Jahas, on kesäkuun viimeinen eli tutuksi tulleen kuukausikatsauksen aika! Kuluneen kuukauden aikana seuraavat viisi asiaa ovat juhannuksen ja Priden ohella olleet erityisen ajankohtaisia.

✖ Huoli (ja huojennus) pienistä koirista. Mäykyt kävivät eläinlääkärissä rutiinitarkastuksessa ja ilmeni, että molemmat ovat akuutin leikkauksen tarpeessa – toisella on lohjennut takahammas, joka pitää poistaa, ja toiselta löytyi nisäkasvain, mikä olikin vähän ikävämpi juttu. Kärvistelin useamman viikon hirveiden kauhukuvien vallassa, mutta onneksi eläinsairaalassa selvisi, että kasvain ei ollut tehnyt etäpesäkkeitä ja hoidoksi riitti kasvaimen poisto ja koiran sterilointi, joka tehtiin samalla nukutuksella. Typykkä viettää nyt toipilaspäiviä lepäillen ja parannellen leikkaushaavojaan trikoosukassaan. Sisko odottelee omaa hammasleikkaustaan, joka koittaa ensi kuun puolella. Kun mäykkyjen saikuista on selvitty, palaamme pohjoiseen viettämään lomapäiviä. Siskosten sairaslomia on huomattavasti helpompi valvoa kaupunkiolosuhteissa kuin Lapissa, jossa he ovat tottuneet riehumaan vapaana ulkona jokaisen valveillaolohetkensä.

✖ Henkinen jumitus. Viime viikkoja on leimannut ennen muuta huoli, enkä ole muutenkaan ollut yhtäkkiä hektiseksi muuttuneen loppukevään jäljiltä ihan täysin voimissani. Ennen juhannusta alkaneesta kesäflunssasta on jäljellä väsymys ja rasittava köhä, ja tuntuu, että happi ei kulje eikä pää toimi. Kirjoittaminen on vaikeaa, keskittymiskyky kateissa. Olen hoitanut oloani aikuismaisesti kiukuttelemalla, syömällä roskaruokaa ja lukemalla tai selaamalla somea öisin nukkumisen sijaan. Ehkä olisin nyt kypsä kokeilemaan jotain toista lähestymistapaa? Itsetehty ruoka ja unirytmi kiinnostaa, samoin kevyt liikunta, joka saisi veren kiertämään. Ja paluu aamusivujen pariin! Olen varma, että se on nopein tapa saada ummehtuneet ajatukset liikkeelle.

Kuvassa vilahtava suklaa ei ole aiemmin mainitsemani roskaruoka. Suklaa on jumalten lahja maailmalle.

✖ Kaupunkikodin sisustaminen. Remonttimme on vihdoin valmis ja se tarkoittaa, että pahvilaatikkoelämä on ohi! Olemme kuukausien kiihkeän odotuksen jälkeen päässeet pistämään tavaroita oikeille paikoilleen, toisten kohdalla miettimään mikä se oikea paikka kullekin on. Siis sisustamaan. Tuntuu kummalliselta, mutta alan innostua. Valaistuksessa on vielä vähän pohtimista ja taulut nojailevat missä sattuu. Pari hankintaa on vielä tehtävä, kuten pyöreä peili eteiseen (näköhavaintoja messinkireunaisesta vintagepeilistä otetaan ilolla vastaan), keittiöön sopiva matto ja niitä valaisimia, jotka eivät tunnu juuri tällä hetkellä erityisen akuuteilta, mutta veikkaan, että viimeistään syksyllä nekin alkavat kiinnostaa.

✖ Kivojen asioiden suunnittelu. Tämäkin ehkä liittyy tuohon henkisen jumituksen karkottamiseen. Olen alkanut listailla pieniä asioita, joista tulee hyvä mieli ja joita haluaisin tehdä. Ensi viikolla on antiikkimarkkinat, ehkä sinne peilinmetsästykseen? Haluaisin myös viettää päivän jossain rannalla – en voi uskoa että on jo kesäkuun loppu enkä ole ehtinyt vielä kertaakaan takavuosien päivystyspaikalleni, rantakalliolle. Ystäviäkin olisi kiva nähdä nyt kun olemme Helsingissä.

Sinänsä tämä pieni apatia on ihan hassua, koska meillähän oli juuri ihana juhannus Lapissa, tulimme hetki sitten kivalta työreissulta Etelä-Pohjanmaalle ja tosi moni asia on tällä hetkellä hyvin. Mutta sellaista se on, elämä ei ole mustavalkoista eikä tarjoile vain yhtä tunnetta kerrallaan.

Juuri nyt kaikkein paras mieli tulee toipilaskoiran halailusta ja siitä, että se tulee kuntoon ja pääsee riehumaan keppiensä kanssa ihan pian.

✖ Semiloma. Alunperin ajattelimme lomailla koko heinäkuun, mutta kalenteriin on tipahdellut sitten kuitenkin muutamia töitä, jotka haluamme taloudellisista syistä tehdä. Työpäiviä ei pitäisi kertyä ihan mahdottoman monta eivätkä ne ole edes hirveän kiireisiä, joten olen päättänyt suhtautua heinäkuuhun semilomana: nukutaan pitkään, tehdään työt leppoisaan tahtiin ja suljetaan tietokone heti kun hommat on tehty.

Miten teidän kesäkuu on sujunut?

PHOTOS BY STELLA HARASEK