Terveiset Tehtaankadun kaupunkijuhannuksesta! Minulla oli kaikenlaisia suunnitelmia siitä kuinka paljon saisinkaan aikaiseksi, kun koko maa hiljenisi juhannuksenviettoon. Kaataisin itselleni lasillisen viiniä ja pakkaisin, pesisin korissa liian pitkään lojuneet pyykit, lajittelisin kuitit kirjanpitoon, laatisin ensi viikkoa varten aikataulun ja muistilistan ettei mitään unohtuisi – ja siinä sivussa kokkaisimme jotain kesäistä ja yksinkertaista ja kutsuisimme ystäviä avuksi tyhjentämään viinivarastoa muuton alta. Kylmä sää ja sade ei haittaisi, pistäisimme tulen takkaan, sillä polttopuista on jokatapauksessa päästävä muuttoon mennessä eroon.
Harmillisesti unohdin, että tämä on juuri se hetki kuusta, kun ei pitäisi suunnitellaan yhtään mitään, vaan tyhjentää kalenteri ja varata sängyn viereen kipulääkkeitä ja kuumavesipullo. Tuntuu tosin, että pullollisesta vodkaa olisi enemmän hyötyä. Olen saanut viimeisen parin päivän aikana nukuttua muutaman hassun tunnin, viikon päässä häämöttävän muuton suhteen ei ole tietenkään tapahtunut yhtään mitään ja epäilen, että kuitit ovat lisääntyneet yön aikana keskenään.
Mutta torstain ja perjantain välisenä yönä oli koko tähänastisen vuoden kaunein ja kovaäänisin myrsky, avasin ikkunat ja annoin sateen tuoksun tulvia asuntoon, kuuntelin kun ukkonen rymisi suoraan yläpuolella ja salamat valaisivat öiset katot. Juno-koira kuorsasi selällään, mutta Luna kuunteli pauketta levottomana, otin sen syliin ja selitin sille miten myrskyt syntyvät. Luonnontieteelliset yksityiskohdat eivät ehkä menneet ihan nappiin, mutta ajattelin, että Luna ei ole niiden suhteen kovin nipo, eikä ollutkaan, vaan nukahti rinnalleni selvityksen puolivälissä.
Ja eilen kävimme ystävien kanssa juhannuskahveilla Regattassa, jossa värjöttelimme mökin sisällä kaikkien muiden kanssa, koska ulkona oli liian kova tuuli ja aivan liian kylmääkin kahvin juomiseen – paikalle eksyneet turistit saivat toden totta maistaa ilmiötä nimeltä suomalainen juhannus. Sitten jatkoimme juhannusviineille Töölön ainoaan aukiolevaan ravintolaan, jossa olimme ainoat asiakkaat. Olisimme voineet kukin valita oman pöydän, josta huudella toisillemme. Illalla teimme vähän ruokaa, saimme vähän vieraita, oli vähän viiniä, takkatulikin. Oli puhetta Ullanlinnan juhannuskokosta, mutta vilkaisimme ulos ja päätimme avata sen sijaan toisen roseepullon.
Lopulta aivan hyvä juhannus, vatsakramppeineen kaikkineen.
Ja vaikka nukuin viime yönä vain neljä tuntia, juuri nyt minulla on vieressä kahvi, ulkona paistaa aurinko ja sain hyvillä mielin avattua tietokoneen kirjoittaakseni nämä juhannusterveiset, enkä aio antaa yhdenkään kipukohtauksen pilata tätä päivää. Melkein kaikkea muuta olenkin jo kokeillut paitsi itsesuggestiota ja mäyräkoiran päättäväisyyttä.
Kuvittakoon nämä muutaman päivän takaiset kuvat tätä juhannusta. Rakastan lupiineja enkä vähiten J. Karjalaisen vuoksi. Menen joka kesä vähän sekaisin, kun niitä alkaa nousta teiden viereen. Ajelimme yksi päivä kotiin päin, pientareet vilisivät valtavia vaaleanpunaisia ja liiloja kukintoja. Jarno pysäytti pakun tien varteen, hän on liian viisas vastustellakseen kun saan jotain tälläistä päähäni. Poimin sylin täyteen suuria lupiineja ja hyräilin. Kyllä te tiedätte mitä. Ja sä tulet mua vastaan, tartut käteeni, tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
☊ J. KARJALAINEN – VILLEJÄ LUPIINEJA
Tielaitos kylvi lupiinia tieluiskiin 80-luvulla. Ei ne niin kovia leviämään ole, että ihan itsestään olisivat pihapenkeistä valtateiden varsille villiintyneet. Tosin ovat tiepenkereistä tukahduttaneet perinteiset niittykasvit, joten haitallisia sillä tavalla ovat.
Aaah, en tiennytkään!
Ihania juhannuskuvia
Kiitos! xx
Kauniita ovat lupiinit, vahingollisia tosin, joten en levitä niitä, mutta nautin kyllä nähdessäni upeat kukat, koska ne kuitenkin jo ovat siinä. Ehkä kerettiläinen ajatus…
Kyllä niistä saa minusta nauttia, ei se niiden vahingollisuutta pahenna!
Jotenkin tylsää että vanhoja kuvia tässä postauksessa eikä esim ajankohtaisia juhannuskuvia :/
Minustakin olisi ollut ihanaa julkaista juhannuskuvia, mutta mun juhannus kului suurimmaksi osaksi kipupotilaana sängynpohjalla eikä olo ollut niinä muutamina pystyhetkinäkään niin hyvä, että olisi tullut ensimmäisenä mieleen kaivaa kameraa esiin. Menköön bloggaajan vapaapäivän piikkiin.
Olen yllättynyt, että tykkäät J. Karjalaisesta :) Tuo on hieno biisi ja myös niitä eniten väärinkuultuja, hah, itsekin rallattelin joskus villejä rubiineja… Nyt nuo lupiinit on julistettu vieraslajiksi ja haitalliseksi Suomen luonnolle. En tosin usko, että sitä täysin saadaan koskaan hävitettyä. Niin monen tien varrella niitä kasvaa.
On tiettyjä biisejä, joita rakastan! Joo, voi olla kyllä melkoinen savotta saada lupiinit kitkettyä. En tiennytkään, että ne on julistettu haitallisiksi, oppia ikä kaikki.
Vähänpä Karjalaisen J tiesi, millainen ekokatastrofi lupiinin villiintyminen on suomalaisille niittykukkaisille. Onhan ne komeita, mut silti niitä pitäisi yrittää tuhota mahdollisuuksien mukaan. Poimiminen on siis estetiikan lisäksi velvollisuutemme. :)
Juu, ja poimimisen jälkeen pitäisi tuhota esim.polttamalla.Pahinta on, jos poimitun kimpun heittää kukkimisen jälkeen jonnekin toisaalle, jolloin kasvi leviää taas uusille alueille. Näyttävä kasvi kyllä mutta kovin haitallinen:(
Apua! No tää ei tullut kyllä mieleenkään.
Noniin, ei muuta kuin hyvällä omatunnolla kahmimaan lupiineja sylit täyteen!
Mä tykkään kans tosi paljon lupiineista. Juuri tänään ajelin fillarilla kotikotia kohti ja oli pysähdyttävä ihastelemaan tienvarren lupiinikudelmaa. Se elinvoima, mkä niistä uhkuu…
Just se! Se olemassaolon riemu loistaa niistä kymmenien metrien päähän.
En tiedä millaista ehkäisymenetelmää käytät, mutta vinkkinä sulle, että itsellä kierukan laitto lopetti menkat kokonaan ja sen myötä jäivät myös ärsyttävät mahakivut historiaan! Ja tää on kuulema enemmän sääntö kuin poikkeus kierukanasennuttaneilla naisilla kertoi lääkäri. Joten jos et ole kokeillut niin tästä saattaisi olla sulle apua :)
Voi kun olisikin kaikilla näin! Itselläni kierukan laitto pidensi menkat jokapäiväiseksi (kuukaudessa on ehkä kolmen päivän tauko) ja selkäsupistukset, joita aiemmin ei ollut ollenkaan, alkoivat kierukan myötä. Joten miettisin sen laittoa vielä. Kierukka on ollut nyt yli puoli vuotta ja sinnittelen vielä tovin, moni kun sanoo että kierukalla saattaa kestää vuoden ennen kuin kroppa sen hyväksyy. Katsotaan, ja toivotaan. Varma ehkäisykeino tämä tosin on, kun jatkuvasti vuotavana ei halua edes harrastaa mitään petipuuhia…
Uuh, no tämä just arveluttaa – olen kuullut hormonikierukasta paljon sekä puolesta että vastaan ja tuntuu, että kokemukset vaihtelevat aika rajusti laidasta laitaan.
Heippa, olen toki tätäkin vaihtoehtoa pohtinut, mutta hormonikierukka ei kiehdo, koska hormonaalinen ehkäisy, ja lisäksi on mahdollisuus, että sillä ei olisikaan kipuihin mitään vaikutusta. Tällä hetkellä käytössä kuparikierukka.
Nakit on vaiheess grillissä ja se kummallinen hiljainen hetki ku kaikki yhtäkkiä näplää puhelintaan. Oon rakkaiteni kanssa. Eipä oo osoittetta johon viestitellä, ovat tuossa. Ystäviä on muistettu ja hyvää jussia heille. Kiitos ja hyvät jussit lähtee teille. Kiitos ku oot.
♥ ♥ ♥
Ihanat kuvat<3
Kiitos! x
J. Karjalainen oli, ja on ensirakkauteni saunamusiikkiin <3
Tässä tekstissä oli kauniita sävyjä!
Tsemppii muuttoon ;))
Oi! Ihanaa! Kiitos kaunis, tsemppiä tarvitaan xxx