Kärkisijoilla kiinnostavien asioiden listalla: kotona oleminen, pikkuvaimoilu ja pesänrakennushulluus. Ensimmäistä kertaa aikoihin kiinnostaa miltä nurkissa näyttää, siis niin paljon, että olen valmis tekemään jotain sen eteen. Olemme kierrelleet kirppareita ja romukauppoja, siirtäneet kalusteita, haaveilleet uudesta sohvasta, suunnitelleet millaisia valokuvia ripustaisi tyhjille seinille. Tehneet ruokaa, kutsuneet kavereita kylään. Siivonneet, sotkeneet ja siivonneet uudestaan. Ennen otti päähän jos piti siivota, vaikka just kolme viikkoa sitten siivosin. Viime aikoina olen alkanut nauttia hatarista rutiineista, joihin ei ole aiemmin ilmeisesti ollut aikaa tai kärsivällisyyttä – tai jotka suoritettiin hampaat irveessä vasta äärimmäisen pakon edessä.
Ostin viimeisistä alennusmyynneistä mustat mokkaiset hapsukorot. Näin ystävänpäivän juhlissa jollakulla samanlaiset, ne jäivät mieleen, viimeksi tänään mietin mistä löytäisin itselleni vastaavat. Pari tuntia myöhemmin piipahdin päähänpistosta kotimatkan varrella pieneen kenkäkauppaan, jossa en ole käynyt moneen vuoteen. Siellä ne odottivat, minun koossani ja kahteen kertaan alennettuina. Tilataan: lämmin ja kuiva syksy täynnä mokkakoroilla kipittämiseen sopivia tilaisuuksia.
Ikkunat ovat olleet auki koko kesän. Rakastan tuulettamista melkein yhtä paljon kuin sukatonta elämää. Ilman ja ajatusten on saatava liikkua. Sitäpaitsi basilikat viihtyvät hennossa vireessä. Sukat ja ikkunoiden sulkeminen ovat syksyn merkkejä, en suostu vielä kumpaankaan.
Katja vietti kuukauden Balilla ja toi sieltä pussillisen simpukoita! Suloinen sekamelska löysi paikkansa sohvapöydältä. Matkoilta tuotuja simpukoita on asunnossa muutenkin siellä sun täällä, syytetään vaikka sitten rannalla vietettyä lapsuutta siitä etten kyllästy niiden kauneuteen.
Kannoin kaupasta eilen kassillisen salviaa. Puolet siitä meni voisalviapastaan jonka teimme eilen ystäville, loput odottaa huomista ja niitä, jotka eivät perjantaina päässeet. Melkein koko viikonlopun mittainen pastaspektaakkeli, ei se väärin ole.
Aivan hyväksyttävää myös kulkea sisällä uusissa mokkakoroissa ja ihailla hapsuja, jotka valuvat pitkin nilkkoja. Joku juuri valaisi minua Instagramissa siitä, että hapsut ovat niin 2013. Mutta mitä jos on tykännyt hapsuista teinivuosistaan saakka eikä ole vieläkään päässyt niistä yli?! Onneksi ei tarvitse.
Työn alla G&T. Onhan lauantai. Tänään ei tosin jaksa lähteä mihinkään, koska viime yönä meni aamuneljään sen voisalviapastasta notkuvan pöydän äärellä. Onneksi ei tarvitse.
PHOTOS BY STELLA HARASEK
Ihanat kengät! Sukattomuutta toivottavasti vielä riittää :) Maanantaina olin aivan ällikällä lyöty aamulla puolen viiden aikaan, kun lämpömittari näytti Suomessa ulkolämpötilaksi 19,6 astetta!
No älä, se tuntuu odottamattomalta lahjalta sen jälkeen kun on ollut näitä +13 asteen päiviä!
Kiitos blogistasi, noin aina herättää hymyn, saa ajattelemaan, saa nauttimaan sujuvasta kielellisestä ilmaisusta, hyvistä kuvista..listaa voisi jatkaa.
Moro Tuulia, kiitos kaunis – ihana kuulla, että tykkäät! xxx
Tässä on nyt taas niin paljon mitä allekirjoittaa! Hapsut (töhörkeen päheet! ), ilmanvaihto (tukehdun jollei ilma kierrä) , GT (sain niin törkyhyvän Madridissa keväällä, niin jäi päälle missio löytää Helsingin paras).
Ooh, no nytpä alkoi kiinnostaa mikä on Helsingin paras GT tähän mennessä?
Ei missään toistaiseksi! :D Rima nousi sen verran korkealle. The quest continues.
Ymmärrän. Kerro jos löytyy ehdokkaita! x
Salakapakassa on ollut aika hyviä GT-drinksuja (ja kotona myös:)
Kotona ne parhaat on tehtykin :D Salakapakka kiinnostelis kyllä! Ja muutenkin jos joku lueskelee, niin vinkkejä Helsingin geeteistä otetaan vastaan!
Kotona saa muutenkin aina parhaat rinkit ja safkat!
Jaa missä salakapakassa?!
Mallailin liikkeessä monen monta kertaa samoja nilkkureita! Peili sanoi kyllä, ja järki raksutti euroja jonoon. Luovutusvoitto 1-0. Ha.
Ha!
Voih, kylmien tuulien myötä jouduin sulkemaan ikkunat, mutta ehkä avaan ne uudelleen yllättävän helteen osuttua kohdalle. Villasukkapussiakin tuli jo hamuiltua kun olin jo asennoitunut syksyyn viime viikon koleuden jälkeen.
Törkeän hienot hapsut!
Kiitos, että kirjoitat.
Ei ole vielä syksy! Viikonlopuksi lämpenee taas. Kiitos, että luet xxx
Sukaton elämä ja tuulettaminen on täälläkin suosiossa. Tänään, täällä sateessa, mietin kyllä vähän villasukkia. Ihanat kengät, ihan sun näköiset. <3
Villasukat ovat muutamana päivänä tulleet mieleen, mutta vastustan vielä!
Pidän kovasti blogistasi ja tavastasi jakaa asioita elämästäsi, jotenkin lukijoitasi huomioiden kirjoittaessasi… Onnistut myös kertomaan hyvistä asioista tai kivasta asusta jotenkin niin, ettei mulle tule hiukan teennäistä “tää blogi on niin tätä kaikki on niin loistavaa”-vaikutelmaa. Voi tietysti kysyä onko vika lukijassa jos ärsyyntyy siitä, että bloggaaja jakaa ihkuja juttuja, mutta joskus se voi olla etäännyttävää ja mielestäni on taito kirjoittaa niin, että niin ei tapahdu. Sulla usein hyvä meininki, kiitos!
Hei kiitos, ihana kuulla että tykkäät! xxx
Nuo kengät <3 Harhauduin Shoes like Candyyn viime syksynä etsiessäni jotain huomattavasti käytännöllisempiä jalkineita ja ne oli vaan pakko saada. Ilman alennuksiakin ovat olleet koko hintansa arvoiset. Askel huomaamatta ryhdistyy hapsuja heilutellessa ja asu ei tarvitse juuri muuta kuin nuo kengät ollakseen täydellinen.
Just tuo fiilis tuli, että nuo kengät kruunaavat ihan minkä tahansa kokonaisuuden eikä paljoa muuta tarvitakaan.
Nuo korot! <3
Ne ovat.
Täällä myös yksi sukattomuutta rakastava. Ja ikkunat ovat auki 24/7. ♡
My kind of people!
Rakastan tuulettamista melkein yhtä paljon kuin sukatonta elämää.
Ihan. Sama. Parhaita molemmat.
Mahtavaa – en ole siis yksin mielipiteeni kanssa xxx