Toisia meistä eivät koleat kesäsäät hetkauta. Untuvapeiton uumenissa on lämmintä sadepäivinäkin. Puolen päivän maissa herätään herätetään pikaiselle puistovisiitille, sen jälkeen vilahdetaan takaisin vällyjen väliin. Ainoa (tosin pomminvarma) tapa saada mäyräkoira sadepäivänä vapaaehtoisesti pois peiton alta on ottaa jääkaapista juusto – silloin mäyräkoirakaksikko materialisoituu viereen aivan tyhjästä alle minkään mitattavan aikayksikön.
Kuivina päivinä kuljeskellaan kiireettä rannalla, valloitetaan kallioita ja nuuhkitaan heinänkorsia. Mattolaitureilla voi käpertyä palvelusväen kainaloon katselemaan merelle… Tai vaanimaan viereisen saaren rannalta mulkoilevia kanadanhanhia ja punomaan hanhenpaistinhajuisia välipalasuunnitelmia.
Ei hullumpaa. Pitää ehkä ottaa opiksi. Taidan ensimmäiseksi kaivautua peiton alle ottamaan pienet torkut. Takuuvarmaa seuraa on ainakin tarjolla.
☊ PANIC AT THE DISCO – NINE IN THE AFTERNOON
ihanat nakkeroiset peiton alta pilkistelevine tassuineen, odottelen minäkin Jarvis-kuvia
Toiveesi on otettu korvan taakse!
Oi, ihanaiset :) Pakko kysyä, että mitä Jarvikselle kuuluu nykyään? Tohtori Myllerrys oli niin ilmeikäs ja karismaattinen vipeltäjä, että olen vähän jäänyt kaipailemaan otuksen kuulumisia.
Hei, Jarvikselle kuuluu hyvää! Herra asuu maaseudun rauhassa ja vipeltää siellä kahden muun mäyräkoiran kanssa. Tapaan Jarviksen loppukesästä, toivottavasti saan silloin napattua muutaman kuvan myös teidän iloksenne.
Niin söpösinä ovat kuonokkaat jälleen kuonoineen ja tassuineen!
Ne ovat aina yhtä kuvaukselliset, toisin kuin me ihmiset.
Voi nyyh heitä, en kestä!
Niih!
Vitsi, mikä nenu. Ja nuo koipeliinit… :D Tyttöset ovat selvästi ymmärtäneet lomailun idean. Hurmaavia ovat, tytöt sekä Mikko.
Todellakin!
Voi tuo tokavika kuva – en kestä! :-D Ihanan nakin ihanat nakkitöppöset.
Kuvittele, nuo pienet polkuanturat usein vielä kipristelevät unissaan!