Aavistin jo etukäteen, että viime viikonloppu olisi viimeinen rento vapaahetki ennen muuttohulinoihin heittäytymistä ja päätin ottaa siitä kaiken irti. Taste Of Helsinki tarjosi siihen optimaaliset olosuhteet: oli ystäviä, loistava safkaa ja samppanjaa. Pakoilen vielä hetken muuttolaatikoita palaamalla festaritunnelmiin, jotka houkuttelevat just nyt enemmän kuin elämämme pakkaaminen vanhoihin sanomalehtiin.
Festarisäät olivat sanalla sanoen täydelliset – onneksi juhannussateet alkoivat vasta tämän viikon puolella! Auringonpaiste tekee suomalaisista niin onnellisia, että siinä on jotain liikuttavaa. Aurinkoisimmat terassipaikat menivät ensimmäisinä, nurmikko oli täynnä vilttileirejä ja leikkiviä lapsia. Vain koirat puuttuivat, ehkä täytyy tehdä ensi vuonna vetoomus että nekin saisivat osallistua festarihumuun. Olen ihan varma, että Juno-koira arvostaisi ilmassa leijailevia aromeita.
Yksi suosikkiasioistani tässä tapahtumassa on se miten hyvällä tuulella kaikki ovat, vieraiden lisäksi myös ja varsinkin ravintoloiden henkilökunta. Keittiöissä vallitsee ahtaat kenttäolosuhteet, mutta kokit soittavat musiikkia, heittelevät vitsejä ja toimivat saumattomassa yhteistyössä valmistaessaan annoksia nälkäisille vierailleen. Kilpailuhenkeä ei ollut havaittavissa: kun portit sulkeutuivat odottamaan seuraavan kattauksen alkua, ravintolat kiikuttivat toisilleen ylijääneitä annoksia ja jäivät vaihtelemaan kuulumisia.
Mikko oli kutsunut lempi-ihmisiään perjantai-iltana Laurent-Perrierin vieraaksi samppanjamaisteluun ja minä olin onnekseni yksi heistä. Emme tienneet illasta mitään etukäteen ja saimme osaksemme kaikenlaisia yllätyksiä ja superlellintää! Pöytään kannettiin kuplivan lisäksi syötävää ja selvisi esimerkiksi, että Chapterin turska-annos toimi superhyvin sokerittoman Ultra Brut -samppanjan kanssa. Näin samalla monia omiakin lempi-ihmisiäni, heitäkin joiden kanssa emme ole ehtineet kohdata aikoihin. Laadimme saarisuunnitelmia, grillaussuunnitelmia, piknik-suunnitelmia – kaikenlaisia suunnitelmia, joita yhdistää kesä ja yhdessä syöminen. Ihanaa, että on vielä melkein koko kesä edessä niiden toteuttamiseen. Kiitos vielä Mikko ja Laurent-Perrier aivan mahtavan tilaisuuden järjestämisestä.
Ragu erottui yhdeksän ravintolan joukosta villeillä kukillaan, ihana! Ragu oli muutenkin yksi suosikkirafloistani: täydelliset annokset ja hurmaavat tyypit tiskin takana. Olen vieraillut Ragussa muutaman kerran työtilaisuuksien yhteydessä ja tykännyt kaikesta mitä olen maistanut – ihan jo pelkästään leipälautanen on to die for. Seuraavaksi voisi kyllä varata pöydän ihan itse ja mennä muuten vain nautiskelemaan ilman työagendaa. Ragu sijaitsee sattumalta ihan tilitoimistomme vieressä, joten ehkä palkitsemme itsemme ja painelemme syömään seuraavan kerran kun kuitit, lippuset ja lappuset on toimitettu kirjanpitoon.
Festivaalin kaunein annos -palkinto kuuluu Garden By Olon kukkasin koristellulle limejäätelölle. Oli lähellä, ettei se voittanut myös festivaalin parhaan jälkiruoan palkintoa, mutta siitä kilpaili myös Ragun metsämansikkajäätelö, joka oli maustettu suolakaramellilla ja suolaheinällä. Sanotaanko, että tuli tasapeli, sillä söin molemmat annokset viikonlopun aikana kolme kertaa. Hups. Mutta pitäähän sitä vertailla ennen kuin voi tietää mitä on mieltä.
Mikko keskittyneenä kuuntelemaan samppanjatalo Laurent-Perrierin kuulumisia – tai sitten miettimässä minkä söisi seuraavaksi. Omia suosikkiannoksiani festareilla olivat: lappilaisen Sky-ravintolan villiporo, Garden By Olon yuzumarinoitu siika ja friteerattu kukkakaali, Ragun hapanjuurivohveli savustetulla kirjolohenmädillä ja paahdetulla maa-artisokalla, Fabrikin syntisen juustoinen risottopallo ja Latvan grillattu purjo peruna-merilevävaahdolla ja karhunlaukalla. Aah. Tulee nälkä pelkästä ajatuksesta. Parastahan tässä maisteluannoksiin perustuvassa konseptissa on se, että tulee kokeiltua kaikkea sellaista, jota ei välttämättä ravintolapöydässä tilaisi, ja löydettyä sen kautta itselle ihan uusia makuja, yhdistelmiä ja suosikkijuttuja.
Olin torstaina auttamassa tapahtuman valokuvaajaa eli Jarnoa festivaalin annoskuvien ottamisessa. Kun kävin hakemassa annokset keittiöstä, sain samalla kurkkia miten ne valmistuivat siellä. Katselin kokkien muodostamia minituotantolinjoja lumoutuneena: yksi latoi lautaset riviin, toinen asetti kalanpalaset paikoilleen, kolmas lisäsi kasvikset, neljäs valeli kastikkeen. Annos valmistui yksi toisensa perään niin nopeasti, virheettömästi ja rytmikkäästi, että se näytti tanssilta.
Kesän festarikausi on todellakin nyt korkattu, takana peräkkäisinä viikonloppuna Sideways ja Taste Of Helsinki! Nyt on onneksi tankattu niin hyvää seuraa, skumppaa kuin safkaa, sillä seuraavat viikonloput taitavatkin kulua laatikoiden pakkaamisen ja roudaamisen parissa. Kuulin kyllä jotain huhua juhannuksesta – onko teillä sen varalle suunnitelmia?
PHOTOS BY JARNO JUSSILA
