Kuvassa on itsekehitetty jooga-asana nimeltään kahvitervehdys. Siihen kuuluu usein myös tupakka tai kaksi.

Sen kehittäjä on mies, jolla on liikunnanpuutteesta rapistunut lihaskunto ja kankeutunut liikkuvuus (huomaa kuvassa alle 90° alaraajojen kulma). Mies, joka hengästyy liukuportaissa ja kykenee keskittymään vain 20 minuutin pätkissä. Mies, jonka päässä myllertää niin paljon ja taukoamatta, että joutuu joka ilta valvomaan itsensä uneen. Fyysisen työn lopetettuani ja liikuntaharrastusten vähennyttyä on tullut aika myöntää itselleni, että olen ikäisekseni rapakunnossa – sekä fyysisesti että henkisesti.

En ollut “kesäkunnossa” tänä kesänä tai oikeastaan minään kesänä, en ymmärrä mitä se edes tarkoittaa. Eikö olisi järkevämpää, että olisi kunnossa ihan kesät talvet? Nyt on tullut aika ravistella kangistunutta mieltä ja kolottavia lihaksia – joogan avulla.

Katjan astangajoogan alkeiskurssi alkaa tänä viikonloppuna enkä ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani! Olen kuullut tutuiltani pelkkää positiivista Katjan kursseista ja ohjauksesta. Ensikertalaisena haluankin selkeää opetusta ammattilaiselta, joka ymmärtää minua ja kehoani, johon voin luottaa ja jonka kanssa on helppoa keskustella. Vihdoinkin joogan aloittaminen tuntuu luontevalta. Kursseista voi lukea lisää Katjan sivuilta. Siellä on takuuvarmasti jokaiselle oma toimiva vaihtoehto. Alkeiskurssillakin on vielä tilaa, jos haluat liittyä seuraan.

Haastan kaikki miettimään hetken itseään ja maailmaa, jossa elämme. Mitkä ovat sua eteenpäin työntävät voimavarat ja ovatko ne oikeat tai riittävät? En sano joogan siirtävän rakennuksia, mutta uskon, että siitä saa resursseja oman kehon ja mielen palasten järjestämiseen. Mä olen valmis muutokseen.