Heräsin aamulla tekstiviestiin järkyttyneeltä ystävältä: MIKÄ tää -3c on? En oo tilannu! En myönnä minäkään. Pakkasta, nyt jo!? Olen huidellut neuleissa ja nilkkureissa paljain säärin ja ajatellut jatkaa sitä vielä hetken, mutta sääjumalat ovat näemmä päättäneet toisin. Onneksi pakkasessakin on puolensa, kuten surrealistiset aamusumut. Kuva on viime talvelta, katselen talvikuvia muistuttaakseni itseäni siitä kuinka kaunista on myös syksyn tuolla puolen.
Pakkaset saavat kuitenkin osaltani odottaa vielä tovin – työt nimittäin vievät minut taas toiselle puolelle maailmaa. Palaan kohta asiaan. Kirpeää pakkaspäivää, kaunokaiset.
Ihanaa matkaa, tuo vähän lämpöä mukanasi♥
TUON! xx
Rakastan jokaista päivää kuin se olisi viimeinen. Imen itseeni aamun tuoksua koska jonain päivänä se on minulle se viimeinen. En ole enää toviin halunnut erotella eri vuodenaikoja; kesää, kevättä, syksyä, talvea. Ne kaikki, ihan kaikki ovat ihmeitä. Olennaisuuksien äärellä tämä kaikki on melkoinen Ihme :)
Kiitos taas kun sait mut tuntemaan tämän vielä isommin ☆☆☆
Täällä oleminen on oikeesti vaan niin ihanaa!
xxx
Joo-oo samaistun kyllä sun ystävään!
Äläpä.