Kaupallinen yhteistyö Gateau

Elämme vuoden mustinta aika ja sen kyllä huomaa. Raudan ja D-vitamiinin tankkaamisesta ja pitkistä yöunista huolimatta mieli on välillä koetuksella, kun ulkona on koko ajan pimeää ja märkää. Kokosin kourallisen vinkkejä, joilla olen onnistunut tuomaan omiin päiviin vähän luksusta ja tekemään niistä aavistuksen parempia. Luksuksella en tarkoita kallista tai välttämättä edes materiaa: usein kyse on lähinnä tietoisesta läsnäolosta, että tekee jotain ihan vain itsensä vuoksi. Pelkästään siitä tulee parempi fiilis, että näkee vähän vaivaa tuottaakseen itselleen hyvää mieltä.

Herkkutarjotin toimii yksin, kaksin tai kaveriporukalla. Skaalaa kokoa syöjien mukaan.

Astetta ylellisempi iltapala. Syysapatiassa sitä tuppaa menemään siitä missä aitaa ei ole, mutta mieliala kummasti kohenee, kun vähän panostaa välillä. Sen ei tarvitse tarkoittaa mitään kovin monimutkaista. Kivalla kattauksella ja pienellä vaihtelulla pääsee jo pitkälle. Inspiroiduin artesaanileipomo Gateaun leipäkalenterista bongatusta herkkutarjottimesta ja ladoin tarjottimelle aprikoosi-pähkinäleipää, paria juustoa, viikuna- ja lakkahilloa sekä leipäjuustoa. Pieni mutta tuhti leipä jakaa mielipiteitä, sillä se sisältää aprikoosien ja rouskuvien pähkinöiden lisäksi rusinoita. Vaikka olisit tiukasti vastakkaisessa leirissä, tälle kannattaa antaa mahdollisuus! Sattumilla täytetty leipä ei kilpaile jokapäiväisen arkileivän kanssa, vaan se on suolaisenmakea herkku, joka nautiskellaan esimerkiksi vahvojen juustojen kanssa. Leipomomyymälässä vierailu on osa elämystä – ja toki herkkuhetki syntyy jollain toisellakin leivällä, jos rusinat eivät yksinkertaisesti käy.

Hengaaminen aamutakissa. Täsmennetään heti: on monta tapaa viettää aikaa aamutakissa. Jos on niin uupunut ettei jaksa pukeutua, pitää huolestua. Mutta jos sen tekee siitä riemusta, ettei tarvitse eikä aio lähteä kotoa mihinkään, ei ole mitään parempaa. Parhaimmillaan aamutakkihengailu on suihkun tai kylvyn jälkeen, teekupin ja kirjan kanssa, kännykkä äänettömällä eteisessä. Tähän aikaan vuodesta aamutakin seuraksi tarvitaan myös villasukat. Meillä on tosin niin kylmät kivilattiat, että villasukat eivät tahdo riittää, joten ostoslistalla on tossut, jotka pitävät varpaat lämpiminä.

Ostin Monoclen suitsukepidikkeen St Georgen leipomon yhteydessä
sijaitsevasta kaupasta. Messinkisen kotelon sisällä on puurasia täynnä pikkusuitsukkeita.

Suitsukkeet. Kynttilät ovat ihanat, poltan niitä pimeinä kuukausina joka päivä. Ne tekevät ilmapiiristä pehmeän ja lempeän, mutta silloin kun haluan kohottaa tunnelmaa, sytytän suitsukkeen karkottamaan ummehtuneen energian. Sillä voi huijata itseään ajattelemaan, että on oikeasti ulkomailla jossain hämyisessä baarissa tai teehuoneessa eikä ikkunan takana vihmova räntä kiinnosta enää yhtään. Suitsukkeen polttaminen on myös ihana tapa virittää koti vieraita tai omaa vapaailtaa varten.

Aila Meriluodon “Vaarallista kokea” on kokoelma päiväkirjamerkintöjä 60- ja 70-luvuilta, ja tavallaan taas ajankohtainen, sillä kunnioitettavaan 95 vuoden ikään ehtinyt kirjailija kuoli lokakuun lopussa.

Lukeminen on luksusta. Olen vasta viime aikoina todella tajunnut miten paljon ikävöin lukemista niinä vuosina, kun aika ei riittänyt kunnolla edes nukkumiseen saati kirjan avaamiseen. Olen joutunut opettelemaan sitä uudestaan, harjoittelemaan keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan, uppoutumista toisiin maailmoihin. Nyt se alkaa sujua ja se on parasta aikoihin.

Lukeminen laskee sykettä, rauhoittaa ja virkistää, viihdyttää turruttamatta aivoja. Luen paljon uutuuskirjoja, mutta pyrin pitämään käden ulottuvilla myös vanhoja teoksia, jotka olen löytänyt divareista, kirppiksiltä ja äitini kirjakätköistä. Uskon, että tekee hyvää altistaa itsensä muillekin kuin tässä ajassa syntyneille teksteille – se herättää usein uusia ajatuksia.

Vapaa ilta ei-millekään. Nykyään aika on suurinta luksusta. Olen tajunnut, että yksi syy miksi olen aina niin väsynyt silloinkin kun en tee liikaa töitä on se, etten koskaan ole kunnolla offmode, vaan puuhaan koko ajan jotain tai ainakin mietin, että pitäisi sitä sun tätä. Pestä pyykkiä, järjestää joku pyörremyrskyn kouriin joutunut kaappi, hoitaa pari puhelua ihmisille joiden kanssa ollaan soiteltu ristiin. Saan kivoistakin jutuista kehitettyä itselleni velvollisuuksia, kun yritän venyttää vähän vapaa-ajan riittämään kaikelle mitä en ole ehtinyt, vaikka olisi pitänyt.

Niinpä kaikkein parasta mitä voin itselleni antaa on pelkälle olemiselle pyhitettyä aikaa. Se pitää merkata kalenteriin ja sen pitää olla oikeasti sillä tavoin pyhä, ettei mikään jyrää sen yli tärkeysjärjestyksessä. Silloin tehdään juuri sitä mitä huvittaa, olipa se sitten lukemista ja sohvalle nukahtamista kirjan kanssa, koiran kanssa hengaamista, pitkällä kävelyllä käymistä tai kirsikkatomaattien paahtamista. (Kirsikkatomaattien paahtaminen on varma signaali siitä, että voin hyvin enkä tunne stressiä. Se on viimeinen mieleen juolahtava asia silloin kun pää on täynnä todo-listoja enkä pysty rauhoittumaan.)

En voi sanoa vielä hallitsevani tätä, mutta harjoittelen. Mitä vaikeammalta tuntuu olla tekemättä ei-mitään, sen tärkeämpää se on.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA