Koska suoraa Suomi-Puerto Rico -lentoreittiä ei toistaiseksi ole, matkustamme Karibialle Tukholman kautta. Ei haittaa, Arlandan lentokentällä on nimittäin ihanaa pysähtyä! Kaikki toimii: on ilmainen ja nopea wifi, ymmärrettävät opasteet, minimarket joka kulmalla. Kahviloissa on pistokkeita meille tietokoneeseensa kiinni kasvaneille, isot kahvit, vegevaihtoehtoja jotka maistuvat muultakin kuin märältä munakoisolta. Oma vaihtolento löytyy yleensä samasta terminaalista muutaman portin päästä ja aika riittää aina kiireettömään kahvihetkeen. Tullivirkailijat ovat komeita, hymyilevät ja toivottavat ruotsiksi hyvää matkaa.
Sitten on sellaisia kenttiä kuin Pariisin Charles De Gaulle, jossa mikään ei toimi eikä mikään mene edes sinnepäin. Vaihtolennon portti sijaitsee sadan prosentin varmuudella jossain kolmen terminaalin päässä, jonne on kuusi kilometria matkaa, ja aikaa vaihtoon on keskimäärin vartti. Opasteet ovat pelkästään ranskaksi tai niitä ei ole. Kaikille terminaaleille yhteistä on, että reitit niiden läpi ovat monimutkaiset, kukaan ei halua vastata kysymyksiisi eikä ketään kiinnosta ehditkö jatkolennollesi vai et. Ja vaikka ehtisit, laukkusi tuskin tulee samalla lennolla. Olen kiitollinen jokaisesta matkasta, joka ei kulje inhokkikenttäni kautta.
Lentokentillä on silti aina sama tunnelma. Ilmassa leijuu odotusta, tunne väliaikaisuudesta. Kaikki ovat tulossa eri paikoista ja matkalla eri kohteisiin, mutta viipyvät hetken samassa välitilassa. Kahvilamyyjistä ja check-in-virkailijoista huokuu, että he näkevät joka päivä satoja ihmisiä, joita eivät tule koskaan tapaamaan uudestaan. Katseet kohtaavat korkeintaan ohimennen, small talk on vähissä. (Charles De Gaullessa sitä ei ole.)
Kuvat ovat San Juanin lentokentältä, joka on pieni ja pikkuisen sekava, mutta saa sympatiapisteitä rajavartioston beagle-koirista, jotka heiluttelevat häntiään saarelle saapuville.
Odotusauloissa ja käytävillä kaikuvien kuulutusten tulkitseminen on taiteenlaji, jonka vain harva hallitsee. Itsehän en ole ikinä oppinut ymmärtämään niitä millään osaamallani kielellä. Sen ainoan kerran, kun olin missata lentoni koska unohduin lukemaan kahvilaan, minua oli varmaan kuulutettu kahdesti enkä ollut tunnistanut rätinän ja kohinan keskeltä omaa nimeäni.
Ohikulkijoita on helppo lukea lentokentillä. Ihmiset ovat samaan aikaan keskittyneitä omiin asioihinsa ja kokonaan auki, tulevat huomaamattaan paljastaneeksi enemmän kuin kävellessään kotikulmiensa kaduilla. Kasvoilta voi lukea kirjon tunteita kiireestä kärsimättömyyteen ja väsymykseen, kaiken keskellä olemisen iloon, helpotukseen, joka huuhtoo yli kun tietää olevansa pian perille. Kotiinpalaajien kasvoilta paistaa huojennus ja matkaan vasta lähtevien olemus huokuu odotusta.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Mulla on Gaullelta vain hyviä kokemuksia, tosin sahasin vain Pariisi-Helsinki väliä eli ei jatkolentoja.
Pääsin kerrsn jopa nätisti turvatarkatuksesta läpi ilman lentolippua kun kerroin että tulisin mielelläni saattamaan ranskaa tai enkkua osaamattoman äitini portille asti! Ei todellakaan onnistunut Helsinki-Vantaalla, kun yritin samaa ensimäistä kertaa yksin lentävän 13-vuotiaan kanssa..
Oho! Vaikea kuvitella omien kokemusteni pohjalta, että mikään tuollainen onnistuisi CDG:ssa, mutta hyvä näin!
Mitä ilmeisimmin olet ollut Arlandan Paremmassa Terminaalissa, eikä siinä nuhjuisessa parakkirakennuksessa, josta Finnairin lennot yleensä lähtevät ja jossa on lähinnä yksi apea Starbucks. Tullivirkailijatkaan eivät varmasti ole yhtä komeita. Mutta Parempi Puoli on kyllä valoisa ja ihana.
AINIIN! En edes muistanut sitä parakkia! Hahaha! Kertoo jotain siitä miten keskityn mieluummin näihin positiivisiin asioihin ja annan niiden negatiivisten hautautua unohduksiin.
Hei Stella! Mistä tosi kiva t-paitasi on peräisin? Hyvien t-paitojen löytäminen on tuskan takana. Rentouttavaa reissua!
Moikka, paita on superkiva ja peräisin Gant Ruggerin miesten mallistosta BomeR Lifestylesta! Kannattaa käydä sieltä kurkkaamasta, myymälä sijaitsee Mannerheimintien alussa siinä Bulevardin kulmalla.
Kyllä lentokentillä on aivan oma tunnelmansa! Tosin missäs ne komeat virkailijat Arlandassa on? Asun tukholmassa ja ne on osannut piiloutua joka kerta vissiin;) tykkään aivan valtavasti blogistasi, olen lukenut Paras aika vuodesta lähtien ja vaikka olen täysin tuntematon sinulle niin ei muuta kuin Hyvää lomaa!! Hoppas ni får det bra!!!
Hahaha! Ehkä se komeus on katsojan silmissä? Tai sitten mulla on käynyt hyvä säkä! Ihana kuulla, että olet pysynyt kelkassa niin kauan – ja kiitos! xxx
Siis juu. Gaullen kenttä pelkkää sukkaa!! Ihanaa etten ookaan ainoo? Mä siis pelkään mennä sinne :DD
Ottakaahan lomasta kaikki irti! ♡
Et ole ainoa! VIHAAN! Otetaan, kiitos kaunis x
Oi ihana reppu, mistä?
Varustelekasta, saksalainen jääkärireppu – suosittelen!
Leka on kyllä ihan ykköspaikka reissuvarusteiden hankintaan (tähän kohtaan peukku)! :•)
KYLLÄ!