✖ PUERTO VALLARTA, MEXICO
Terveiset Meksikosta! Kahdentoista tunnin suora lento meni nopeasti vähän kuin olisi istahtanut Helsinki-Vantaalla mustaan putkeen ja havahtunut vasta siihen, kun Puerto Vallartaa lähestyvän mustan putken pikkuruisesta ikkunasta alkoi kajastaa laskevan auringon punainen kajo. Se hohti mustien vuorten yllä ja sai maiseman näyttämään unelta. En voinut ottaa kuvaa, sillä minun ja ikkunan välissä oli kaksi samaan tahtiin tuhisevaa miestä, jotka nukkuivat suut auki. Teki mieli tuikata niihin suolapähkinä.
Parin päivän perusteella on varmasti liian aikaista sanoa oikeasti yhtään mitään, mutta sanon silti: rakastan Meksikoa. Tiesin tosin jo etukäteen, että rakastaisin. Olen ehkä ollut edellisessä elämässäni meksikolainen pyykkärimuija. Kaikki on oudolla tavalla tuttua, solahdan rytmiin vaivattomasti kuin olisin ollut täällä aiemmin. Värit lämmittävät silmiä ja sielua, äänimaisema on lempeä sekoitus puheensorinaa, mukulakivikaduilla rämiseviä autoja ja musiikkia. Espanja tuntuu tutulta kuin kieli, jonka olen osannut joskus: sanat ovat ihan kieleni päässä, en vaan saa niistä kiinni. Voisin elää meksikolaisella ruoalla, en koskaan kyllästy tähän makumaailmaan. Ja tietysti, tietysti rakastan tequilaa!
En tietenkään tiedä meksikolaisesta kulttuurista juuri enempää, mutta siksi olenkin täällä nyt. Olen halunnut matkustaa tänne niin kauan kuin muistan.
(Jarno on muuten sitä mieltä, että olin mafiajohtaja enkä pyykkäri. Tiedä sitten. Täkäläisiä kuitenkin.)
Olemme ajatelleet lähestyä tätä matkaa hiukan eri tavalla kuin monia aiempia, joilla olemme ajelleet autolla satoja tai tuhansia kilometrejä ja pysähdelleet reitin varrelle osuneisiin paikkoihin korkeintaan pariksi yöksi. Roadtrippailu on tietysti mitä mahtavin tapa seikkailla ja sillä tavoin näkee paljon lyhyessäkin ajassa, mutta toisaalta se voi olla matkustustyylinä vähän uuvuttava, jos aikaa on vähän, nähtävää paljon ja välimatkat valtavia. Esimerkiksi Australiassa emme todellakaan aina jaksaneet pitkän päivän jälkeen motellissa edes purkaa matkalaukkua yhtä yötä varten, vaan kaaduimme sänkyyn suorilta jaloilta ja jatkoimme seuraavana päivänä matkaa samoissa vaatteissa. Tekisin sen uudestaan, mutta en ehkä ihan näin nopeasti.
Tällä kertaa vedämme mahdollisimman kevyin varustein pelkät reput selässä, ja otamme muutenkin iisimmin. Meksiko on nimittäin siitä vaarallinen maa, että täällä voi vähän seota, sillä nähtävää on aivan liikaa vain kahden viikon matkalle. Siksi päätimme, että emme edes yritä nähdä kaikkea yhdellä reissulla, vaan valitsemme pari paikkaa, joissa viihdymme pidempään ja joihin ehdimme rauhassa tutustua. Emme myöskään aio tällä matkalla käyttää hirveästi aikaa ajamiseen ja kartan tutkimiseen, vaan taitamme matkat suurimmaksi osaksi lentäen tai paikallisten kuskien kanssa.
Instagramissa seuraavat tietävät jo kuka on tämä pieni pystykorvainen tyyppi! Kerron pian lisää täälläkin.
Toinen paikoista on Puerto Vallarta*, joka valikoitui vähän sattumalta: Finnair avasi syksyllä uuden lentoreitin tänne ja tartuimme edullisiin suoriin lentoihin, jotka löysimme yhteistyökumppanimme momondon kautta. Olen siitä juuri nyt tosi iloinen, koska tämä on ensihavaintojemme perusteella hurmaava paikka: todella kaunis rantakaupunki, jonka ympärillä kohoavat viidakkoiset vuoret. Paluulentomme Suomeen lähtee tietysti samasta paikasta mihin menolento laskeutui, joten tulemme pienen mutkan jälkeen Puerto Vallartaan vielä takaisin matkan viimeisiksi päiviksi. Ehkä käväisemme samalla lähellä sijaitsevassa Sayulitassa, tosin kuulimme jo paikallisilta että turistit ovat jo ylikansoittaneet tuon tunnelmallisen pienen surffikylän.
Entäs se toinen paikka? Se oli ehkä pönttö, mutta sentään yhteinen päähänpisto: meitä molempia kiehtoi aivan toisella puolella maata – sillä toisella rannikolla – sijaitseva Jukatanin niemimaa, sillä siellä on eniten muinaisen mayakulttuurin raunioita. Valitsimme ainakin ensimmäisten päivien tukikohdaksi Tulumin, katsotaan päädymmekö muutamaksi päiväksi vielä jollekin läheiselle saarelle tai muuhun pikkukaupunkiin. Meksikolaiset suurkaupungit saavat odottaa nyt seuraavaa reissua, vaikka lennämmekin Mexico Cityn kautta.
Koitan ennättää päivittää blogiin kuvia ja kuulumisia, mutta paras tapa pysyä mahdollisimman reaaliajassa reissussa mukana on ottaa meikäläisen Instagram (@stellaharasek) seurantaan: sinne tipahtelee valokuvien lisäksi Instastories-videoita aina kun pääsen internetin ääreen. VIVA MÉXICO!
*YHTEISTYÖKUMPPANIMME MOMONDO SPONSOROI OSAN MATKASTAMME
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Meksikossa asuneena ja Puerto Vallartassa useita kertoja olleena suosittelen ottamaan veneen Yelapaan, noin 45 min matka ja on toisessa maailmassa. Päivisin muutama muukin turisti saattaa eksyä mutta auringon laskiessa oma elämänsä käppäillä pimeillä kujilla ja nauttia supertacoista.
Kiitos vinkistä! Pohdimme tätä ja Sayulitaa myös, mutta aikaa Puerto Vallartassa oli lopulta niin vähän, että päätimme jättää ne seuraavaan kertaan. Eiköhän sellainen tule.
Heippa
Ihanaa lukea Meksikosta jotain hyvää.
Suomessa uutisoidaan aina ne nurjat puolet ja ihmiselle piirtyy kuva jostain vaarallisesta ja todella oudosta maasta. Toki suomalaiset käyvät juuri Jukatanin niemimaalla lomailemassa, mutta ne ovat turistikohteita, ja asia erikseen.
Olen vieraillut Meksiko Cityssä useamman kerran ja tehnyt automatkoja keski- Meksikossa. Maa on upea, ihmiset ihania, eikä siellä ole vaarallista.
Siellä voi toimia kuin missä tahansa muuallakin. No , minu etuni on se, että tyttäreni asuu Patchukassa ja on Meksikolaisen miehen kanssa naimisissa.
Jaana
Hei Jaana, ihan totta, Suomessa keskitytään usein Meksikon negatiivisiin tai arveluttaviin piirteisiin. Me tykättiin Meksikosta todella paljon, joten aiheesta on luvassa vielä monenmonta matkaraporttia. Oi, ihanaa että sulla on noin läheinen yhteys tuohon kauniiseen maahan!
Tulum ❤
Viime matkalla vietin siellä pidempään. Nyt odotan innolla helmikuulle varattuja lentoja Puerto Vallartaan. Mexico on upea kohde!
Oi, ihanaa että pääset sinne! Puerto Vallarta on aivan ihana.
Matkojanne on ihanaa seurata! Kuin pääsisi itsekin aina pienelle irtiotolle arjesta…. Kiitos! Mutta kamalaa, en jostain syystä näe enää instastories -videoitasi! En ymmärrä miksi.
Kiitos, ihana kuulla! Voih, onpa kurja – laitatko mulle vaikka sähköpostilla sun instagram-tunnus, niin tsekkaan mikä voisi mätätä? stella@stellaharasek.com
Me oltiin häämatkalla Tulumissa ja Isla Mujereksella. Molemmat aivan ihania paikkoja, hyvää aamupalaa, ruokaa, rantoja..aaah. Ja Islalla kannattaa vuokrata golfkärry :D Se Tulumin ranta on aivan mielettömän hieno. Hyvää matkaa!
Vuokrasimme golfkärryn! PARASTA!
Ai niin ja Maya paikoista kannattaa ehdottomasti mennä käymään Ek Balam nimisessä paikassa. Pienempi kuin monet muut rauniot, mutta paljon vähemmän turisteja ja raunioilla saa kiipeillä. Chichen Itza on tietenkin vaikuttava, mutta varautukaa turistitulvaan.
Kiitos vinkistä! Ek Balam oli listalla, mutta siellä oli paljon muutakin, joten jouduttiin lopulta karsimaan sitä melkoisesti. Kävimme Chichen Itzassa heti aamutuimaan kun se aukesi, niin vältyimme turistitulvalta, oli viisas valinta!
Merida kannattaa ehdottomasti tsekata, aivan ihana kaupunki! Juuri pari päivää sitten oltiin siellä. Paljon paikallisia, turistit häviävät kivasti joukkoon. Valladolid ihan jees myös, mutta Merida jäi itselleni enemmän mieleen…
Oi! Merida oli listalla, mutta jäi tällä kertaa näkemättä. Valladolidissa pyörähdimme. Onneksi on ensi kerraksikin vielä nähtävää ja tehtävää.
Unohtakaa kiireily ja menkää Holboxille rauhoittumaan. Siellä ei ole kuin rantaa, riippukeinuja ja pelikaaneja…
Kuulostaa täydelliseltä! Harkitsimme Holboxia, mutta se oli lopulta liian sivussa reiteiltämme ja päädyimme Isla Mujerekseen.
Tulum on ihana, mutta parasta Jukatanin niemimaalla on Isla Mujeres! Sympaattinen pikku saari lyhyen lauttamatkan päässä Cancunista, vahva suositus! Sydän jäi sinne…
Kiitos suosituksesta! Päädyimme yhdeksi yöksi Isla Mujerekselle, oli kyllä kaunis paikka vaikka sää ei harmillisesti (ja poikkeuksellisesti!) siellä meitä suosinutkaan.
Jutut on kivoja, kasvissyönti jees, mutta niin paljon lentämistä nykyisessä ilmastonmuutos-tilanteessa tehkääpä sitran hiilijalanjälkimittari, se on hauska
Saanko kommentoida, koska rakastan lentämistä ja inhoan ns syyllistämistä.
Mä oon miettinyt tätä paljon! Tuolla miljardit ihmiset lentävät joka päivä.
Uskon että koneet ovat meille tänne siksi annettu että pääsemme uusiin paikkoihin ja saamme uusia verkostoja etc. Ja luotan siihen, että jokin “avaruuden taivaskanava” vie suurimmat kaasut kyllä omiin kaasu-aukkoihin joita universumissa on satoja. Ilmasto on aina muuttunut täällä. Ja muuttuu jatkossakin. Elämme pallolla joka kiitää hurjaa vauhtia eteenpäin. Kyllä siinäkin tippuu takuulla hiilet ja rippeet sun kikkareet pois kyydistä .
Ennemmin laskisin tehtaista tulevia jätteitä kuin lentoliikennettä.
Toki onneksi myös koneet uudistuvat. Mutta lentäminen ei koskaan lopu. Nykyiset tehdasjätteet kyllä loppuu.
Kiitos ✨
?
Mielenkiintoinen näkökulma, en oikein tiedä onko aivan kieliposkella kirjoitettu.
Olen kuitenkin samaa mieltä että syyllistäminen ei ole oikea tapa lähestyä asiaa. Eikä myöskään ole realistista kieltää lentämistä. Mutta ympäristövaikutuksista on puhuttava, myös niiden jotka tekevät sitä työkseen.
Näin jossain äskettäin jonkin tulevaisuustyöryhmän ehdotuksen, jossa ajatuksena oli että ne ketkä lentää enemmän, myös maksavat siitä enemmän. Minusta tässä voisi olla ideaa. Toivottavasti momondo on vastuullinen toimija joka on ottanut hiilijalanjäljen huomioon toiminnassaan.
Toivottavasti Stella tulet mukaan tähän keslusteluun, joka toivottavasti pysyy asiallisena olisi kiva kuulla ajatuksiasi tästä. Ja momondonkin näkemys olisi kiva kuulla.
Kiitos ihanista reissukertomuksista!
http://www.lentolaskuri.fi/index.php/lentaemisen-vaikutus
Olen samaa mieltä. Huoli pallostamme ja sen kansoista pitäisi kuitenkin oppia sanoittamaan muutoin kuin niin, että ihmiset kokevat syyllistämistä (lue ensimmäinen saamasi vastaus). Olen käynyt siinä samassa kuopassa sata kertaa ja se ei vaan toimi. Ihmisillä on eriasteinen kollektiivinen ja sosiaalinen omatunto (ei todellakaan ole mikään tieteellinen käsite), joten ihmiset kokevat velvollisuudekseen panna eri kokoisia tikkuja ristiin. Ilmastokysymyksiä ja muitakin eettisiä kysymyksiä on tuotava esille ja bloggaajia on pyydettävä niihin vastaamaan, sillä he ovat valtavia mielipidevaikuttajia. Heidän ei ole tietenkään pakko vastata. Kysymykset on kuitenkin tuotava esille ystävällisesti ja rakentavasti, jotta ihmiset eivät koe syyllisyyttä ja ryhdy heti puolustuskannalle.
Itse asiaan niin kuulisin mielelläni Stellan mietteitä asiasta. Rakastan matkustamista, mutta lentäminen tuntuu tällä hetkellä niin väärältä, että en pysty sitä tekemään. En ole missään seuraamissani blogeissa törmännyt rehelliseen pohdintaan hiilijalanjäljestä ja meidän keinoistamme vaikuttaa siihen. Ymmärrän, että tällaiset maailmantuskailut eivät luultavasti sovi blogien genreen ja etenkään Momondo Ambassadorin rooliin, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, jos sinua ja Jarnoa vaivaa huono omatunto reissatessa ja miten olette asiaa mahdollisesti käsitelleet.
Nyt kun olette jo reissussa, niin asiasta ei tule murehtia, sillä siinä häviävät kaikki. Ehkä joskus myöhemmin. Nauttikaa Meksikosta, se on aivan ihana. Koittakaa aamupalaksi Chilaquilesia, juokaa ainakin muutama chelada ja michelada, käykää uimassa kilpikonnien kanssa Akumalissa ja kokeilkaa maailman parhaita tacoja Cancunin bussiaseman parkkipaikalla olevasta tacokojusta. Olkaa varovaisia, jos menette Sayualitaan ja älkää liikkuko rannalla enää pimeän tultua missään. Tulumista voitte käydä sukeltamassa cenoteissa, ne ovat maagisia. Niitä on niin monta, että en enää muista, missä kävimme.
Hämmentää vähän tää kritiikki. Matkustaminen on Stellan ja Jarnon työ. Vaaditteko perusteluita myös matkatoimittajilta tai matkavalokuvaajilta?
Toivottavasti tätä ei nyt lueta kritiikiksi, kun se ei ole tarkoitus! Matkustelu on arka aihe, sillä sitä moni tekee mielellään eikä lentämiselle ole oikein vaihtoehtoa. Olisin halukas kuulemaan, mikäli Jarno ja Stella ovat omaa vaikutustaan pohtineet, mutta ymmärrän, että sitä ei välttämättä ole soveliasta tehdä ottaen huomioon heidän työnsä.
Mietteitä lukisin sen takia mielelläni, että he molemmat vaikuttavat ihmisiltä, jotka ovat ajatelleet omaa vaikutustaan ympäröivään maailmaan. Itse painiskelen tämän asian kanssa jatkuvasti.
Jäi kiinnostamaan miksi varoittelet sayulitasta? Olen piakkoin menossa sinne päin ja vietän myös muutaman yön sayulitassa.
Riviera Nayarit sijaitsee Nayarien osavaltiossa, jossa on lisääntyneitä levottomuuksia ja osavaltion turvallisuustilanne on heikentynyt. Kuitenkin Riviera Nayarit (ja siis Sayualita) ovat turistikohteina turvallisia ja jengiväkivalta vain hyvin harvoin turistiseuduille eksyy. Terve maalaisjärki on kuitenkin hyvä pitää aina mukana.
Meksiko on ihana maa, mutta siellä kannattaa pimeän tultua käyttää taksia ja kaikilla rannoilla ei kannata enää pimeän tultua samoilla.
Juu, näistä olen tietoinen. Luulin vain että sayulitassa on jotain erityistä varottavaa.
Heippa kaikki, palaan kyllä tähän ekologisuusaspektiin vielä kun ennätän vastata kommentteihinne ajan kanssa!
Ihania kuvia. Pääsisipä itsekin taas…
Ihanaa kun tykkäsit Hansu! xx
Valladolid siellä Yukatanin niemimaalla on hurmaava ja pittoreski. Isompi Meridakin on kaunis, mutta pidin itse enemmän tuosta ensinmainitusta. Tulumin ranta on upea, mutta itse kylä kauempana vähän ankea. Uimaan mennessä kannattaa rannan toisessa päässä varoa teräviä kiviä pinnan alla.
Tuo koira!! <3
Se on <3 <3 <3