Gin & tonic verigreipillä

Perjantai! Kyllä viikonlopusta kannattaa iloita, vaikka viikonpäivillä ei olisikaan juuri nyt suurta merkitystä. Pienillä asioilla saa rytmitettyä viikkoa ja ylläpidettyä tunnetta siitä, että poikkeustilasta huolimatta elämä menee eteenpäin. Itsehän tein uroteon eli pesin viikonlopun kunniaksi hiukset ja haaveilen nyt siitä, että saisin järkättyä olohuoneen pöydille levittäytyneet paperipinot ennen lauantaiaamua. Pitkä aamiainen kiinnostaa, ja olisi iso kasa lehtiä, joita en ole ehtinyt kuin vilkaista. (Olenko ainoa, joka ostelee ihanien lehtien irtonumeroita fantasioiden niistä hetkistä, kun loikoilen lueskelemassa niitä kahvikupin kanssa, eikä sitä hetkeä sitten koskaan tule ellei sitä erikseen järjestä itselleen?)

Meille tuotiin alkuviikosta kotiin laatikollinen hedelmiä, joita on syöty urakalla koko viikko (yli puolet silti jäljellä, huh, onneksi on viikonloppu). Olen katsellut laatikossa lorvivaa verigreippiä ja tuumaillut söisinkö sen sellaisenaan vai tekisinkö siitä jotain hyvää. Nyt perjantain kunniaksi päätin taikoa siitä itselleni cocktailin.

Gin & tonic on siitä näppärä cocktail, että sitä on helppo varioida vuodenajan ja kaapista löytyvien aineksien mukaan. Klassinen gin & tonic sitruunaviipaleen kanssa toimii aina, mutta muutkin sitrushedelmät taipuvat hienosti raikkaaseen juomaan. Veriappelsiinista tulee makea versio, verigreipistä puolestaan täydellisen tymäkkä kitkerimpien makujen ystäville. Jos haluat testailla verigreippiä, mutta pelkäät että se on makuusi liian hapan, vaihda tonic ruusulimonadiin, sillä saat kukkaisemman ja makeamman version. Kaikissa näissä versioissa parasta on tuo hurmaava vaaleanpunainen sävy.

Rakastan giniä ja olen Hendricks-naisia, mutta tällä kertaa korkkasin suomalaisen Nagu Ginin, joka lähetettiin Nauvon saaristossa sijaitsevalta tislaamolta minulle testiin joku tovi sitten. Nagua kuvaillaan katajanmarjaiseksi ja fenkoliseksi. Tykkäsin, on pehmeää ja mausteista.

GIN & TONIC VERIGREIPILLÄ

1 annos

4 cl hyvää giniä
Puolikkaan verigreipin mehu
Tonicia (tai ruusulimonadia makeampaan versioon)
Verigreippisiivu
Jäitä (mieluiten yksi iso!)

Sujauta jäät lasiin. Purista mehu puolikkaasta verigreipistä. Sekoita mehu ja gini shakerissa, jos omistat sellaisen (tiivis, kannellinen lasipurkki käy myös). Jos et, sekoita lusikalla ja kaada jäiden päälle. Täytä lasi tonicilla ja viimeistele verigreipin siivulla.

Rakastan suuria jääpaloja, ne sulavat hitaammin kuin pienet ja näyttävät juomassa elegantilta. Jättijääpaloille tarkoitettuja muotteja saa ainakin Granitista.

Laadukasta tonicia saa hyvinvarustetuista marketeista ja Alkosta. Kannattaa kokeilla esimerkiksi Fever Treen tai Fentimansin tonicia. Kun kerran tehdään cocktail, tehdään hyvä!

Ihanaa viikonloppua!

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Meren kohina, ei muuta

Tämä uusi elämä ei hirveästi eroa omalla kohdallani tavallisesta arjestani. Istun kuten ennenkin tiilirotiskoni keittiössä, teen vähäisiä töitäni, hämmennän hajamielisesti sitruunaista linssikeittoa. Maljakossa aurinkoa päivystävä magnoliapuun oksa puskee kukkaa kukan perään, vaaleanpunaiset, vahamaiset lehdet kolahtelevat ikkunalaudalle ja jäävät siihen muuttuen melkein läpinäkyviksi. Löydän itseni seisomasta peilin edessä suttaamasta mustalla kajalilla viivoja silmiin, vaikken ole nähnyt juuri ketään kahteen viikkoon. Epätavallista: petaan joka aamu sängyt kuin raivokas sotilas.

Eräänä aamuna alkaa sataa lunta. Ensin sievästi kuin puuterisokeria ripsottelisi, sitten tyynyliinan kokoisia hiutaleita. Talon kulmalla laventelit ja puksipuut peittyvät lumeen. Kaikki on vähän sekaisin, vuodenajat, viikonpäivät, aikakin. Lumi kinostuu dyyneiksi pitkin pikkukaupunkia.

Eriskummallisessa keväässämme meidän on löydettävä iloa ja kiitollisuutta pienistä asioista ja läheltä. Minusta tuntuu, että se on meille ihan oikein.

“Jäimme vaieten lieden ääreen istumaan iltamyöhäiseen saakka. Tunsin jälleen kuinka onni asuu yksinkertaisuudessa ja kohtuullisuudessa – lasi viiniä, kastanja, pieni vaatimaton liesi, meren kohina, ei muuta. Tunteakseen, että tämä on onnea, tarvitaan vain yksinkertainen ja tyytyväinen sydän.”

Nikos Kazantzakis, Kerro minulle Zorbas
(Kirjasta lisää täällä: Tanssin Zorbaksen rannalla)

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN

✖ Maaliskuun kootut

Kuluneen kuukauden isot ja pienet, olkaa hyvä!

Koitan välillä pukeutua muuhunkin kuin yövaatteisiin.

✖ Poikkeustila. En muista koko elämästäni toista vastaavaa kuukautta, joka olisi jakautunut näin selvästi kahtia, aikaan ennen ja jälkeen globaalin kriisin alkamisen. On ollut sotia ja suuronnettomuuksia, mutta ei mitään mikä olisi vastaavalla tavalla leikannut ajan halki, pysäyttänyt lentoliikenteen, hiljentänyt kaupungit ja tyhjentänyt kadut. Olo on absurdi, mutta samaan aikaan poikkeustilasta on tullut yllättävän nopeasti uusi normaali. En mieti mitä teemme pääsiäisenä, emme pakkaa autoa Lappia varten, kukaan ei suunnittele kesän loma-aikatauluja. Kunhan olemme. Nousemme aamuisin kun herätyskello soi ja keskitymme niihin asioihin, joihin voimme.

Uskokaa tai älkää, aloin vihdoin liikkua! Olen vihdoin tehnyt sen mitä olen kuukausitolkulla uhonnut ja kaivellut lenkkarit ja treenikamat esiin. Näköjään siihen tarvittiin vain kaikista menoista tyhjennetty kalenteri. Käyn rivakoilla kävelyillä, hölkkään minkä jaksan. Vedän hartioita taakse, avaan rintakehää ja herättelen kehoa, joka on ollut liian kauan käpertyneenä itseensä. Yritän tehdä joka päivä pienen kotijumpan, ihan perusliikkeitä, punnerruksia, askelkyykkyjä. Lihaskipu on juuri niin hirveää kuin muistin. Lievitän sitä magnesiumilla, yinjoogalla ja mielikuvilla siitä kuinka kuukauden jälkeen kaikesta tästä kärsimyksestä tulee silkkaa endorfiininhuuruista euforiaa.

 Kevät tulee kaikesta huolimatta. Valo tulvii ikkunoista, koira vaihtaa päivän mittaan paikkaa aurinkolänttien mukana, puut puskevat pieniä silmuja pandemiasta piittaamatta. Helsingin tuuli on edelleen hyinen ja ulkoilen yhä villakangastakissa, mutta suunnittelen jo kovaa vauhtia vaatekaapin valmistelemista kevääseen. Haluan huoltaa talvivaatteet ja pakata niitä pois, tuulettaa keväisempiä kamppeita tulevia viikkoja varten, harjata neuleet, lankata kengät. Kaivoin muistin virkistykseksi esiin myös viimevuotisen kirjoituksen siitä kuinka kulahdus karkotetaan (tähän aikaan keväästä ei perinteisesti ole kaikkein hehkein olo).

Jarnolla on studio. Oho, kuulostaapa suureelliselta. Tarkoitan siis kodin läheisyydessä olevaa pientä kellaritilaa, jonne pääsee tuottamaan ääntä häiritsemättä naapureita (tai vaimoa). Ajoitus on täydellinen, yhdessä oleminen 24/7 alkaa hangata siinä vaiheessa kun toinen haluaa vetäytyä hiljaisuuteen kirjoittamaan ja toinen harjoitella vuorosanoja tai soittaa musiikkia. Studioon on pystytetty kitarakamojen lisäksi myös rummut, jotka lepäsivät pitkään isä Jussilan autotallissa sen jälkeen kun Jarnon bändi pisti pillit pussiin. Kellarissa niitä saa paukuttaa sydämensä kyllyydestä ja sillä aikaa minä saan kirjoitusrauhaa kotona. Paras diili on sellainen, jossa molemmat kokevat voittavansa.

YLE Kulttuuriykkösen radiohaastattelu. Sain tehdä haastattelun puhelimitse, koska reissu radiotoimitukseen olisi ehdottomasti ollut tässä ajassa ei-välttämätön. Puhuimme laajasti bloggaamiseen liittyvistä ajatuksista ja arvoista. Reiluun 50 minuuttiin mahtui paljon, mutta kuten aina, paljon jäi myös sanomatta – ehkä täytyy purkaa ajatuksia joku päivä täällä blogin puolella. Haastattelun voi kuunnella YLE Areenasta.

Mitä kuuluu? Miten siellä sujuu kaiken tämän keskellä? 

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA