Kirppiksellä syynään kaikkein tarkimmin astioita notkuvat pöydät ja hyllyt. Ei voi mitään, astiat ovat heikkouteni. Pystyn kirppiksillä ohittamaan uskomattomia vaatelöytöjä ja ihania vanhoja koruja vedoten rationaalisiin argumentteihin: omistan jotain samanlaista, tai vaatteita on jo tarpeeksi. Mutta kauniin kipon kohdalla alan välittömästi keksiä sille kaikenlaisia tärkeitä käyttötarkoituksia, vaikka kotona olisi pino aivan vastaavia. Onneksi käytämme aarteitamme ahkerasti. Mitään ei hillota kaapin perälle odottamaan sitä oikeaa hetkeä, joka ei oikeasti saavu koskaan, vaan kaikki palvelee arjessa. Käyttöön ne on tehty!
Keräilen kauniita astioita myös työni puolesta. Kuvaamme asiakkaille ruoka- ja viinijuttuja, joiden stailauksissa ei voi käyttää kovin montaa kertaa samoja astioita. (Tiedän valokuvaajan, joka dreijaa itse astioita ruokakuvauksiinsa, mutta näin pitkälle emme ole päässeet.) Ihanimmat aarteet säilön omiin kokoelmiini, mutta muut on ennemmin tai myöhemmin laitettava kiertoon. Onneksi laadukkaat vintage-esineet löytävät helposti uuden kodin.
Kuvauksia varten metsästän erityisesti käsintehtyä keramiikkaa ja muita uniikkiesineitä, jotka ovat sopivan anonyymejä. Myös vanhat astiasarjat, joita ei enää valmisteta, sopivat usein tarkoitukseen. Kun niitä yhdistelee moderneihin elementteihin, syntyy rento ja ajaton tunnelma. Sellaisesta tykkään kotonakin, omissa kattauksissa, joita en ikinä juuri suunnittele, ladon vaan pöytään mitä osuu käteen ja ihailen sitten lopputulosta.
Nappasin kuvia viime aikojen löydöistä, joista olen itse aivan onnessani. Harva asia hykerryttää enemmän kuin hyvä kirppisonni! Nämä takuulla jäävät niinsanottuihin pysyviin kokoelmiin.
Mustavalkoinen lautanen on suomalaista käsityötä 50-luvulta. Mietin onko lautanen Kupittaan saven tuotantoa, Pauliina sen sitten vahvisti ja veikkasi suunnittelijaksi Linnea Lehtosta.
Kupittaan savi oli Turussa 20-luvulla perustettu keramiikkayritys, joka toimi 60-luvun lopulle saakka. Kirppiksillä ja antiikkikaupoissa näkee Kupittaan käsinmaalattuja astioita, maljakoita ja taide-esineitä tällä hetkellä melko paljon, vintagehaukkojen riemuksi usein varsin edulliseen hintaan. Merkkileimat saati signeeraukset eivät olleet korkealla keramiikkatehtaan tärkeysjärjestyksessä, joten monet Kupittaan estetiikkaa huokuvat esineet täytyy tunnistaa koluamalla internetiä ja kyselemällä itseään viisaammilta. Tämän lautasen pohjasta löytyy sentään Made in Finland -leima.
Rakastuin lautasen himmeään mattapintaan ja käsinmaalattuun mustaan kuvioon, josta tulee mieleen Hilma af Klint ja muut vuosisadan alkupuoliskon mystikkotaiteilijat, joiden taide muistuttaa (ystävääni loistavaa sanaa lainaten) astraalimorsetusta. Kyllä pientä esoteriaa saa olla astiakaapissakin.
Tapio Wirkkalan suunnittelemat värikkäät jälkiruokamaljat olivat kyllä superlöytö! Olen ihastellut näitä antiikkikaupoissa, mutta hinnat ovat aina pilvissä enkä ole raaskinut sijoittaa. Nyt törmäsimme Kokkolassa kirppiksellä tähän hurmaavaan värikimaraan, joka oli varustettu niin pienellä hintalapulla, etten voinut enää kävellä onneni ohi. Onneksi Jarnokin lämpesi, meillä on nimittäin sääntö (jonka kiroan säännöllisesti alimpaan helvettiin) että meille hankitaan vain asioita, joista molemmat tykkäävät. Näistä on jo syöty sitruunasorbettia, pistaasijäätelöä ja leipäjuustoa.
Iittalan valikoimiin kuuluneet maljat olivat tuotannossa vuosina 1956-1969. Muottiin puhalletut lasit on hohtomaalattu, rakastan sitä että jokainen meille päätynyt malja on erivärinen. Sarjalla ei ole ilmeisesti nimeä, vaan se tunnetaan tuotenumerollaan 2352. Ah, niin kauniit ja aavistuksen dekadentit! Tulisikohan tavallisiin arkiaamuihin vähän nostetta, jos söisi jugurttinsa hohtavan vaaleanpunaisesta maljasta. Taidan testata.
Löysin myös Ultima Thulen grogilaseja ohittamattomalla diilillä. Meillä on samasta sarjasta kuohuviinilaseja, jotka veimme Lappiin, samoja nimittäin löytyi hirsitalon astiakaapista edellisten sukupolvien jäljiltä. Grogilasit taidamme kuitenkin pitää kaupunkikodissa, ovat täydellisen kokoisia cocktailien tarjoiluun ja niistä on ihana nauttia myös viikonloppuaamujen suosikkijuomaani, veriappelsiinimehua vissylla.
Näitä ei muuten tarvitse välttämättä metsästää vintagemarkkinoilta, arktisen jään innoittama Ultima Thule on yhä Iittalan tuotannossa ja täydentyi pari vuotta sitten Wirkkalan 100-vuotispäivän kunniaksi uudella sateenharmaalla sävyllä.
Miten siellä, kiinnostaako astiat, oletteko kirppistelleet viime aikoina?
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Olen minimalisti ja säilytystilaa on vähän mutta astiat ovat paheeni.
Kaipaan käsiini astioita jotka ovat eloisia ja ilahduttavia. Suomalaiset nykyajan iittalat ja arabiat ovat minusta tylsiä, joten todellakin kirppisastiat ja -aterimet kiinnostaa.
Olen ostanut astioita usein matkoilta, sekä kirppiksiltä että uutena. Esim Japanin matkoilla päätyy väkisinkin vahingossa jonnekin astiakauppaan tai kokonaiselle kadulle jossa on vain astia- ja korikauppoja. Ajan kuluessa kotiin on kulkeutunut muutama sieltä, muutama täältä, ja kaikki ovat erilaisia mutta toimivat yhdessä ihanasti.
Kävin lisäksi tekemässä keramiikkapajalla itse itselleni mieluisat lautaset, niistäpä kelpaa ottaa ruokakuvia!
Myös metalliset tarjottimet viehättävät. Olen nähnyt sinun kuvissasi muuten myös samanlaisen kuin oma suosikkitarjottimeni. Myös metallisia tarjottimia olen kantanut kotiin matkoilta.
Myös talouden lemmikillä on itse tekemäni paksupohjaiset ja painavat ruokakupit koska ne kaupan kupit olivat tylsiä.
Astiahifistelyä siis on täälläkin.
Mulla on näitä samoja Wirkkalan kulhoja, löysin myös hyvin pienellä hinnalla. Ärsyttää vaan, kun niitä on yksi liian vähän meidän joulupöydän väelle. Metsästän siis lisää. Mulla on sellaisia petroolin sinisen sävyisiä. Aivan unelman ohutta ihanaa lasia.
Täällä Pohojanmaalla tekee välillä aivan huippuja vintagelasilöytöjä. Sekä kirppareilta että rompetoreilta. Mummot välillä tyhjentää astiakaappia torikirpparilla, joka on meidän kaupungissa joka kesäsunnuntai. Ja aivan ihanan kirpparin löysin viime kesänä Pietarsaaresta. Liian paljon näkee kirppareillakin kammottavaa roinaa, hyvä kirppari on oikein ilahduttava asia.
Ainoa juttu vaan, että ihanalle lasille tarvitsisi myös ihanan astiakaapin. Kuinka teillä säilytetään astiat?
Meillä on kodissa sisustus, vaatetus ja käyttötavarat suurimmaksi osaksi kirppiksiltä hankittua. Rakastan kirppistelyä, se on minulle elämäntapa. Määrän sijaan satsaan siihen, että esim. kaikki astiat ovat täsmälleen sellaisia kuin haluan, en kelpuuta mitä tahansa kippoja vaan metsästän niin kauan että löydän mieleiset. Sama juttu vaatteissa. On jotenkin sata kertaa tyydyttävämpää löytää haluamansa kirppikseltä vaikka yksi juttu kerrallaan kuin kävellä kauppaan ja ostaa rekallinen tavaraa kerralla. Kaikki eivät tietenkään sellaista jaksa, mutta minulle kirppikset ovat henkireikä ja rakastan niiden koluamista.
No kirppistelin just tänään pojalle verkkaripuvun, johon hän täysin rakastui ja toiselle lippiksen. Lastenvaatekirppiksen sijaan voisin mennä second hand -astioita metsästämään myös, mutta kun vähäinen hyllytila keittiössä. Ehkä siis parempi olla menemättä…
Aaah, vintagekupperoiset, niitä ei koskaan voi olla liikaa!
Viime aikoina itseäni on kohdannut aivan uskomaton kirppismunkki, ja löytöinä ovat olleet esim. tälläkin hetkellä kaupoissa oleva Nanson villakangastakki laput kiinni, hintana 1/10 alkuperäisestä, iskemättömät suomalaiset mokkasaappaat (ORANSSIT) ja kauan etsitty sarjakuvakirja. :D
OOOH, onnenmuija! Kupperoisia ei todellakaan voi olla koskaan liikaa, vaikka Jarno välillä yrittää muuta väittää.
Hei ihanaa, tällaisia juttuja lisää! Viimeisin löytöni on Saara Hopean iso sammalenvihreä aromimalja, täydellinen vaikka karkeille tai pähkinöille. Kokoa on sen verran, että viiniä ei viitsi kaataa täyteen… :)
Hei jee, ihanaa että tykkäsit! xx
Aivan ihania löytöjä. Mä olen vasta ihan viime vuosina ihastunut kunnon astioihin. Aloin keräämään Mainio Sarastus sarjaa ja ostin itselleni juuri joululahjaksi Kastehelmi maljakon noin vuoden jahkailun jälkee. Tosin löysin sen ihan mahtavalla alella. Tuo Ultima Thule sarja kiinnostaa myös.
Oi, Mainio on kyllä kiva sarja! Ah se on parasta kun löytää jotain kauan kaivattua superalesta.
Vanhat astiat on ihania aarteita! Niiden vuoksi itsekin kierrän kirppareita ja vintage-tapahtumia, aina kun kohdalle osuu. Viimeksi kesällä löysin pari Nanny Stillin cocktail-lasia ja olen niistä aivan innoissani.
Suloinen tuo keraaminen lautanenkin!
Oooo Nanny Stillin lasit ovat aina upeita.
Nää postaukset on ihania :)
Kiitos, ihanaa että tykkäät! x
Toinen astiahaukka täällä, päivää! Monta kaunista löytöä on päätynyt kotiin. Annoin aikanaan keräämäni 24h -astiastoni (8:lle hengelle) tyttärelle, hänen muuttaessa omilleen ja koin ahaa -elämyksen: nyt voin kerätä taas astioita! Tykkään paitsi kotimaisista, myös varsinkin englantilaisesta sinivalkoisesta posliinista, joten kirpparit ja antiikkiliikkeet kiinnostaa. Kotona onkin mittava valikoima teekuppeja (kaunista kannua vielä etsin), ruokalautasia yms. Ja kupariset kipot kiinnostaa ja viimeisimpänä teak. Eli salaattiastia on tiikkinen vati, kaunis neliskanttinen, taitaa olla 1960 -luvulta kuin toiselta kirppariltä löytyneet salaattiottimet tiikkisillä varsilla. Kirppareilla ja vastaavilla syynään ihan ekana astiaosastot. Nuo kauniit lasiastiat sulla saivat näppini syyhyämään. Ovat todella upeita, onnea löydöistä!
Hahaha mahtava taktiikka, vanhat tyttärelle niin vapautuu tilaa uudelle! Oijoi, kuulostaa ihanalta tuo salaattivati.
Astiat ovat vieneet myös minun sydämeni.
Nyt olen ihastunut Raaka Rån keramiikkaan. Kouhia teki minulle aivan ihanan vihertävän vadin ja vaalean helmiäisen kulhon.
Oi, Leenan astiat ovat upeita! Meilläkin on niitä. Vihertävä vati kuulostaa täydelliseltä.
Kiinnostaa kyllä tosi paljon. Vanhat arabian sarjat niin ihania, käytännöllisiä, aikaa kestäviä ja tietty Suomalaisia. Kupittaan savella on kauniita astioita ja samat asiat pätee kuten Arabiaan. Ultimathulea löytyy kotoa samoin kun vanha kahviasto Myrna. Upeita kuvia olet ottanut astioistasi :-)
Kiitos Satu, mäkin tykkäsin näistä kuvista! x
Ihania!! En ole nähnyt noita värikkäitä kulhoja missään aiemmin.
Jooo niitä ei kai ihan hirveästi liiku! Mutta nyt kävi säkä xx