Hei kaunokaiset, anteeksi odottamaton radiohiljaisuus! Blogi oli teknisen vian takia monta päivää alhaalla. Palveluntarjoaja oli muuttanut sivustoja vanhalta palvelimelta uudelle ja deletoinut vanhan. Harmi vaan, että minun blogini ei ollut muuttanut uudelle palvelimelle muiden mukana. He “kovasti pahoittelivat” kertoessaan mokastaan eivätkä sen jälkeen vastanneet kahteen päivään soittoihin tai sähköposteihin. Tyhjää sivua tuijottaessa ehti muutamaankin otteeseen miettiä miten tämä on edes mahdollista.
Huono meno huipentui eiliseen, kun kävimme päivystyksessä varmistamassa, että kovan tällin saaneella Jarnolla ei ole vakavaa päävammaa. Miehellä todettiin aivotärähdys, mutta lääkäri vahvisti, että jää henkiin. Sitten olikin minun kuntoni vuoro romahtaa: vietin loppupäivän sängyn pohjalla kituen kuukautiskivuissa, joihin ei auttanut särkylääkkeet, kuumavesipullo eikä edes Via Tribunalin tonnikalapizza, jolla (toisin kuin hyödyttömillä särkylääkkeilläni) on sentään maagisia parantavia voimia.
Olotilaa mukavasti piristi myös pieni stressiromahdus, kun yhtäkkiä tajusin, että olemme lähdössä alle viikon päästä Kuubaan. Sitä ennen on vielä uusittava passi (joka on voimassa viisi kuukautta ja kolme viikkoa matkan jälkeen, kun kriittinen raja on kuusi kuukautta), haettava viisumi suurlähetystöstä, joka on auki mahdollisimman väärinä ajankohtina – ja varattava kaikki matkan majoitukset. Sitä ei tällä kertaa kannata kuulemma jättää tehtäväksi perillä, koska paikalliset verkkoyhteydet ovat olemattomat.
Varsinainen aallonpohja koitti, kun valvoin pikkutunneille kipujeni kanssa ja menin sosiaaliseen mediaan etsimään eläinvideoita, jotka piristäisivät kurjaa mieltä, mutta löysinkin itseni lukemasta siitä miten espanjalaisia metsästyskoiria kohdellaan. Sen jälkeen olin märkä rätti kyynelmeressä, minkä ainoa hyvä puoli oli se, että sain lopulta nukahdettua, kun olin surrut itseni uuvuksiin.
Huh.
Nämä onnekkaat elukat eivät edes aavista miten hyvä elämä heillä on.
Nyt blogi on tehnyt paluun internetiin, pikapassi on tilattu ja majapaikka varattu ensimmäisille öille. Kuuba siis odottaa, vaikka olin jo hetken perumassa koko matkan siinä pelossa, että huono onni seuraisi meitä sinne saakka. Jarnon kolhut ovat paranemaan päin (enää pyörryttää kuulemma vain vähän) ja minäkin turvonneine vatsoineni ja silmineni olen mitenkuten tolpillani tai ainakin takaisin sorvin äärellä.
Ne espanjalaiset metsästyskoirat surettavat edelleen. Mitä voi tehdä? Adressien allekirjoittaminen tuntuu niin mitättömältä, eivätkä ne Espanjan koirat ole suinkaan ainoat, joilla on tässä maailmassa hätä. Tuntuu niin avuttomalta, kun haluaisi pelastaa ihan kaikki kärsivät, eikä tiedä miten voisi pelastaa edes yhtä. Ja tuntuu tyhmältä, kun itse valitan vatsakipuja ja stressaan pikkuasioista siinä missä toiset pääsevät hengestään.
Toivottavasti teidän viikko on alkanut valoisemmissa merkeissä! Eiköhän tämä meidänkin meno tästä taas nouse. Ulkona kimaltaa häikäisevän kirkas ja kylmä talvi, valoa on päivä päivältä enemmän. Ja ehkä siellä reissussa saan kanavoitua tätä pitkään patoutunutta turhautumistani ideoiksi, joista olisi jollekulle jotain apua.
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Vaikka kuinka haluaisi pelastaa kaikki maailman koirat, niin kannattaa muistaa myös riskit. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/05/terveydesta-ja-sairaudesta-ei-puhuttu-mitaan-katukoiria-maahantuovat
Tottakai, kaikessa on aina riskinsä. Katukoirien pelastaminen on vielä verrattain uutta ja toimintaa varmasti kehitetään koko ajan. Kuten tuossakin jutussa sanotaan, “katukoiria tuovat yhdistykset valmistelevat yhteistä strategiaa ongelman torjumiseksi”.
Mutta siitä olen jutussa haastatellun asiantuntijan kanssa samaa mieltä, että parasta olisi, että voisi auttaa eläimiä paikan päällä.
Juuri niin! Voi kunpa tämä ongelma jäisi joskus historiaan.
Hei Stella
Hurjia tapahtumia teillä siellä ollut lyhyen ajan sisällä. Jospa asiat lähtisivät nyt kevättä kohti ja auringon voimalla paremmalla energialla.
En voi olla mainitsematta galgoista, koska olen mukana niiden rescue toiminnassa. Galgot eli Espanjan vinttikoirat ovat aivan ihania koiria luonteeltaan. Meidän järjestön kautta voit käydä ( https://www.facebook.com/galgosdelfenix/ ) tutustumassa lähemmin toimintaan. Galgoja voi auttaa monella tapaa. Jos ei halua adoptoida galgoa niin voi ottaa galgon kotihoitoon kunnes hänelle löydetään lopullinen koti. Lisäksi voi lähteä galgolle kummiksi, esim. lahjoittamalla haluamansa summan rahaa suoraan jollekin meidän yhteistyötarhoista Espanjassa. Ja yksi tapa on myös toimia lentokummina. Näistä löytyy enemmän tietoa yllä olevan linkin kautta.
Aurinkoista kevättä
Niina ja Surya galgo
Kiitos Niina infosta ja linkistä! Käyn tutustumassa. Olisi ihana toimia sijaiskotina koirille, jotka etsivät lopullista kotiaan, mutta valitettavasti tässä liikkuvaisessa elämäntilanteessa se ei oikein onnistu. Jotain muita auttamisen tapoja varmasti kuitenkin löytyy.
Hei Stella!
Itse tulin juuri pari viikkoa sitten Kuubasta. Valokuvaajan paratiisi! <3 Nettiyhteydet ovat todellakin olemattomat, mutta se on myös virkistävä kokemus irtaantua netin ja somen ympärillä pyörivästä arjesta. Toki, jos ja kun työ pyörii somen ja netin ympärillä se voi varmaan tuntua hieman haastavalta. :'D Ihanaa reissua teille! :)
Voih, tämä on nyt suolaa haavoissa, koska mm. juuri tuon olemattoman netin takia teimme päätöksen vaihtaa viime tingassa matkakohde toiseen. Katsotaan mihin päädymme! Kuubaan sitten toisella kertaa.
Toi Espanjan galgojen jne. koirien tilanne on kyllä sellanen asia, mikä saa mut kyyneliin oikeestaan vaan ihan ajattelemalla asiaa ja toi artikkeli myöskin taas jälleen kerran…niin kamalaa, en voi ymmärtää miten niin ihanaa rotua ei kohdella niin kuin pitäisi. Myöskin sekin vaikuttaa varmaan, että vinttikoirat on se mun rotu ehkä eniten. Kun niiden tilanteesta ensimmäisen kerran sain tietää, niin tuntuu että mun sydän ei oo enää entisellään ja ehkä jopa murehdin välillä liikaa mutta minkäs teet…jotenkin muutenkin kulkukoirat/kaltoinkohdellut koirat ympäri maailmaa on mulle se herkkä kohta ja pakko sanoa ettei esim. lasten asiat kolahda samalla tavalla. Joku tuomitsisi varmaan, mutta musta se on vaan hienoa, että oon löytänyt sen oman hyväntekeväisyyskohteen, jota haluan tukea ja joka on niin lähellä mun sydäntä. Se musta tärkeintä kuitenkin on. :)
Kiitos Stella että jaoit asiaa täällä blogissasi, jotenkin kolahti ja kovaa, vaikka sun blogi on kyllä muutenkin niin ihana. <3
Olen itsekin miettinyt miksi eläinten kaltoinkohtelu osuu jotenkin pahemmin kuin esimerkiksi ihmisiin kohdistuvat vääryydet, mutta tullut siihen tulokseen, että epäkohtia valitettavasti riittää, joten on pelkästään hyvä, että niistä mahdollisimman monta yritetään korjata.
Kiitos Lellu, ihana kuulla että olet tykännyt ♥
Mä tulin juuri melkein kolmen viikon työreissulta Kuubasta, ja vitsi miten ristiriitaisia fiiliksiä se herätti. Vaikka monissa kehitysmaissa onkin tullut reissattua, niin Kuuba silti yllätti. Nettiyhteydet on todellakin surkeat, en laskisi paljonkaan hommia niiden varaan. Ruoka on ainakin Havanan ulkopuolella kehnoa, ellet sitten satu pitämään uppopaistetusta kanasta ja kinkkusämpylöistä. Hinnat on turisteille melko kovat. Toisaalta maa on uskomattoman kaunis, ja varmasti kaltaisillenne valokuvaajille aivan mieletön kohde. Mojitot ja piña coladat on taivaallisia ja tanssimista suosittelen erittäin vahvasti! Minnepäin aiotte?
Moikka Norppu, kiitos kommentista. Kuuba taitaa todella olla ristiriitainen paikka. Meillä sitten matkasuunnitelmat muuttuikin eikä me lähdetäkään tällä kertaa sinne, vaan toisaalle. Harmittaa, mutta toisaalta Kuubaan kannattaa varmasti lähteä sellaisella hetkellä, kun voi keskittyä töiden sijaan seikkailun.
Moi Stella!
Turhamainen kysymys: mistä nuo ihanat tossut ovat? Kiitos jo ennakkoon. :)
Ps. Kiitos kun oot niin ihana ja aito, plus sun teksti on aina kuin silkkiä sivelisi; sitä on tosi nautinnollista lukea. Olet paikkasi Suomen blogiskenen huipulla ehdottomasti ansainnut.
Pps. Noi koiratarhat / rescuekoirat on hankala juttu, kun ei koko maailmaa voi adoptoida ja siinäkin on riskinsä ja ihmisten hyväntahtoisuuden hyväksikäyttäjänsä. Miksi maailmassa on pahuutta? Tulevana koiranomistajana oon miettinyt pääni puhki rotukoiran ja rescuekoiran välillä, päätymättä mihinkään. Olisipa jotkut asiat vaan mustavalkoisia.
Ppps. Niin ja huippua Kuuban matkaa, se on upee mesta!
Moikka!
Pakko kommentoida Espanjasta adoptoidun rescue-podencon omistajana etten parempaa päätöstä olisi voinut tehdä.
Aivan ihania koiria niin täynnä rakkautta ja kun omaa tuhisijaa katsoo tuossa vierellä tuntuu ihan käsittämättömältä, että joku haluaa kohdella heitä niin hirvittävän huonosti.
Olen omani adoptoinut jo kohta 7 vuotta sitten ja edelleen tulee kyynel silmään kun ajattelen kaikkea sitä mistä omanikin on selvinnyt ja on silti niin kiltti ja hyväkäytöksinen. Koskaan ei ole ihmiselle hampaitaan näyttänyt vaikka syytä olisi ollut <3
Moikka Lotta,
anteeksi vastauksen viive, nuo tossut on tuotu Meksikosta jostain pikkuputiikista Tulumista! Ja kiitos tuhannesti kauniista sanoistasi, tuli superhyvä mieli.
PS. Ota rescuekoira ♥
Hei Stella, olen kompannut aina kirjoituksiasi missä puhut kuukautiskivuistasi. Itse olen koko elämäni syönyt lääkkeitä ja kärvistellyt enemmän kuin soisi. Epäilin aina endometrioosia, mutta koskaan ultralla ei kukaan lääkäri löytänyt mitään. Laparoskopia olisi ollut vaihtoehto mutta siihen en koskaan lähtenyt, kun lääkärit totesivat, että tuskin on endometrioosia.
Sain toisen lapseni lapsettomuushoitojen jälkeen sektiolla, jossa paljastuikin ohimennen laaja endometrioosi. Sirottumaa ja kiinnikkeitä oli käytännössä kaikkialla, mutta se oli sen laatuista ettei ultrassa ollut näkynyt.
Endometrioosi on siis ollut kipujeni lähde sekä yksi osasyy lapsettomuusongelmiin.
En tiedä oletko tutkinut kattavasti endometrioosin mahdollisuutta, tai oletko käynyt laparoskopiossa. Mutta oma kokemukseni vahvistaa sen, että vaikka lääkärit olisivat mitä mieltä, kyseessä voi olla endometrioosi. Itselläni nyt saamani tieto ja selvyys asiasta helpottivat elämään kipujen kanssa. Ja joissain tapauksissa pesäkkeitä voidaan poistaa tai määrätä tehokkaampaa lääkitystä dagnoosin varmistuttua.
Toivotan sinulle pärjäämistä vaivan kanssa. Ja lämpimiä halauksia kohtalotoverilta :)
Tuossa ylen jutussa on mukana tyttäreni ja hänen galgonsa Lupita. Mä annan hänelle ja kaltaisilleen rescuekoiraihmisille tuhat tsiljoonaa papukaijamerkkiä kun ottavat hoiviinsa ja huolehtivat kaltoinkohdellun koiran parempiin oloihin. Ja myös heille, jotka muilla tavoin tukevat työtä, joita noden asioiden eteen tehdään. Kaikillehan ei ole edes mahdollista ottaa rescuekoiraa…
Näen suhteellisen läheltä kuinka tärkeä se muodostuva ja vahvistuva luottamuksen side on heille molemmille ja kuinka Lupitakin on pikkuhiljaa askel askeleelta päässyt alun arkuudestaan ja varovaisuudestaan. Tytär ottaa kohta toisen rescuekoiran, kaveriksi Lupitalle, joka on jo hyvin kotiutunut kylmään Pohjolaan, talvihaalari tosin aluksi oudostutti : D
Hei,
sinulla on paljon näkyvyyttä ja sanavaltaa, tehokkainta mitä voit tehdä on puhua ja kirjoittaa epäkohdista, pitää ääntä niiden puolesta joilla sitä ei ole!
Koiratarhoilla käyminen Espanjassa tai muualla on todella silmiäavaavaa, hylättyjä ja kaltoinkohdeltuja eläimiä on tuhansia, miljoonia…………..
“Periaatteen Nainen” tossa yllä antoikin hyviä konkreettisia ohjeita auttamiseksi.
Moro Kati, olet oikeassa, samaa olen miettinyt itsekin – on tämä kanava ja kuuntelevia korvia, ehkä pitäisi valjastaa tätä isommin asioiden muuttamiseen kohti parempaa.
Olen espanjan koirista tiennyt kauan. Järkyttävää.
Mä uskon että jostain löytyisi kirjoittaja joka aidosti pystyisi vaikuttamaan uuteen maailmaan siten että herättäisi ja avaisi Silmät ympäri maailman!!
Sana on voimakkain ase ikinä jos sen valjastaa voimiin jotka tulevat aidosta tahosta ja voimasta
Teen itse kyllä kaikkeni että löydän näitä uusia kanavia ja olen päättänyt menestyä isommin että saan auttaa ja vaikuttaa mm radiossa, eetterissä ylipäätään, että saan kertoa näistä koiristakin. Ihmiset eivät tiedä. Harmi vain, että tietyt tahot ovat pakottaneet välillä hakemaan uutta todella kaukaakin.
Tiedän miltä tuntuu kun voimat viedään.
Olen oikeasti pyytänyt Universumin tähdet etc oikeudenmukaisuuden taakse ja tekemään hyvää pienimmillekkin täällä
Toivon että toteutuu pian!!
♥ ♥ ♥
Hei Stella, mikahan mahtaa olla tuo ihana matto tuossa TVn (?) ja tossujen kanssa kuvassa, 3. kuva yhlhaalta?
Moikka, se on vintagematto Madesignista, kurkkaa lisää täältä: http://www.madesign.fi
Kuuban viisumin saa myös kentältä! Paljon kätevämpää, viisi minuuttia Finskin service deskillä riittää.
Meidän lento lähtee aamukuudelta, mahtaakohan olla auki silloin neljän maissa yöllä kun tärähdämme sinne? Pitää tarkistaa, vaikka pelkään kyllä pahoin että ei.
Eiii vitsi miten uskomaton lafka! Ihmettelin kyllä kans että mikä on vialla kun saitti sanoo vaan cannot be found from server.
No ymmärrän kyllä ihmetyksen!
Moi Stella,
Mä olen se semihullu mäyräkoiranainen (jolla oli ennen ulkomaille muuttoa samanlainen maastonakki kuin teillä) joka on joskus postannut sun FB:hen mäyrisvideoita… No mutta, en tullut siis mainostamaan kuinka sekaisin olen vaan puhumaan lempiaiheestani: rescuekoirista!
Asun itse tällä hetkellä Espanjassa ja teen vapaaehtoistöitä tarhalla. Ja juu, nyt on tosiaan synkeimmät ajat kun metsästyskausi on loppunut ja joka paikka on täynnä hylättyjä podencoja ja galgoja ja myös viime vuoden joululahjat ovat täyttäneet vuoden, tulleet murrosikään ja yllättäen perheisiin on puhjennut allergia jne. Päivittäin koiria hylätään satoja, se on suorastaan absurdia, ja olisikin vain hylkäämistä, mutta myös runsaasti kaltoinkohtelua. Omassa blogissa olen kirjoittanut aiheesta mm. täällä: https://periaatteennainen.com/2017/09/09/terveisia-tarhalta/ ja täällä: https://periaatteennainen.com/2017/02/22/ajatuksia-rescuetouhuista/ ja “rescuekoirat” tägin alla on paljon lisää…
No mutta siis. Auttaa voi monella tavalla. Ja tämä on vähän sellainen Pandoran lipas jota ei kannattaisi avata, koska monien mielestä ainoa oikea tapa auttaa on paikan päällä, mutta totuus on, että se tarvittava asennemuutos (sekä lakien tiukennus) tapahtuu niin helvetin hitaasti, että muutakin apua tarvitaan. Joten voi lahjoittaa rahaa, sillä rahalla katetaan eläinlääkärikuluja, korjataan rapistuvia koiratarhoja, hankitaan ruokaa ja jos joskus jää yli niin tehdään valistustyötä ja kampanjoidaan – yleensä se tehdään ilmaiseksi. Voi ottaa yhteyttä “omaan” EU-edustajaan ja lisätä painostusta puuttua Espanjan poliittiseen ilmapiiriin mitä tulee eläinten kohteluun ja juuri esim. galgoilla metsästykseen. Jos haluaa auttaa yhtä koiraa kerrallaan, voi tarjoutua esimerkiksi kotihoitopaikaksi adoptioon tulevalle rescue-koiralle (me olemme toimineet sijaishoitajina täällä koirille, jotka ovat sittemmin matkustaneet uusiin koteihin). Erityisesti isoilta ja keskikokoisilta koirilta puuttuu usein väliaikaisia koteja, joissa niihin tutustutaan paremmin ja näin pystytään löytämään paras mahdollinen perhe koirille.
Ehkä tässä oli nyt romaania tarpeeksi, tsemppiä pakkauspuuhiin ja ihanaa lomaa – se koittaa ihan pian!
Minä pelastin yhden ja joku päivä pelastan toisen. Yksi kerrallaan, kukin tavallaan. Löydät varmasti oman tapasi auttaa.
Uskon tähän myös ♥ Kiitos.
Hei, sama juttu meillä. Tai Ella tuli meille Romaniasta, mutta aika surkeista lähtökohdista myös. Ellasta on kuoriutunut vajaassa puolessa vuodessa todella läheisyydenkipeä (voisi melkein sanoa läheisriippuvainen) sohvaperuna. Olen päättänyt, että kaikki meille tulevat koirat tulevat olemaan rescuekoiria. Pelastetaan maailma vaikka yksi koira kerrallaan <3
Maailmantuska näin nelikymppisenä aikana jolloin kaikki paska lävähtää silmille netistä on paljon raastavampaa kuin maailmantuska teininä 80-luvulla. Ollapa vielä välillä onnellisesti siinä tietämättömässä kuplassa.
Parempaa vointia teille molemmille ja turvallista matkaa!
Kiitos ♥
“Maailmantuska näin nelikymppisenä aikana jolloin kaikki paska lävähtää silmille netistä on paljon raastavampaa kuin maailmantuska teininä 80-luvulla. Ollapa vielä välillä onnellisesti siinä tietämättömässä kuplassa.”
ALLEKIRJOITAN!