Ruissalossa kaikki hyvin! Jaloissa on rakkoja, nenässä aurinkolasien piirtämiä rusketusrajoja. Liikkuminen kymmentuhatpäisen yleisömeren läpi aikataulujen vaatimalla vikkelyydellä on osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi, onneksi olen löytänyt erilaisia metsäteitä ja huoltoreittejä joita pitkin puikkelehtia lavalta toiselle. Olin vielä pari päivää sitten lopettamassa taas kahvinjuomisen – sitten muistin, että festariviikonloppu ja kaksitoistatuntiset työpäivät eivät muodosta otollisimpia olosuhteita suurille elämänmuutoksille. Annan kofeiinittomalle elämälle mahdollisuuden heti kun Turusta on selvitty takaisin kotiin. Aurinko paistaa Ruissalon ylle, kädessä on aamun toinen kahvimuki ja hiekka narskuu varvastossujen alla. Toinen festaripäivä alkakoon.

PS. Pahoittelisin suttuisia puhelinkuvia, mutta se kuuluu festarihenkeen.