Poikaystävälläni on salakavala tapa soittaa kappaleita, joihin hän tietää minut tarttuvan kuin kärpänen seittiin. Sellaisia, jotka saavat minut höristämään korviani jo ensimmäisten sekuntien aikana. Viaton ilme ei värähdäkään. Kappaleen puolivälissä tajuan, että tämä oli ansa ja häntä alkaa hymyilyttää. Silloin on jo selvää mitä soitan toistolla koko loppupäivän (tai viikon, sanoisi hän). Ehkä hän on matemaattisesti lahjakkaana selvittänyt musiikillisen yhtälön, jolla pääsee suoraan seulani läpi mustan sielun pohjaan.

Kas tässä uusin, Baby Alpacan Sea Of Dreams.

Kiharatukkainen lauluntekijä, jonka nimen olen autuaasti jo unohtanut, kertoi haastattelussa kirjoittaneensa kappaleen utuisen aamu-uinnin jälkeen. Sopii soundtrackiksi myös sumuiseen pohjoisen yöhön.

The prettiest song I’ve heard all week.

☊ BABY ALPACA – SEA OF DREAMS