavansa voimiaan takaisin. Se oli alkanut itsepuolustuksesta ja eskaloitunut, hän oli saanut kontrollin tilanteeseen ja se oli tuntunut hyvältä. Toivon Phoenixille parhaan pääosan Oscaria ihan pelkästään kylpyhuonekohtauksen takia. (Kappas, tässäkin toistuu tanssiteema. Kai se on niin, että keho on joskus ilmaisuvälineistä vahvin.)
✖ Vuoden viimeiset työt alta pois. Nimittäin ihan kohta alkaa loma! Olen kerrankin osannut välttää vanhoja virheitä ja näyttää siltä, että joulukuusta on tulossa huomattavasti rennompi ja rauhallisempi kuin se oli esimerkiksi vuosi sitten. Olen nauttinut ajatuksesta suuresti jo etukäteen, suunnitellut kaikkea museopäivistä pikkuretkiin lähiseuduille, mutta todellisuudessa tärkeimmät tavoitteeni ovat pitää huolta itsestäni ja kirjoittaa. Jos saan tehtyä nämä, olen 100% tyytyväinen.
Miten teidän marraskuu on sujunut?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Myötätuntohalaus! Marraskuu ei ole näillä seuduilla ihmisen kuukausi ollenkaan. Parempia päiviä tulee kyllä, uskotaan niin nyt kun seuraavaan marraskuuhun on 11 kokonaista kuukautta.
Kiitos! Ahahaha juuri niin, onneksi on melkein vuosi aikaa toipua ennen seuraavaa.
Marraskuu ja kaamos ylipäänsä on vuosi vuodelta pahempi, niinhän tutkimuksestkin osoittavat, että oireet ilmenevät/pahenevat kolmenkympin korvilla. Tiedän olevani ärsyttävyyteen asti selviytyjä, mutta yritän ajatella, että samalla tavoin pimeys painaa lähes kaikkia suomalaisia, plus pimeää ja kylmää se on ollut aiempienkin sukupolvien kohdalla! Ei silloin ole lennelty etelään kaamosta pakoon. Ja antaahan tämä maa meille niin paljon kauneutta ja ylenpalttista hyvinvointia, että lyhyt pimeä ja kylmä jakso on pieni miinus siihen nähen. En siis ymmärrä alkuunkaan sitä viime vuosina yleistynyttä ajatusta, että joka vuosi on suorastaan pakko lentää lämpöön ja valoon, jotta voisi hengissä selvitä.
Samoin miettein täällä. Yritän ajatella niin että marraskuu on omanlaisensa kuukausi ja tarpeellinen omalla paikallaan vuosien pitkässä ketjussa. Välillä pitää olla pimeää jotta arvostaa taas valoa. Annetaan sisäisen valon loistaa.
Kauniisti ajateltu ja ilmaistu. Tarkoitukseni ei ollut aiemmassa vähätellä kaamosoireita; tiedän liiankin hyvin mitä ne ovat, omalla kohdallani kyse jo kaamosmasennuksesta väsymyksen sijaan. Mutta että kaamosaikaa ja etenkin marraskuuta on alettu pitää jotenki epänormaalina asiantilana, jota on syytä paeta mahd. kauas. Kuten sanottu, pimeä vuodenaika on ollut läsnä edellisten sukupolvien elämässä, ja samoin on jälkipolviemme elämässä (tod.näk. vielä pimeämpää kun talvet käyvät yhä mustemmiksi ilmaston lämmetessä). Yritetään siis olla armollisempia marraskuuta kohtaan, niin eiköhän sekin kohtele meitä lempeämmin.
Mietin vaan sitä että kuinka hyvin ne aiemmatkaan sukupolvet ovat voineet täällä pohjoisen kaamoksen keskellä? Toki aina on ollut ihmisiä, jotka kestävät sen ongelmitta, mutta enemmän niitä, joihin se vaikuttaa negatiivisesti.
Lähtökohtaisesti kyllä tykkään tästä lempeyden ja armollisuuden ajatuksesta. Jonkin verran voi aina vaikuttaa asennoitumalla oikein.
Ihanasti sanottu. Koitan ajatella näin. Välillä se on vaan vaikeaa. Onneksi nyt tuli ohut lumikerros ja joulukuu ja pari aurinkoista päivää!
Jep, tämän olen totisesti omissa nahoissani havainnut, että kaamosoireet pahenevat vuosi vuodelta. Ja ihan totta tuo että ei sitä kaamosta olla ennenkään lähdetty pakoon, mutta taas toisaalta elämä on ollut silloin kovin monilla muillakin tavoilla erilaista.
Petri Kekoni Companyn 369 (kera astemerkin, jota en näppikseltä löydä)! Menkää menkää menkää, upea produktio ja upea tanssiryhmä. Cirkossa pääsee katsomaan.
Kekonin Möhkäle ja siitä tehty spessuversiointi soolona loppukesästä Kalasatamassa veti sielusta jonkun vetskarin auki, hänen työssään ja liikkeessään on taikaa. xx
Oijoi kiitos vinkistä, tsekkaan tämänkin! xxx
Ai että tämä olisi kiinnostanut! Esitykset näemmä loppuivat marraskuuhun. Hitsit. Kiitos vinkistä kuitenkin Anna, Kekon menee seurantaan.
Surullinen marraskuu! Jouduimme saattamaan ihanan russelimme pilven reunalle 1.11 ja suru on kova. Lämpimät paijaukset teidän koirille. Lohduttaa seurata niitä.
Voi ei, ikävä kuulla! Osanottoni ♥♥♥ Välitän paijaukset asianomaisille, he varmasti arvostavat.
Nyt oli raskas kuukausi, koko marraskuu saikulla pitkittyneen flunssan ja kuumeilun takia. Lähes koko lokakuun myös. Ai niin, ja syyskuun. Vaan kevät tulee olemaan erilainen, otin virkavapaata! Omia projekteja koko kevät! Todellakin pitää oppia lyömään stressi poikki!
Toivotaan, että joulukuusta tulee sulle helpompi ja valoisampi!
Voi ei, kuulostaa kamalalta! Paljon sympatiaa ja paranemisia sinne, ja onneksi helpompi kevät odottaa, ihana päätös. Valoa loppuvuoteen ♥
Marraskuun alku oli vielä helvetillisen lokakuun jatke. Lokakuussa tajusin, että päätäni oli särkenyt jo kaksi viikkoa putkeen, heräilin aamuisin kipuun, kun yöllä oli purrut hampaita maanisesti. Lokakuun-marraskuun aikana töissä oli 6 kappaletta sellaisia tapahtumia, joista kaikki jo yksistään olisivat aiheuttaneet unettomuutta. Niinpä löysin itseni ensin työterveyslääkäristä ja sen jälkeen vielä työterveyspsykologilta. Sain ohjeet elämästä selviytymiseen:
– opettele sanomaan ei
-opettele delegoimaan
– pidä itsestäsi huolta
-nuku
-sure isää, se on sallittua
Niinpä loppu marraskuu meni näiden asioiden toteuttamisessa ja valoa on nyt näkyvissä…odotan lomaa aika lailla…
Voi Terhi ♥ Hyvät ohjeet sait, kannatan näitä kaikkia. Ihanaa, että olet noudattanut niitä. Toivottavasti sullakin koittaa kaivattu, tarpeeseen tuleva loma pian. Paljon valoa loppuvuoteen xxx
Hyvin sujui kiitoksia vaan kysymästä :-)
Onneksi on lunta. Se valaisee kivasti pimeyden keskellä. Kauniit kynnet sulla. Kimallus kyllä piristää niin kynsissä kuin vaatteissakin. Tykkäsittekö Joker elokuvasta? Kävin ensi-illassa sen katsomassa. Oli upea pääosa esitys ja kuvaus hulluudesta tai hulluksi tulemisen matkasta.
Jooo tykättiin! Ei se mikään hyvän mielen elokuva ollut, mutta vaikuttava, jäi kummittelemaan mieleen ja vaivaamaan moneksi päiväksi.
Marraskuu oli hanurista myös täällä. Joulukuusta tulkoon parempi.
KYLLÄ!
Jeee loma kuulostaa niin hyvältä! Mullakin alkaa puolivälissä, en malta odottaa
Ah ihanaa! Voi meitä onnekkaita x
Tanz im August – Koko elokuun kestävä nykytanssifestivaali Berliinissä. Jo esityspaikat itsessään ovat kiinnostavia, esim. HAU-teatteri ja Volksbühne. Tänä vuonna esityspaikkojen välillä kulki festaribussi, miten kätevää. Taiteellisessa johdossa vahvaa suomalaista osaamista. Lisäksi paneelikeskusteluja ja viikonloppuisin bileet teatterin ravintolassa. Lämmin suositus pitkälle viikonlopulle elokuisessa Berliinissä, tänä vuonna hikoiltiin 30 asteen helteessä. Ei paha!
Ooooo, kuulostaa täydelliseltä! Täytyy pitää mielessä jos tie vie ensi kesänä Saksan suuntaan. Kiitos vinkistä.
Marraskuun voisi ohittaa joka vuosi. Se on minulla masennuksen koti, jolloin kaikki krempat nostavat päätään. Yritin selvitä tänä vuonna matkalla Aasiaan, kun oli mahdollisuus. Aloitin myös uuden työn, joka pakottaa nousemaan pimeinä päivinä. Uusi kimaltava mekko, hieroja ja kampaajan hemmottelukin auttavat.
Ymmärrän täysin. Ah, hierojalle vois kyllä mennä, hyvä idea! Johonkin hemmotteluhoitoon, jossa ei avata kipeitä lihaksia, vaan pelkästään nautiskellaan.