Elämme kummallisia aikoja. Vielä viikko sitten kuvittelin naiivisti, että virustilanne ei koskettaisi meitä, mutta tässä sitä ollaan, välttelemässä ruuhkaraitiovaunuja, pesemässä käsiä joka mahdollisessa välissä, puntaroimassa mihin paikkoihin ja tilaisuuksiin kannattaa mennä vai kannattaako ollenkaan. Kaikkialla on tasan yksi puheenaihe, joka alkaa jo kyllästyttää, mutta siitäpä minäkin tässä kirjoitan – tuntuu mahdottomalta puhua mistään muusta! Lupaan silti, että tämän kirjoituksen jälkeen kanavalta löytyy juttuja ihan muista aiheista, ei siksi ettei tilanne kiinnostaisi ja huolettaisi meitä, vaan ihan siitä syystä, että uskon monen kaipaavan muutakin kuin virusaiheista luettavaa.
Meistä kumpikaan ei kuulu riskiryhmään enkä jotenkin osaa olla huolissani omasta sairastumisestani, mutta en tietenkään halua osallistua pöpön levittämiseen. Olemme lähdössä parin viikon päästä Lappiin, jossa lähisukulaiset ovat ikänsä puolesta alttiita tartuntataudeille. Huolestuttaa muutenkin kaikkien riskiryhmään kuuluvien puolesta ja tuntuu tyhmältä, että vielä pari päivää sitten olin ihan sitä mieltä, että ei tässä nyt tarvitse yhdestä flunssasta hössöttää. En ymmärtänyt alkuunkaan, että tilanne on monille muille vakava.
Meillä tilanne on vaikuttanut toistaiseksi eniten työtilanteeseen: kevään kalenteri on mennyt parissa päivässä uusiksi sen jälkeen kun WHO julisti koronaviruksen pandemiaksi. Jarno tekee työkseen tapahtumakuvauksia, joista jokaikinen peruttiin eilen – ei tapahtumia, ei kuvauksia. Yksi uusi projekti siirtyi syksyyn. Keväälle sovituista töistä on siirtynyt iso nippu hamaan tulevaisuuteen ja saa nähdä miten loppujen käy. Absurdi fiilis. Näin yksityisyrittäjänä otsalle alkaa kohota hiki, sillä ei töitä tarkoittaa ei tuloja. Ei auta kuin alkaa keksiä korvaavia projekteja peruuntuneiden tilalle, toivoa että sellaisia löytyy. Työni on joustavampi kuin moni muu, mutta silti huolestuttaa.
Olen kuitenkin kiitollinen, että varotoimiin on ryhdytty ja tilanne otettu vakavasti. Se luo toivoa, että muissakin asioissa olisi mahdollista saada aikaan nopeita muutoksia. Toivottavasti opimme tästä jotain yhteen hiileen puhaltamisesta ja siitä, että paljon saa aikaan, kun yhdessä tehdään (olisipa mahtavaa, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen suhtauduttaisiin samalla vakavuudella).
Raivostuttaa massahysteriaa lietsova media, sillä paniikista ei hyödy kukaan. Parasta mitä voi tehdä on ottaa rauhallisesti ja luottaa virallisiin suosituksiin: pestä käsiä tiuhaan ja käyttää saippuaa, yskiä hihaan, jättää väliin ei-välttämättömät reissut, välttää ruuhkia ja pysyä kotona, jos huomaa oireilevansa. Luotettavia lähteitä ovat THL ja WHO. Uutisia kannattaa seurata faktaan keskittyvistä kanavista ja jättää lööpit tyhjenevistä kauppahyllyistä omaan arvoonsa. Käytetään tervettä järkeä: ei sekoilla sen käsidesin hamstraamisen kanssa (saippua on muutenkin tehokkaampaa) muttei oteta myöskään turhia riskejä, joilla voi olla – jos ei meille itsellemme, niin jollekin toiselle – vakavia seurauksia.
Etätyöhön jääminen on ollut minulle helppoa, työskentelenhän muutenkin suurimmaksi osaksi kotona. Mikään ei oikeastaan ole siltä osin muuttunut, mitä nyt tapaamiset on muutettu puhelinpalavereiksi ja asioita sovitaan sähköpostitse. On itseasiassa hauska huomata, miten moni asia hoituu niinkin. Saksalainen minussa arvostaa tätä tehokkuutta, erityisesti aikaa, joka säästyy, kun ei tarvitse liikkua paikasta toiseen. Rakastan niitä päiviä, kun tiedän ettei tarvitse lähteä mihinkään: vedän aamulla villasukat jalkaan, kokoan ympärileni tietokoneen, muistivihon ja kahvikupin, ja ryhdyn hommiin.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Kaikki sympatia teille, joiden työt eivät jousta tällä tavoin – tarjoilija, siivooja tai sairaanhoitaja ei voi jäädä tekemään töitä kotiin. Tilanne asettaa monet myös tukalaan asemaan, jossa on vastakkain yleinen etu ja oma elanto: lieviäkin oireita havaitessaan pitäisi jäädä kotiin, mutta kuinka helppo on olla solidaarinen, jos laskujen maksu on kiinni töissä käymisestä? Vakituisen työsuhteen eduista nauttivilla on parempi turva karanteenin sattuessa kohdalle, mutta sitten on freelancerit, keikkatyöläiset, nollasopimuksella työskentelevät, ihan kaikki muut.
Huolestuttaa myös pienyrittäjien, taiteilijoiden, esiintyjien ja artesaanien puolesta. Tilanne on ajanut monet alat ahtaalle ja monien ihmisten kalenterit ovat Jarnon lailla tyhjentyneet kerralla. Tottakai terveys menee talouden edelle, mutta mietin silti miten kauaskantoiset seuraukset pandemialla tulee olemaan. Isot yritykset kestävät poikkeustilan aiheuttaman iskun paremmin, pienten tulevaisuus on vaakalaudalla. Omien mahdollisuuksien mukaan kannattaa tukea suomalaisia yrittäjiä ja yrityksiä suosimalla kotimaisia tuotteita ja palveluita, niitäkin joita ei voi juuri nyt hyödyntää: voimme ostaa tulevaisuutta varten lahjakortteja hierontaan, joogaan, keramiikkakurssille, kukkakauppaan, kampaajalle. Suosittelen tietysti järkevää taloudenhallintaa: jos omatkin rahat ovat tiukilla, kannattaa huolehtia ensisijaisesti oman arjen jatkuvuudesta ennen kuin auttaa muita, etenkään kun ei ole takeita siitä ovatko pienyritykset pystyssä silloin kun lahjakortteja voi lunastaa.
Jos oma taloutemme ei ole siitä kiinni, voimme myös osoittaa tukea olemalla pyytämättä jo maksettuja rahoja takaisin palveluista, harrastuksista ja esityksistä, jotka jäävät nyt kokematta.
Yritetään pysyä turvassa, pysyä terveinä! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, keksitään kivaa tekemistä kotona, kokkaillaan, luetaan, katsotaan leffoja. Pieniä ravintoloita ja kahviloita voi pitää tässä tilanteessa pystyssä tilaamalla takeaway-annoksia, moni toimittaa ovelle tai myy tasarahalla omalta oveltaan.
Suunnittelin ensi viikolla paluuta salille (olen tosin “suunnitellut ensi viikolla paluuta salille” viimeisen kuukauden) mutta nyt kun sekin on suljettu, pitkät kävelyt ja Katjan verkko-yinjooga saavat ajaa asian. Onpahan ainakin aikaa keskittyä omaan hyvinvointiinsa, kun kalenteri on tyhjentynyt menoista.
Miten siellä sujuu?
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Ihanaa taas lukea Stellan tekstiä!
Jeee! x
Terveydenhuollon ammattilainen (tosin jo ajat sitten “oikeasta” lääketieteestä psykiatrian puolelle karannut) kiittää ja kuittaa!
Mietin juuri, pitäisikö tässä viran puolesta kirjoittaa jotakin someen, mutta sinähän sanoit tyhjentävästi kaiken mitä olin pohtinut. Ainoa, minkä tähän voisin lisätä, on, että uutisvirran saa myös sulkea, jos alkaa ahdistaa, riittää kun tarkistaa tärkeimmät tiedotteet päivittäin. Pelon, ahdistuksen ja huolen tunteet ovat tällaisessa tilanteessa ymmärrettäviä, ja ne kannattaa tiedostaa ja hyväksyä niin itsessä kuin muissa, mutta niiden mukaan ei kannata lähteä toimimaan. Paniikin lietsonta niin valeuutisten tai huhupuheiden jakamisen kuin käsidesin hamstraamisenkin muodossa on pahinta, mitä epävarmoina aikoina voi tehdä.
Senkin uhalla, että kuulostan toivottaman 2010-lukulaiselta: keep calm and wash your hands.
Hyvin kirjoitettu. Toki lisäisin vielä, että koronavirus leviää myös oireettomana, joten jokaisen velvollisuus on nyt välttää niitä ylimääräisiä ja turhia menoja ja tapaamisia, siten saadaan leviämistä hidastettua. Taisi olla THL:n linjaus että ”jos meno ei ole välttämätön, älä mene”. Kaikki olemme siltä osin samassa veneessä. Tsemppiä itse kullekin ja kiitos kun kirjoitit aiheesta.
Kyllä, juuri näin! Kiitos kun lisäsit.
Kiitos hyvästä postauksesta!
“olisipa mahtavaa, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen suhtauduttaisiin samalla vakavuudella”. Tämä käy mielessä monta kertaa päivässä, samoin kuin se,että Koronavirusta ei olisi ihmisten keskuudessa, jos eläimiä ei syötäisi..( Eikä HIV:ta, sarsia tai ebolaa, jotka kaikki tarttuivat ihmiseen alunperin lihasta).
Ehkä voi vain toivoa, että tästä pandemiasta opittaisiin muutakin kuin se, että pyllyn voi puhdistaa myös käsisuihkulla.
Ehkä pandemia oli universumin karmea muistutus ihmiskunnalle ilmastonmuutoksesta: nykymeno ei voi jatkua.
Samaa olen ajatellut tuosta eläinten syömisestä! Mitä suunnatonta ja tarpeetonta julmuutta ihmiset jatkuvasti kohdistaa eläimiin, että tämähän on vain verrattain pieni seuraamus ihmiskunnalle.
Toki siitä huolimatta myötätunto kaikille joita viruksen aiheuttama tauti on vakavasti koskettanut, tai joita pelottaa kovasti.
Ja samoja ajatuksia myös maapallon yleiseen tilaan liittyen. Asioita saatais kyllä tapahtumaan, kun vaan ois riittävän vakava suhtautuminen, prioriteetit kirkkaana.
Ihan jees, en tosin tiedä miten työpaikka suhtautuu siihen että kun allergiakausi alkaa ihan kohta, katupöly kutittaa ja aivastuttaa ja niistättää. Pitääkö siis mennä karanteeniin nyt niinku syksyyn asti? Lähi sali pitää kuitenkin ovensa auki ja siellä olen käynytkin rautaa nostamassa. :) Mutta joo ihmettelen sitä kuinka tämä pandemia sai sen aikaan että vihdoinkin ilmaston muutosta hillitään matkustelun rajoittamisella.
Kiitos, Stella, että avasit tämän keskustelun, odotinkin, että joku bloggareista (siis niistä harvoista, joita seuraan) sen aloittaisi.
En halua levittää paniikkia, mutta tuttavani, jotka ovat töissä sairaalassa Italiassa, kertoivat jo viime sunnuntaina, että hengityskoneissa on myös alle 40 vuotiaita perusterveitä potilaita. Siis kaikki eivät ole vanhuksia tai monisairaita!
Ambulanssit kulkevat kaduilla sireenit päällä viiden minuutin välein, myös yöllä, lääkärit puhuvat sotatilasta.
Eli tärkeintä mielestäni nyt myös meillä täällä on eristäytyminen, niin paljoin kuin mahdollista, jotta sairaalat eivät joutuisi samaan tilanteeseen.
Vessapaperia nyt ei todellakaan tässä bideesuihkujen maassa tarvitse hamstrata, mutta ruokaa kannattaa olla varastossa. Italiassa ruokaa kaupoissa on saatavilla, mutta kauppaan päästetään vain pieni määrä asiakkaita kerrallaan, joten jonot voivat olla tuntien pituisia.
Virus ei itsessään minua pelota, mutta ylikuormittuneet sairaalat kyllä.
Kamalan voimia vievän virusperäisen flunssan kourissa tiistaista lähtien. Tiistaina rakkaat työkaverit patisti kotiin, kun voimat oli niin ehtyneet, etten tiennyt itkenkö vai nauranko -tein siis molempia. 3/4 perheestä sairastaa, itse ehdotin jo miehelleni omaa eristystä, ettei hänkin sairastuisi, mutta yöksi hän kuitenkin kömpi viereeni, sillä vaimoikävä vaivasi. Niinpä hän nappasi minut kainaloonsa parantumaan.
Parannellaan niin pitkään, kun tauti jyllää, lasten kanssa leikitään kotikoulua.
“Rakkaat työtoverit patisti kotiin”. Voi hyvänen aika! Et sitten omaa järkeä käyttäen osannut jäädä sairaslomalle muita sairastuttamasta. Korona tai flunssa, nyt järki käteen. Käytöksesi muita kohtaan välinpitämätöntä ja raivostuttavaa!
Tiistaina vaivasi lähinnä vain väsymys. En ole matkustellut, eikä asuinmaakunnassani ole yhtään koronatapausta vieläkään. Kävin aamulla hoitamassa pakollisen duunin, jota en voinut muille delegoida ennen kuin työkaverini oli asiaan kerinnyt perehtyä. Tämän jälkeen kotikaranteeni omasta tahdosta.
Itse olen riskiryhmään (astma) kuuluva erityisluokanopettaja. Samalla tiedostan että oppilaani tarvitsevat minua juuri nyt kun koulut jatkanevat toimintaansa. Moni oppilaani saa päivän ainoan lämpimän ruoan koulussa ja samalla elämäänsä sellaista hoivaa ja järjestystä, josta saattavat jäädä kotona paitsi.
Tällä hetkellä panostetaan koulussa hyvään käsihygieniaan, mutta muihin toimiin on ollut vaikeaa ryhtyä. Vaikka minä pystyn esimerkiksi pitämään sosiaalista etäisyyttä, nämä pienet erityiset eivät sitä muista/osaa. Päivä kerrallaan mennään ja seuraillaan tilanteen kehittymistä.
Itse olen siitä hyvässä asemassa että olen vakituisessa kiinteistöalan toimistotyössä ja etätyö on mahdollista mutta silti tässä tilanteessa alkaa miettiä omankin taloutensa iskukestävyyttä. Joten nyt kihloja ostaessa halpa perus sormus ja hankin sitten joskus upeamman sormuksen. Kaikki sympatiani niille kenen elanto tai terveys on vaakalaudalla. Itse yritän tässä ottaa rauhallisesti ja melko tavallisesti, mutta ei kiinnostusta lähteä kaupungille pyörimään.
Kirjoitit minusta harvinaisen fiksusti. Hienoa, ettet alkanut osaltasi lietsoa paniikkia.
Minäkin luotan tässä asiassa THL:n arviointikykyyn (pois lukien pääjohtajan eilinen esiintyminen hikeä kasvoilta pyyhkien ja niistäen) ja maan hallituksen niiden perusteella tekemiin päätöksiin ja suosituksiin. Olen törmännyt (tiettävästi ei lääketieteen ammattilaisia olevien) bloggaajien vihjailuihin siitä, että THL ei ole tehtäviensä ajan tasalla ja että nyt pitäisi tehdä jotain enemmän. Ehkä jossain vaiheessa on tarpeen näin toimia, mutta tilannetta seurataan ja varmasti jos se muuttuu, otetaan kovempia keinoja käyttöön.
Omassa perheessäni peruuntui yksi vaivainen Tallinnan-reissu, mutta työt jatkuvat ja palkka juoksee. Lukiolainen opiskelee etänä, ja mieheni työskentelee koti käsin. Olen pahoillani niiden puolesta, joihin tämä virus vaikuttaa myös taloudellisesti.
Kaikkein tärkeäintä on, että kaikki pyrkivät toimimaan niin, etteivät riskiryhmässä olevat sairastu. Paniikkia ei kuitenkin kannata lietsoa!
Rauhallisesti. Pelaillaan lasten kanssa, luetaan kirjoja, kataellaan Netflixiä ja HBO:ta, jos nyt aloittaisi uudelleen Boardwalk Empiren? Kaupassa on käynyt yksi perheestä, hakenut sen verran ruokaa, että ensi viikolla on seuraavan kerran tarvis. Käsiä on pesty, mummolle on soiteltu. Maanantaista alkaa etätyöt vanhemmilla ja katsotaan, miten nuorimmalla koulun kanssa käy. Vanhempi etäilee ensi viikon. Malttia ja perheen kanssa kotoilua <3
Hyvin sujuu. Yritän ottaa iisisti. Lemmikki pupulle hain heinää, purua ja kuivaruokaa, että tyttö pärjää jos nyt satun sairastumaan. Itsellä on normaalisti ruokaa kotona kuten on ollut tähänkin asti. Ei mitään hamstraamista ruoka-kaupassa siis. Normaali ostokset kuten tähänkin asti.
Kuulostaa just hyvältä!
Hey, hey. Nyt kannattaa tosiaan tarkkailla tilannetta ja etsiä tietoa luotettavista lähteistä. Ei niinkään kohkata sen vessapaperin perässä.
Kyllä, juuri niin!
Helvetin hyvä postaus. Samoilla linjoilla täällä.
Kiitti! x