Kaikille ei välttämättä tule yllätyksenä, että olen listojen laatimiseen taipuvainen neurootikko, joka hahmottaa maailmaa purkamalla sen sanoiksi, valokuviksi – ja todo-listoiksi. Kesän päättyminen alkaa pikkuhiljaa olla tosiasia jota ei voi kieltää (olen yrittänyt, uskokaa pois). Siispä olen laatinut itselleni muistilistan tulevalle syksylle.
Onni löytyy peiton alta.
Ei se onni, hölmöläiset. Puhun tietysti nukkumisesta. Kun nukkuu enemmän, jaksaa paremmin – fiksut ovat tajunneet tämän ajat sitten, toisilla kestää vähän kauemmin. Tie yhteiskuntakelpoiseen vuorokaudenrytmiin on ollut piinallisen pitkä, mutta alan hitaasti oppia. Kun kello lyö yksitoista, on aika sulkea tietokone, hakeutua hammasharjan luo ja painaa pikkukoirien kuononpäähän hyvänyön suukot. Sen sijaan ei ole aika esimerkiksi arkistoida alkuvuoden kuitteja, järjestellä kenkäkaappia, googlata koiranpentuvideoita tai alkaa laskeskella kuinka paljon maksaisi matka Malediiveille (paljon, voin kertoa).
Asia kerrallaan. Yksi riittää.
Kuten äitini ja äidinäitini ja eittämättä kaikki tornionjokilaaksolaisen sukumme naiset häntä ennen 1500-luvulle saakka, osaan tehdä kolmetoista asiaa kerrallaan. Mutta on kestänyt koko elämä tajuta, ettei ole pakko, jos ei halua. Tänä syksynä ajattelin opetella keskittymisen kullanarvoisen taidon ja tehdä kerrallaan vain yhtä asiaa. Tekeminen ei hosumalla lopu, mutta hosumalla viuhuu kyllä puolet päivästä ohi niin ettei illalla muista mitä aamulla teki. Siis muuta kuin hosui.
Mitä vähemmän kotona on kamaa, sen enemmän huoneisiin mahtuu happea.
Olen aina tiennyt, että vähemmän on enemmän, mutta asun ensimmäistä kertaa elämässäni kodissa, jossa on tarpeeksi tilaa kaikelle kirjoista kenkiin. Ironista on, että omistan vähemmän kuin koskaan. Nyt ollaan pikkuvaimoilussa päästy jo mikkorasilamaiselle tasolle: olen kantanut asunnosta ulos kaiken turhan – myynyt, lahjoittanut ja kierrättänyt – ja järjestänyt jäljellejäävät esineet niin, että jokaisella on paikkansa, käyttötarkoituksensa ja ympärillään tilaa hengittää. Loput romut ovat tietysti ehdottoman tarpeellisia kuten kahdeksantoista vuotta sitten ostettu makuupussi, hirviömäisen suuret hirvensarvet ja kaksimetrinen valotaulu, jossa lukee Land of the stupid. Enää puuttuu rutiini tämän vastasaavutetun autuuden ylläpitämiseen, sillä valitettavasti minulla on yhä taianomainen kyky levittää ympärilleni täydellinen totaalikaaos alle kolmessa minuutissa.
Löydä valo pimeästä.
Ajattelin tänä syksynä kokeilla vähenevän valon aiheuttaman ahdistuksen keskellä radikaalia konseptia nimeltä asennemuutos. Kyllä, jo nyt, kahdenkymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeen! Sitäpaitsi: elämässäni on ihminen jonka lempivuodenaika on talvi, hän odottaa sitä jo. Ehkä hän opettaa minutkin rakastamaan tätä pohjoista pimeää.
Ei minulla muuta tänään. Kaikista merkeistä päätellen tästä on tulossa historiallisen hyvä syksy.
Notes to self to survive fall: sleep more, learn the magic of doing one thing at a time and keep it simple at home. And: if you’re lucky enough to meet someone who is able to love the darkest time of the year, don’t let them go.
PHOTOS BY DORIT SALUTSKIJ
Tornionjokilaaksosta? Mistä päin siis?
Tornion ja Pellon välistä, Ylitorniolta siis.
Yksi lause iski ja lujaa: “Mitä vähemmän kotona on kamaa, sen enemmän huoneisiin mahtuu happea.”
Tähän kun päästäisiin! :D Mutta kun pienessä kaksiossa kahden ihmisen ja heidän tavaroiden lisäksi on yli 1000 elokuvaa (kyllä, kolme nollaa sen ykkösen perässä) ja yltiötäynnä oleva kirjahylly, välillä happi tuntuu loppuvan… :D
Ehkä pitäisi vain osata nähdä hyvät puolet useammin? :D Tosin odotan jo talvea määrätyllä tavalla, rakastan lunta! :) Mutta se pimeys ahdistaa, mikä korostaa tätä meidän tavarataivasta…
Niin ja oli muuten äärimmäisen kauniisti kirjoitettu teksti! :)
Apua, keräilyharrastus asettaa kyllä tiettyjä haasteita! Mutta jos leffoja ja kirjoja on paljon, niin ehkä kaikkea muuta voi olla vähän? Nimim. täälläkin pursuileva kirjahylly.
Ymmärrän niin hyvin, nimimerkillä freelancerina miltei 15v! Jos unirytmi häiriintyy esim. matkustelun takia niin siihen on jotenkin älyttömän vaikeaa päästä takaisin kiinni kotimaassa. Tulee katsottua nettitv:tä, kuvia charmikkaasta Colin Firthistä ja sitä rataa. Toisaalta Sofi Oksanen sanoi kirjoittavansa öisin koska on luovimmillaan silloin. Kummaa että pimeys kiehtoo meitä öisin muttei päivisin. :D Kuulin muuten että oranssivärit keittiössä ehkäisee kaamosmasennusta ja se kun ympäröi itsensä asioilla jotka luo positiivista energiaa. Ja avantouinti pitää terveenä. Siinäpä itselleni muutama try-it-on, todo-listallani. ;) Raksuja! :) :)
Oho, auttaisikohan oranssi pienemmissäkin määrissä? Ehkä pitää hankkia keittiöön kulhollinen appelsiineja! Olen kuullut myös tuon avantovinkin, mutta olen siihen kyllä aivan liian vilukissa.
Ylimääräisestä roippeesta eroon hankkiutuminen on kyllä tosi terapeuttista ja mukavaa. Tosin se on myös yllättävän työlästä, paljon helpompi olisi vaan antaa rojun kertyä.
Meillä on keittiöremontti tulossa lähiaikoina ja saimme kuningasidean jättää yläkaapit kokonaan pois. Ei sinne ylähyllyille kuitenkaan ylety, jolloin sinne päätyy vaan roinaa, jota ei oikeasti tarvitse.
Toivotaan, että tulevasta talvesta tulee leuto, lyhyt ja vähäluminen, niin sen sietäminen on paljon helpompaa. :)
Ooh, hyvä idea! Ei ole yläkaappeja meilläkään, vaan avohyllyt. Toimittavat hyvin tehtäväänsä eikä pääse ylimääräistä rojua kertymään, kun kaikki on koko ajan näkyvissä.
inhosin aikoinani talvea….valitin joka käänteessä kylmyyttä, pimeyttä, lisää kylmyyttä pimeyttä…yhtenä päivänä tajusin, että nopeimmin talvi on ohi, kun opettelee nauttimaan siitä, pukeutuu sään mukaan, ihastelee lumihiutaleita, pakkasen kirjomia ikkunoita, jäätyviä järvenreunoja…anna talvelle mahdollisuus : )
No niinpä, taidat olla oikeassa. Sitä ajattelin tänä talvena kokeilla.
Teksti osui niin, että melkein sattui :)
Minä haluan tilaa hengittää, miksen vaan osaa järjestää sitä itselleni?
Tässä olkoon syyslupaukseni/tavoitteeni.
Kiitos Stella hyvästä tekstistä!
Kiitos itsellesi ihanasta kommentista!
Lohduttaa tietoisuus, että muillakin on vielä parannettavaa noissa asioissa.:)
Voi kyllä.
Lisää tätä.
Huippua kun tykkäsit!
Word. Juuri näin. Mullakin tekemistä samojen kohtien kanssa. Kiitos kun muistutit. Kirjoitat upeasti.
Kiitos ihana!
Nuo kuvat! Ja niin ihana teksti!
Kiitos kaunis.
!!!
!!!
!!!
Oot ihana tekstiesi kanssa. Ei mulla muuta.
Kiitos kaunis. Kivaa kun tykkäät.
Ihailtavaa! Mun pitäis ottaa susta mallia. Noissa kaikissa kohdissa.
Älä ymmärrä nyt väärin, nuo kohdat ovat todo-listalla siitä syystä että ne eivät ole vielä ihan täydellisen hallinnassa ;)