Vaalipäivä

Sunnuntai-iltaa! Meidän piti ottaa tänään rennosti ja poistua sohvalta vain käydäksemme äänestämässä, mutta niin tästä päivästä tuli kuin tulikin kaupunkioperaatio: lähdimme liikkeelle aamupäivällä ja palasimme kotiin vasta seitsemältä. Tilanteille on tapana eskaloitua, mutta sitähän varten vapaapäivät ovat.

Äänestys hoidettiin ensimmäisenä alta pois ärräkahvin kautta. Usko yksilön vaikutusmahdollisuuksiin on aika vähissä, mutta äänestämisestä tulee aina aikuinen olo. Että kävi miten kävi, oma korsi on kannettu kekoon ja sillä on jollain universaalilla lainalaisuudella lunastanut oikeutensa olla asioista mieltä.

Kolusimme kirppiksen läpi. Koirat rakastavat kirpputoreja, ne erottavat sieltä kaikki tuhannet tuoksut jotka minun nenääni tuoksuvat vain kellarilta ja vanhoilta hyllypapereilta. Ovat ehkä maailman surkeinta kirppisseuraa siinä mielessä, että haluavat sinkoilla joka suuntaan samaan aikaan. Löysimme silti nipun 60-lukulaisia puristelaseja eurolla kipale ja Juno löysi pöytien alta ilmeisen makoisan pölypallon, saalis sekin.

Kävimme kaupoissa, koskettelin kaikkea kimaltavaa ja mietin kenet voisi lietsoa järjestämään kesällä syreenintuoksuiset puutarhajuhlat, joihin voisi saapua säihkyvissä vaatteissa (Annika, ajattelen sinua). Voihan sitä toki säihkyä itsekseen vaikka kotiparvekkeella, mutta ei se ole ollenkaan sama asia. Paitsi jos sisustaisi pikkuparvekkeestaan salaisen puutarhan, joka ei ole itseasiassa ollenkaan huono ajatus.

Kuvassa vipeltävät Nakkipuoleen ehdokkaat, jotka olivat mukana äänestysretkellämme värväämässä äänestäjiä. He saivat puolelleen yhden rouvan, joka oli sitä mieltä, että Nakkipuolueen vaalilupaukset ovat paremmat kuin monen muun puolueen ja ehdokkaat ovat sitäpaitsi aivan ihastuttavat. Olkoonkin, että syövät välipalaksi pölypalloja.

Näin voi käydä, kun kaksi päättäväistä elukkaa haluaa samaan aikaan eri suuntaan. Onko se sitten tämä vaalipäivätunnelma, joka aiheuttaa vastakkainasetteluita? Talutusremmeihin sotkeutunut palvelusväki saa osakseen paheksuntaa, kun vaaliehdokkaat eivät ollenkaan tohinapäissään tajua miksi matkanteko loppui kuin seinään.

Näin ystävääkin: kävimme vaaliskumpalla Strindbergillä, koska kuuden euron kuohuviini. Suosittelen! Olisipa Helsingissä enemmän paikkoja, joissa saisi viinilasin kuudella eurolla – tulisi ehkä käytyä useammin ulkona. On tullut viime aikoina sovittua treffejä useimmiten omaan kotikeittiöön, koska siellä saa aina pöydän, musiikki sopii aina tunnelmaan ja viinilista on suppea, mutta edullinen. Pidän silti myös Strindbergistä, koiratkin ovat sinne tervetulleita ja tykkäävät torkkua sohvalla takin alla.

En keksi montaakaan eurooppalaista pääkaupunkia, jonka keskustassa on sunnuntaisin näin hiljaista! Olisimme voineet kävellä vaikka keskellä Mannerheimintietä, montaa autoa ei suhannut ohi. Koirilla on meneillään jokapäiväinen mäykkymurha, urheilulaji joka on yhdistelmä kilpajuoksua, painia, siskon korvassa roikkumista, narinaa ja aivotonta riehumista. Viihdearvo on kohdallaan paitsi silloin kun se tapahtuu kesken juhlien jonkun herkistyneen puheen aikana.

Vaalihumun uuvuttamana emme jaksaneet enää mennä kauppaan, vaan kävelimme suoraan Viiskulman Skifferiin vetämään listan suosikkiannoksemme, jumalaiset kalahampurilaiset. Hälytyskellojen olisi ehkä pitänyt soida siinä vaiheessa kun listalla ei mainittu enää sanaa jumalainen. Miksi, oi miksi reseptiä on muutettu!? Miksi korjata sellaista joka ei ole rikki? Ei se nykyinenkään hampurilainen nyt varsinaisesti huono ole, mutta ei ollenkaan enää sama. Uusi suosikki on saatava tilalle, joten toverit, ilmiantakaa kaupungin paras kalapurilainen!

When in doubt, wear black. Kokomustissa on maleksittu menemään, kuten kovin usein niinä päivinä, kun pukeutuessa ei jaksa miettiä yhtään mitään. Sunnuntaisin kiinnostaa muutenkin ennen muuta vaivattomuus ja mukavuus, siihen tarkoitukseen tuo Filippa K:n kevätmallistosta poimittu mekko on ihan omiaan. Lisäksi se on linjakas, kaunis ja rento, joten en tiedä mitä enempää yhdeltä mekolta voisi edes toivoa. Ja niin, nahkatakkikeleistä on palattu villakangastakkiin ja pipoon – lämpötila laski taas eikä mukavuudenhaluinen vilukissa jaksa palella.

VILLAKANGASTAKKI* BOOMERANG
MUSTA MEKKO* FILIPPA K
STYLESNOBIN NILKKURIT* DOTS
NAHKALAUKKU COS
PIPO SAMUJI
*SAATU

Nyt lyön tietokoneen kiinni, liityn sohvalle kasautuneeseen seurueeseen ja keräilen vähän voimia tulevaa viikkoa varten. Paljon kaikenlaista, en halua edes miettiä juuri nyt mitä kaikkea. Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikonloppu? Öitä sinne, huomenna kuullaan. Olen tilannut alkuviikoksi aurinkoa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

16 thoughts on “Vaalipäivä

  1. Hankkisin ehdottomasti nakkipuolueen jäsenkirjan, jos sellainen puolue olisi :) Ihanat mäykyt <3
    Asiasta toiseen, koska mahdat arpoa Nanso-voittajan?
    Sitä odotellessa toivotan aurinkoista (ainakin sisäistä) pääsiäisviikkoa teille kaikille!

    • Nakkipuolueen olisi todellakin pitänyt tajuta kampanjoida täällä blogissa eikä Ullanlinnan ja Punavuoren kaduilla. Nanso-voittajat valitaan tällä viikolla, muistaakseni keskiviikon aikana! xx

  2. Sunnuntaiden lisäksi arki-illatkin saattavat olla kaduilla aikas hiljaisia. Ei se varmasti johdu mistään palvelualojen palkkojen lisistä (kuten jotkut nimeltämainitsemattomat henkilöt saattavat julkisuudessa arvella), vaan jotenkin varmaan siitä, että suomalaiset on vähän kotikansaa. :) Eihän esim. Ranskassa ole kauppojen sunnuntaiaukioloakaan kuin hyvin harvassa paikassa, mutta silti kadut täyttyvät ihmisistä, jotka tulevat ihan vaan käyskentelemään ja viettämään aikaa.

    Äitini kasvoi tehdastyöläisvanhempien lapsena Tampereella vuosikymmeninä, jolloin sunnuntaisin ei ollut auki kyllä yksikään kauppa, kun lauantaisinkin olivat vain klo 14 asti. Kuitenkin oli ihan yleisesti tapana panna päälle vähän parempaa kaupunkivaatetta ja lähteä kaupungille sunnuntaikävelyllä katselemaan näyteikkunoita ja maailmanmenoa, törmäämään tuttuihin ja ehkä ostamaan herkku, jos tielle osui aukioleva kahvila. Tämä tapa pitäisi absolument elvyttää! Ja teidän nakkiseurueessa näyttää hyvin olevankin voimissaan. :)

    • Oi, ihana tapa! Sitä samaa meilläkin harrastetaan, vaikka pukeutumiseen ei kyllä aina panosteta ;)

  3. Oi, olisivatpa nakkiehdokkaat olleet ehdolla täällä Turun vaalipiirissä – ääneni olisi ollut taattu!

    • Takki on kyllä ihana, yksi suosikkini. En tiedä löytyykö vielä valikoimista, mutta jotain vastaavaa tulee varmasti vastaan jos piipahdat tsekkaamassa Bomer Lifestylen valikoiman Mannerheimintien alussa, siinä Dieselin naapurissa.

  4. Moikka! Voisitko joskus tehdä postauksen Helsigin parhaista & kivoista KOIRAyställisistä paikoista, kun sulla varmsti on kokemusta näistä! Eli mihin kahviloihin, kauppoihin, menomestoihin, ravintoloihin tms. voi mennä viettämään päivää, pistäytymään lenkiltä ja on tervetullut koiran kanssa. Vinkkejä kehiin!

    Kun omistaa koiran yksikseen, on aina bonusta, jos sen voi ottaa mukaan omiin menoihin :)

      • Hei,tähän on olemassa tassutkartalla.fi,josta voi tarkistaa esim katuosoitteen perusteella lähistöllä olevia koiraystävällisiä paikkoja esim ravintolat,joihin hyväkäytöksiset koirat ovat omistajien mukana tervetulleita.Itselläni on Weimari, joka mielellään käy kahvilla☺

        • Totta! En muistanutkaan. Voisin ehkä jokatapauksessa koota yhteen kirjoitukseen omat lempipaikkani, joissa on kiva käydä koiran kanssa.

  5. Pakko rakastaa nakkipuolueen pölypalloja syöviä ehdokkaita!! ♡♡♡ :•D

    Tuo mekko on ihana, simppeli ja tyylikäs ja kuitenkin rennon oloinen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.