Hyvän yön kappale teille, jotka olette juuri nyt langoilla. Hisser ja ensimmäinen sinkku nimeltä Park Fiction on kiinnostavinta hetkeen. Nimen takaa löytyy Disco Ensemblen riveistä tuttu Miikka Koivisto, jonka aiemmat tekemiset ovat jääneet minulle etäiseksi. Nyt höristin korvani.
☊ HISSER – PARK FICTION
Kolme asiaa, jotka tekivät harmaasta maanantaista merkittävästi paremman.
Prologuesta poimittu kynttilä ystävän ikkunalaudalla. Meillä on samanlaisia simppeleitä ja superkauniita patinoituneita lautasia kynttilänalusina – haluaisin sanoa että ne ovat minun, mutta taitavat olla kämppäkaverin. Samapa se, minulla on jokatapauksessa onni käyttää niitä.
Anton & Antonin luomuhiutaleista haudutettu puuro, joka maistuu hyvältä kotona tehtynä, mutta vielä paremmalta, kun sen on tehnyt joku muu. Lokakuun loppuun mennessä on melkein ehtinyt unohtaa miltä tuoreet marjat maistuvat, joten pakkasesta nostetut vitamiinipommit ajavat saman asian. Voisilmä: pakollinen.
Se ystävä. Ehkä olettekin huomanneet, että hän avasi juuri uuden, kauniin blogin, joka kantaa nimeä Hanna G. Onnea uuteen osoitteeseen, rakas.
☊ PRINCE – JUST AS LONG AS WE’RE TOGETHER
Ensimmäinen asia, jonka teimme matkalta palattuamme: haimme koirakaksikon, koska ajattelimme, että niillä on varmasti jo kova ikävä. Mikä harhainen kuvitelma. Kävi ilmi, että nääpät eivät olleet poissaolomme aikana hukanneet palvelusväkensä ikävöimiseen edes puolikasta sekuntia ja olisivat täysin tyytyväisinä jääneet asumaan siskonsa luo. Taloudessa asuvalla kokilla oli epäilemättä osuutta asiaan.
Seuraavana agendalla: painelimme mököttävät koirat kainalossa Dandyyn. Porealtaiden kloori (first world problems, anyone?) oli matkan aikana taikonut tuhkanvaaleista latvoistani vihreät ja Marko oli luvannut pelastaa minut tahattomalta grunge-lookiltani.
Viiskulmaan ehdittyämme pahimmasta mökötyksestä oltiin toivuttu ja tilalle tärähti läheisyydenkipeys kokonaisen viikon edestä. Kuvista voi laskea kuinka monessa otoksessa mäyräkoira on jossain muualla kuin sylissä. (Vinkki: luku ei ole kovin paljon suurempi kuin meidän ikävöimiseemme käytetyt minuutit.)
Anteeksi – mikä on tämä nukkuma-asento? Luna-koira saattaa olla vähän väsynyt.
Dandyssa on muuten tapahtunut viime aikoina kaikenlaista. Koko kampaamo on saanut remontin myötä uuden ilmeen ja uudeksi maskotikseen tuiman pöllön, joka on selvästi sukua Kapteeninkadulla vartioivalle huhuilijalle. Italialaisen Davinesin huumaavantuoksuiset putelit ovat samalla tehneet paluun hyllyyn Label.m:n rinnalle.
Juno on taas ihan tosi ylpeä, kun hänestä otetaan valokuva.
Grungelatvojani ei tarvinnut onneksi värjätä, vaan värinpoisto ja syväpuhdistava shampoo riittivät huuhtomaan vihreän vivahteet hiuksista. Jos en ole aiemmin muistanut mainita niin mainitsen nyt, että Marko on painonsa arvoinen kullassa. Puhumattakaan siitä, että Marko on kaupungin komein kampaaja, mutta senhän jo kaikki tiesivät.
Vasemmalla muotivalokuvaaja uppoutuneena syysmallistoihin, oikealla Marko upotettuna ylitsevuotavaan rakkauteen.
Tadaa! Tuhkansävyt palautettu tukkaan ja valtakunnassa kaikki hyvin. Oman elämänsä grungeprinsessa kiittää ja kuittaa. Ja hei – paljon toivotusta tukka-aiheesta on tulossa kattavampi juttu lähiaikoina. Jos on hiusaiheisia kysymyksiä vielä esittämättä, nakatkaa ne kommenttilootaan niin taklaan ne samalla.
Hiuspelastuspalvelusta kiitos luottokampaamolleni ja yhteistyökumppanilleni Hiushuone Dandylle. Alimman kuvan otti Mikko Rasila.