Yhteistyössä Elovena
Terveiset Merimiehenkadulta! Teen tällä hetkellä suurimman osan töistäni Mellakan toimistolla – monet niistäkin, jotka eivät liity viestintätoimiston projekteihin, vaan blogiini. Olen huomannut olevani toimistoympäristössä huomattavasti tehokkaampi kuin kotona, kiusallinen totuus jonka edessä jopa meikän vapaudenkaipuinen sielu on taipunut. Kodin työhuoneesta on turhan helppo paeta viltinmutkaan päiväunille, jos työt eivät suju toivotulla tavalla. Toimistossa on vaikeampaa keksiä sijaistekemistä, joskin kollegoiden kiusaaminen moneen kertaan kuulluilla vitseillä tai toimistokoirien rapsuttelu ajaa toki hätätapauksessa asian.
Työpäiväni ovat harvoin samanlaisia, mutta yhteistä niille on se, että DJ-vuoroista ja päivän musiikkivalinnoista käydään kiihkeäsanaisia väittelyitä neuvotellaan aikuismaisesti, kahvia kuluu laittomia määriä ja jossain vaiheessa joku änkeää syliin. Joskus se on koira.
Joka päivä toistuu myös taistelu nimeltä lounastauko. Ensimmäinen haaste on muistaa, että pitää syödä – ainakin, jos aikoo pitää itsensä käynnissä. Suurin osa tuntemistani ihmisistä odottaa lounastaukoa aamukymmenestä asti, minusta nälkä iskee aina totaalisen väärällä hetkellä. Olen juuri aloittanut jotain tai saamassa jotain valmiiksi, tai sitten olen kaiken keskellä enkä malta lopettaa. Ajatus on kroonisesti kesken eikä muutenkaan horjuvaa keskittymistä huvita (tai kannata) katkaista. Säännöllinen syöminen on kyllä ollut aina meikäläisen kompastuskivi. Treenaaminen on onneksi tuonut siihen vähän ryhtiä ja rutiinia: ellei tankkaa, ei jaksa hikoilla.
Toinen haaste on päättää mitä söisi. Helppous ja nopeus ovat tärkeysjärjestyksessä kaikkein korkeimmalla, joten useimmiten väsään jotain pikaista toimistolla. Jos aika ja kärsivällisyys riittää, keittelen kattilassa puuron. Olin joskus tunnustuksellinen puuropussiaddikti, sittemmin niiden rinnalle on kiireisiä tai kärsimättömiä päiviä ajatellen ilmestynyt jotain vielä näppärämpää. Elovenan Puurokuppi on superkätevä: kuppiin ei tarvitse kuin kaataa kuumaa vettä ja sekoittaa, niin puuro hautuu kannen alla valmiiksi muutamassa minuutissa. Makuja on kaksi, rouhea pähkinä ja vaahterasiirappi. Olin varma, että pitäisin pähkinästä enemmän, mutta vaahterasiirappi on sittenkin vienyt voiton – maku ei ole yhtään liian makea, vaan sopivan mieto.
Joku muukin haluaisi maistaa puuroani. Lunallakin on mielestään lounastauko.
Äidille kuuluu kiitos siitä, että olen puuron suurkuluttaja. Rakastan puuroa melkein kaikissa muodoissaan kaurapuurosta mannapuuroon. Mannapuurolla on helppo lelliä ystäviään -kaikilla on siitä lämpimiä lapsuudenmuistoja, mutta harvalle tulee mieleen, että sitä voi keitellä itselleen aikuisenakin. Riisipuuroon suhtaudun äärimmäisellä vakavuudella ja se onkin ainoa ruoka, jota on jouluisin saatava tai joulu ei tule. Oikeastaan ainut puuro, jolla ei ole sijaa sydämessäni, on tuorepuuro. Kyllä puuron pitää olla lämmin! Kylmänä kauhottava puuro on vaan iso huijaus.
Opiskelijana tuli syötyä puuroa, koska se oli halpaa. Se oli myös hyvää, joten tapa jäi, vaikka valmistuin. Arkisin tulee usein vedettyä puuro treenin jälkeen: kasaan kaurapuuron päälle marjoja ja pähkinöitä, jotka tekevät siitä vielä ruokaisamman. Viikonloppuisin keittelen puuroni pitkän kaavan kautta, täysmaidon ja oikean voin kera kuten mummo aikoinaan. Se on niin hyvää, että harvoin lisään siihen enää mitään. Jos tekee mieli makeaa, saatan lorauttaa siihen tilkan vaahterasiirappia. Ehkä siksi tuo vaahterasiirapilla maustettu Puurokuppi toimiikin niin hyvin.
Ei tarvitse huolestua Mellakalla majailevien eläinten hyvinvoinnin puolesta. Luna-koira sai lounaani lopuksi nuolla kupin pohjat. Sen jälkeen se livahti siskonsa seuraksi viltin alle, puuronokare nenänpäässään.
Kuvat Jarno Jussila
Mä niin repeilen näille muovikuppi-tyypeille! :D
P.S. Tiskaamista vihaavana arvostan puurokuppia. Säästyy sekä kattilan ja kauhan että lautasen ja lusikan pesemiseltä. <3
Jep – siinä säästyy muuten vettäkin!
Näin jonkun mainoksen tuosta jossain ja mietin että onpa turhan oloinen uutuus. Mutta kieltämättä kun alkaa miettiä, että vesi vaan kippoon, perimmäinen laiskuuteni nousee pintaan. Ei menisi turhaa aikaa keittiössä.
Vielä kun olisin puuroihmisiä.
Haha! Niinpä! Ja sitten ne hetket, kun ei ole kyse laiskuudesta vaan siitä, että oikeasti on hoppu… Voikohan puuroihmiseksi ryhtyä?
Hmm, mietin että on hupsua väitellä siitä, että onko tämä puurotuote tarpeellinen vaiko ei. Eihän se sitä loppujen lopuksi ole, niinkuin ei suuri osa monista tuotteista, kuten se vast’ikään esitelty pullovesi. Eivät ne ole mitään välttämättömyyksiä, yritysten pitää keksiä jatkuvasti jotain uusia tarpeita meille kuluttajille, mutta loppupeleissä jokainen meistä tekee sen ostopäätöksen itse ja arvioi mikä on itselle tarpeellista ja mikä ei.
Juuri niin – jokainen arvioikoon omasta puolestaan mikä on itselle tarpeellinen, hyödyllinen tai kiinnostava.
Kyllä, turhakkeelta tuntuu minustakin muovipurkkeineen. Puuro vaatii kuitenkin kuuman veden, joten ihan lennosta sitä tuskin tulee syötyä. Vastaavia pikapuuroja löytyy myös pusseista, jos pikapuuroista tykkää.
Kuuman veden saa vaikka Ärrältä teevesitermoksesta samalla kun ostaa sen Puurokupin. En kyllä keksi miten pahvipurkki eroaa jätteen osalta paperisesta pussista? Pussipuuroa varten pitää sitäpaitsi olla kulho, eikä sellaista ole aina hollilla.
Edelleenkin Elovenan purkki on PAHVIA, kerrottu aiemmissa kommenteissa nyt jo vissiin kolmeen kertaan…… Ja ihan hyvä jos onnistuu vetämään pussipuuron lennossa huiviin ilman kulhoa, itse en ehkä lähtisi yrittämään. Eli kätevä, toimiva ja edullinen ratkaisu tämä Elovenan uutuus, tykkään!!
Joo, on se kuppi kyllä erityisen kätevä niihin tilanteisiin kun välipala pitää nakata naamaan lennosta! Näitäkin osuu joka viikolle.
Elovena pikapuuron muovitötsän rinnalle myös paperipakkaukset. Tuntuu vuoden turhakkeelta myydä vain jätteeksi päätyvässä muovipurkissa.
Hmm, enpä keksi kovin montaa lounasta tai välipalaa, joita ei myytäisi jonkinlaisessa pakkauksessa? Tuo purkki on muuten pahvia.
Ihan samaa mieltä näistä puuroista, tuorepuuro nou nou, riisipuuro=joulu, kaurapuuroa syön joka päivä ja eilen illalla keitin mannapuuroa, sitä ei kyllä usein tule tehtyä. Meilläkin koirat odottaa päät kenossa, että josko saisi nuolla kattilan. :D Ja jos eivät saa, niin voi niitä paheksuvien katseiden määrää. Kiva tuo paita.
Puuropummeja sielläkin! xxx
Jeps, paita on ihana. Odotin loppuun infoa että mistä se on. :D Kengät ovat toinen todella fab thing! Mistä nekin on? Meill digataan Myllyniemen luomu täysjyväisestä kaurapuurosta, en koskaan tiennyt että puuro voi maistua niin hyvältä.
Voih, en hoksannut mainita! Mutta Second Femalen kevätmallistosta se tosiaan on ja löytyy tällä hetkellä Dotsin hyllyistä xxx
Paita on hieno, mutta nahkabyysat ja hapsupopot KUUMAT!
Hei mistä ovat nuo ihanat nahkahousut? Ovatko oikeaa nahkaa, ei varmaan?
Ovat oikeaa nahkaa juu! Minimumilta nämä, superhyvät ja mukavat jalassa.
Puuroa muovikupista. Häh? Oikeasti?
Ja puuro siis muuttuu jotenkin oleellisesti riippuen siitä syökö sen muovikupista/lautaselta/suoraan kattilasta/ämpäristä……..???
PUUROÄMPÄRI! Kiinnostaa.
Siitä ainakin riittäisi! :•D
Vähän sama ajatus kävi mielessä. En ole koskaan ymmärtänyt pussipuurojen (ja nyt tämän muovikupin) funktiota. Perushiutaleista keitettynä puuro valmistuu liedellä viidessä minuutissa, mikrossa vielä nopeammin, ja puuropakettia voi säilyttää myös siellä työpaikan keittiön kaapissa.
Niin – aina ei ole sitä liettä, tai mikroa, tai viittä minuuttia seistä sen äärellä. Meillä on puuropaketti toimistolla niitä päiviä varten kun ehtii keitellä ajan kanssa, mutta aina ei vaan ennätä.
Kuppi on pahvinen. Minusta kyllä kätevä! Saa lounaan tai välipalan vedettyä vaikka matkalla.
Mä sekoitin aikoinaan puuroni takeaway mukiin, tein usein puurosta niin velliä että sitä saattoi ihan juoda mukista. :D Oon nähnyt tuota kuppi muotoa lähinnä istant nuudeleissa.
Takeaway-puurovelli! Mahtavaa. Muistelen tehneeni samaa joskus termosmukiin, jotain ulkoiluretkeä varten.
ihana paita!
Minustakin!
Haa! Juuri eilen bussipysäkillä tuijottelin Elovena-puurokuppimainosta ja mietin että siinä on jotain tosi tuttua: kynnet, ‘rouhea’ ja Jopo ja ajattelin että onpa todella outoa jos sillä ei ois mitään tekemistä sinun ja blogisi kanssa.. Mutta kaikelle on selitys, sulla oli siis kuin olikin näppisi pelissä! ;) Kiitos hyvästä blogista, jo vuosia sitä seuranneena mutta harvemmin kommentoineena!
Hahaha! Mä en ole tuota mainoskuvaa vielä nähnytkään, täytyy koittaa bongailla. Hauskaa!
Ihana paita! Mistä tuo on? Kiva juttu muutenkin. Tuo Luna <3
Herättääpä paita kyselyitä, eikä ihme. Se on Second Femalen kevätmallistosta, löytyy tällä hetkellä Dotsista xx
ihana paita, mistä se on?
Ihana silkkipaita on Second Femalen kevätmallistosta, löytyy tällä hetkellä Dotsista!
Ihana juttu ja kuvat jälleen!
Näin viestintätyön lapsenkengissä aloittaneena olisi ihanaa kuulla tarkemmin työpäivistäsi.
Tykkäsin hurjasti pidemmästä postauksesta jossa kerroit työstäsi ja monista eri teistä jotka ovat vieneet sinut sinne, missä tänään olet.
Osaat kertoa asioista niin kauniisti, mutta vähän suorempi kertomus työpäiviesi sisällöstä kiinnostaisi ihan valtavan paljon!
Kiitos kun teet tätä – ja kymmenet rapsut ihanille koirille. <3
Muakin kiinnostaisi. Lopetin itse kymmenen vuoden jälkeen assarin hommat suuressa asiantuntijaorganisaatiossa, ja nyt pitäisi löytää uusi suunta (em. ala ei ollut lainkaan “oma”, siksi lähdin). Viestintä saattaisi kiinnostaa, mutta tiedän alasta kovin vähän, enkä tunne ketään joka olisi alalla.
Ihana paita muuten, mistä se on? Ja ihana puuropummi, rapsut Lunalle ja siskollensa myös. :•) ♡
Kiva kuulla, että aihe kiinnostaa. Koitan vähän miettii miten sitä kannattaisi lähestyä. Silkkipaita on Second Femalen kevätmallistosta, löytyy tällä hetkellä Dotsista!
Moikka Juulia, kiitos juttutoiveesta! Samaa ovat toivoneet monet muutkin, joten pitää ehkä ottaa asiaksi kirjoittaa enemmän työpäivistäni. Kiitos sulle kun luet! xxx