Strange days

Läksimme yksi ilta suurelle viinimatkalle. Tärkein tavoite: löytää pullo viiniä. Toissijainen toive: ostaa tuoreita hedelmiä. Pikkuisessa hotellissamme ei oltu kuultu kummastakaan eikä rannallakaan myyty mitään tuoretta – oli vain kellojaan kilkattavia jäätelömyyjiä, joiden kylmäkärryissä oli sata erilaista sorttia esanssista sorbettia.

2015-11-29-stellaharasek-puertorico-oceanparkghetto-12015-11-29-stellaharasek-puertorico-oceanparkghetto-2

Ensimmäiset havainnot kaduista Ocean Parkin hiekkarannan takana: pastellisävyillä sokeroitu ghetto. Talojen ympärillä oli korkeat kalteriaidat, piikkilankapalloja ja suuria vihaisia dobermanneja. Jotkut rakennuksista näyttivät hylätyiltä, siltä että niistä oli lähdetty vauhdilla – pihateille ja ajorampeille oli jäänyt puoliksi juotuja kahvimukeja, levälleen unohtuneita sanomalehtiä, kuluneita lenkkareita ja vaatekappaleita. Otin muutaman kuvan ennen kuin tuli tunne, että parempi pistää kamera pois. Minuuttia myöhemmin vierellemme pysähtyi paikallinen, joka jeeppinsä ikkunasta suositteli, että emme liikkuisi näillä kaduilla, ei nyt eikä varsinkaan iltaisin. Hups.

2015-11-29-stellaharasek-puertorico-oceanparkghetto-32015-11-29-stellaharasek-puertorico-oceanparkghetto-4

Ei jääty kahville.

Paluumatkalla turvallisemmille vesille löysimme huoltoasemamyymälää muistuttavan kioskin, jonka lukittu ovi aukesi soittamalla ovikelloa. Note to self: lukitut kaupat, jotka avataan pärstäkertoimen perusteella, eivät ole hyvä merkki. Meksikolainen myyjä oli mielissään suomalaisista asiakkaistaan, we never get no Finns here, myi meille pullollisen roseeta. Kyseli mitä teimme kotimaassamme, kertoi olleensa entisessä elämässään graafinen suunnittelija. Oli opiskellut New Yorkissa, mutta San Juanista ei ollutkaan löytynyt graafikon töitä, niin hän oli ryhtynyt isänsä ideasta kioskinpitäjäksi. Putiikin valikoima oli miehekäs: tupakkaa, väkeviä, erilaisia oluita. Viskivalikoima oli huomattavasti suurempi kuin viinien. Hedelmiä ei ollut, sipsejä olisi löytynyt seitsemän erilaista lajiketta. Orpo pussi pähkinöitä pilkotti niiden välistä, nappasimme sen mukaan. Se oli lähin oikeaa ruokaa muistuttavaa mitä olimme nähneet pariin päivään.

2015-11-29-stellaharasek-puertorico-oceanparkghetto-5

Pidän näistä väreistä, ja siitä että kissat vahtivat valtakuntaansa toisella silmällään, puoliksi torkkuen. Mieli on kevyt, viini vähän liian makeaa kuten aina trooppisissa maissa. Taidamme pysyä täällä rannalla, kunnes matka jatkuu.

THE DOORS – STRANGE DAYS

2 thoughts on “Strange days

Leave a Reply

Your email address will not be published.