En osaa päättää onko se merkki aikuistumisesta vai ihan vaan siitä, että tykkää todella, todella paljon ruoasta, että elämä on alkanut rytmittyä safkaan liittyvien sesonkien mukaan. Koko ajan on aluillaan, meneillään tai tuloillaan jokin ihana kausi. Ensimmäiset uudet perunat! Syksyn sienisato! Simpukkasesonki! Parasta juuri nyt: parsakausi.
Kannan alakerran Anton & Antonista parsanippuja lähes päivittäin eikä kukaan onneksi valita. Herkku maistuu niin parmesanin kuin pekonin kera, lastattuna lautaselle pannulta tai uunipelliltä. Viime viikolla oli tulla naapurin kanssa kina viimeisestä nipusta, onneksi hän ymmärsi luovuttaa, sillä minä en olisi.
Keitetyt parsat menee helposti liian pehmeiksi ja on vähän blaah. Pitäisi kai olla parsakattila ja paremmat taidot. :) Ens kerralla uuniversio kokeiluun siis. Mun lempparisesonki liittyy uusiin perunoihin. Miten voi sellaiset mollukat ollakin niin hyviä!
Uuniin tai pannulle vaan, et voi epäonnistua!
Oi mikä ihana fiilis! Aurinko keittiössä, RAKASTAN.
NIINPÄ!
Ooooiii tulee nälkä näistä kuvista!
Niin tulee kuvaajallekin!
Meinaa vaan tänä keväänä mennä päällekkäin blini-, parsa- ja grillikaudet, kun kevät tuli niin aikaisin.
Ei kai se haittaa?
EI YHTÄÄN. Ne voi sitäpaitsi yhdistää. Enemmän on enemmän.