Tarinoita kivusta

*Osa kiropraktikkohoidoista saatu blogin kautta

Tiedättekö tunteen, kun keho tuntuu kevyeltä ja ketterältä? Liikkuminen on ihanaa ja helppoa, happi virtaa hyvin, hartiat ovat rennot ja niska pitää päätä pystyssä ranskalaisista elokuvista tutulla ryhdillä ja eleganssilla? Ei hätää, en minäkään tiennyt.

Harva asia uuvuttaa yhtä paljon kuin jatkuva kipu. Pienikin särky alkaa pitkään jatkuessaan nakertaa ihmistä, puhumattakaan kivusta, joka tuntuu joka kerta kun nouset seisomaan tai käännät päätäsi. 

Olen kerrannut viime aikoina monestakin syystä oman hyvinvointini – tai pikemminkin sen puutteen – historiaa ja todennut, että eipä ihme, jos tuntuu, että koko elämäni 12-vuotiaasta eteenpäin on ollut yksi iso pitkä uupumus. Olen positiivisen asenteen ja “ei minulla ole oikeutta valittaa, kun monilla on paljon huonommin” -väheksynnän turvin pitänyt itseäni aina perusterveenä, mutta ollaanpa rehellisiä, kehooni on kohtalaisen nuoren ikäni huomioiden kertynyt enemmän kroonisia kipuja kuin kenellekään soisi. Varhaisteininä nimittäin alkoi kovien kuukautiskipujen lisäksi myös krooniset jalkakivut sekä jatkuvat selkä- ja niskasäryt.

Olen vasta viime vuosina alkanut miettiä paljonko asiaan vaikutti niihin aikoihin rajusti muuttunut elämäntilanne – muutto Suomeen toiselta puolelta maapalloa ja kaikki siihen liittyvät olosuhteet. Olen aina ollut sopeutuja ja selviytyjä, painellut eteenpäin vaikka katkenneella nivelsiteellä (tarina tosielämästä). Vasta viime aikoina olen pysähtynyt pohtimaan kuinka paljon olenkaan padonnut kehooni sellaisia asioita, joita lapsena ei ollut keinoja käsitellä. Mutta siitä lisää toiste. Tämä on tarina selkäkivusta, johon olen vihdoin löytänyt avun.

Jatkuvat selkäkivut alkoivat varhaisteininä, kun rintavarustukseni alkoi kasvaa. Ja kasvaa. Ja kasvaa. Hontelo kehoni ei jaksanut kannatella kunnolla uusia muotojaan, terveydenhoitaja huomautti ryhtiongelmista ensimmäisen kerran kuudennella luokalla. Mutta en murehtinut asiaa, miksi olisin, lapsenkehonihan liikkui. Ratsastin ja juoksin, kiipeilin puissa. Lukiovuosina selkäni, hartiani ja rintalihakseni alkoivat mennä vuosi vuodelta pahemmin jumiin. Ei varsinaisesti auttanut, että vietin tunteja kirjoittaen, lukien ja kyhjöttäen pimiössä kehitealtaiden äärellä. Kävin sen vastapainoksi juoksemassa iltaisin urheilurataa ympäri, mutta tuntui, että liikkumisesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä: paikat olivat sen jälkeen entistäkin kipeämmät. Niihin aikoihin sain kuulla, että rintojeni paino oli aiheuttanut yläselkääni lievän skolioosin, selkärangan vinoutumisen.

Alkoi vuosien kierre. Opiskelin, tein töitä ja yritin elää pahenevan säryn kanssa. Olin musiikkialalla työskentelevä parikymppinen enkä jaksanut kivultani seistä kokonaista keikkaa alusta loppuun. Painavan kauppakassin kantaminen kotiin oli painajainen, joka päättyi kramppeihin. Liikkuminen oli jäänyt, koska se oli niin kivuliasta. Hullu kierre: liikunta olisi auttanut, jos olisi vaan pystynyt liikkumaan. Selkäkivut alkoivat aiheuttaa kovia päänsärkyjä ja lopulta sain työterveydestä lähetteen fysioterapiaan. Siitä ei ollut apua, päinvastoin – viimeinen niitti oli, kun fysioterapian hellävaraisin mahdollinen muoto sai rintojen painon rasittamat kaulalihakseni tulehtumaan niin pahasti, etten saanut enää aamulla päätäni tyynystä.

Itkin ilosta, kun sain lääkäriltä lähetteen kunnallisen puolen rintojenpienennysleikkaukseen. Se oli keskisuuri leikkaus, jossa rintakudosta otettiin pois yhteensä kilon verran. Tikkejä tuli sata, paraneminen kesti kuukausia ja rintakehässäni on yhä muistona arvet, mutta se kaikki oli samantekevää – leikkaus oli ehdottomasti parasta mitä olin siihen mennessä tehnyt hyvinvointini eteen. Pelkästään suorassa seisominen tuntui niin paljon kevyemmältä.

Vuosia kestäneet jatkuvat kivut jäivät leikkauspöydälle, mutta skolioosin sain pitää muistona, se oli erottamaton osa minua. Aloitin liikkumisen heti kun sain lääkäriltä luvan ja se tuntui euforiselta, mutta kehoni oli kaiken kokemansa jäljiltä todella jumissa – oli selvää, että vaatisi vielä paljon töitä ennen kuin esimerkiksi ryhtiongelmani ja niskan virheasento korjaantuisivat. Skolioosin vaikutus heijastuu paljon varsinaista ongelma-aluetta laajemmalle alueelle: minun kehossani se kiristää lihaksia niinsanottuun takaketjuun eli pakaroihin ja takareisiin saakka ja rajoittaa liikkuvuuttani niin treenaamisessa kuin arkipäivän tasolla.

Kun aloin treenata säännöllisesti, apunani oli useampi loistava ammattilainen ja aloitin samalla liudan erilaisia kehonhuolto- ja kuntoutusharjoituksia, joiden tavoite oli saada kehoni toimimaan toivotulla tavalla. Niistä olisi varmasti ollut tosi paljon apua, jos olisin vaan jaksanut ja ehtinyt noudattaa niitä ohjeiden mukaan. Tein sen verran mihin voimat riittivät. Oli vaan niin loputtoman paljon korjattavaa, paljon muutakin kuin pelkät skolioosin aiheuttamat jumitukset. Oli jalkaongelmat, jotka pahenivat kroonisesta akuutiksi, kun aloin juosta ensimmäisen kerran vuosiin. Oli ne uuvuttavat kuukautiskivut ja niiden lisäksi vielä aikuisiällä ilmaantuneet vatsaongelmat, jotka varmistivat, että vatsaani sattui myös muulloin kuin kuukautisten aikaan. Olo oli jatkuvasti täysin hakattu, voimat vähissä ja kaikki energiani kului töistä ja muista välttämättömyyksistä selviytymiseen.

Puin tuon vyyhdin sanoiksi nyt ensimmäistä kertaa ja tajusin samalla miten hirveältä se kuulostaa. Hyvinvointi on toki suhteellista ja tiedän selvinneeni pienin haastein moniin muihin verrattuna, kun olen kuitenkin ollut suurimman osan ajasta mitenkuten työkykyinen. Entä jos suhteuttaakin toiseen suuntaan? Jos hyvinvoiva ihminen kohtaisi yhtäkkiä noin monta jatkuvaa kipua aiheuttavaa ongelmaa, hän säikähtäisi ja hakeutuisi välittömästi akuuttiapuun. Siinäpä piileekin jatkuvan kivun petollisuus: kaikkeen tottuu. Jos käytännössä joka paikkaan on sattunut yli viisitoista vuotta, ei osaa edes kuvitella elämäänsä kivuttoman kehon kanssa. Ravasin silti voimieni mukaan lääkärissä milloin minkäkin kivun tiimoilta ja sain lähinnä buranareseptejä. Toisinaan päädyin tuttavien suosituksesta muille ammattilaisille, joilta olen saanut lopulta paljon isomman avun. Yksi noista suosituksista johti minut lopulta myös tähän päivän aiheeseen.

Selkäsäryt pääsivät pahenemaan viime syksynä. Vuosi oli ollut kiireinen, teimme paljon töitä ja iso osa siitä liittyi matkustamiseen – naputin töitä milloin lentokoneessa, autossa tai kahvilan kovalla penkillä, ja nukuin missä sattui. En ehtinyt saada treenirytmistä kiinni reissujen välissä eikä aika riittänyt treenaamiseen tiiviisti aikataulutetuilla matkoillakaan.

Lopulta havahduin siihen, että pääni ei enää kääntynyt kunnolla kumpaankaan suuntaan enkä pystynyt istumaan puolta tuntia pidempään töiden äärellä ilman että niskakivut yltyivät sietämättömiksi ja piti nousta venyttelemään. Päätä särki jatkuvasti, käsivarret puutuivat. Tälläiseen ei edes tarvita skolioosia, oireet ovat ihan samat kuin kellä tahansa liian pitkiä työtunteja painavalla toimistotyöläisellä, joka ei ehdi liikkua ja levätä tarpeeksi. Turhan tuttu kuvio monelle ystävällenikin – ehkä joillekin teistäkin?

Päädyin ystävien suosituksesta kiropraktikolle. Tilanne oli hupaisa: tiesin kyllä monen ystäväni käyvän kiropraktikolla, mutta sitä en tiennyt, että puolet ystäväpiiristäni tosiaan kävi samassa paikassa, Erottajalla sijaitsevassa ViaVitalissa ja siellä kiropraktikolla nimeltä Simo. Simo Poutanen on ViaVitalin perustaja ja hämmästyttävän energinen mies, jolle on helppo puhua, koska hän on hyvin ystävällinen, hyvin läsnä ja puhuu itsekin taukoamatta. Ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää miten tälläinen tyyppi on saanut aikaan menestyvän vastaanoton ja ehtii vielä hakea asiakkailleen kahvin ennen hoidon aloittamista.

Simo kuuli ahdingostani ystävältäni ja varasi minulle ajan heti seuraavalle aamulle. Sain myöhemmin nähtäväkseni otteita hänen muistiinpanoistaan ensimmäisestä tapaamisestamme: “Asiakkaalla niska-hartiaseudun alueen vaiva, jatkunut vuosia. Jatkuvia päänsärkyjä, tälläkin hetkellä päätä särkee. Niskassa virheasento ja krooninen jännitystila. Myös ryhti on lysyssä, käsivärret puutuvat usein ja niistä lähtee voimat. Lapojen väli jumissa, oikea lapa pahempi. Tuntuu raskaalta hengittää. Saattaa olla myös henkinen oire.”

Nekin, jotka eivät ole käyneet kiropraktikolla, yleensä tietävät hoitomuodosta sen verran, että siellä naksautellaan. Vastoin yleistä käsitystä naksauttelu ei kuulu kuitenkaan luista, vaan nivelistä vapautuvista kaasukuplista, kun kiropraktikko ohjaa rankaa oikeaan asentoon ja palauttaa ryhdin paikoilleen. Kun kehon lukot avataan, keho pääsee liikkumaan kuten sen kuuluu. Kun Simo sanoi tuon ääneen, omasta päästäni kuului pieni naks, vaikka hän ei ollut edes koskenut selkääni. Niin yksinkertainen asia, niinhän sen kuuluu olla! Kun jatkuvat säryt, kivut ja väsymystila eivät rajoita kehoa, se jaksaa tehdä töitä, liikkua ja leikkiä, palautuu levossa. Kyse on kehon kokonaisvaltaisesta toimintakyvyn palauttamisesta. Minulla se oli ollut kateissa niin kauan kuin muistin.

Toisin kuin niinikään kiropraktikolle päätynyt poikaystäväni, minä en rakasta nivelten naksauttelua, mutta lopputulos auttaa kyllä kummasti sietämään sitä, sillä: pahin kipu hellitti Simon käsittelyssä heti ensimmäisellä kerralla. En tarkoita samalla viikolla tai seuraavana aamuna, vaan heti. Kun nousin pöydältä, olo oli ihan eri kuin siihen asettuessani puolta tuntia aiemmin.

Mitä siinä välissä sitten tapahtui? Olin ensin selälläni, naks, sitten kyljelläni ja toisella kyljellä, naks, sitten vatsallani, naks. Sitten istuin hetken hoitopöydällä venytettävänä ja ennen kuin tajusin, että olimme kunnolla edes aloittaneet, olimmekin jo valmiita. Minun ei tarvinnut kuin hengittää ohjeiden mukaan sisään ja ulos, Simo teki kaiken työn pienenpienin mutta todella varmaotteisin liikkein.

Hoidon teho tuli yllätyksenä. Olin jo tottunut ajatukseen siitä, että hyvinvoinnin saralla ei ole sellaista kuin quick fix. Mutta siinä minä istuin sohvalla, kuuntelin huoneessa soivaa musiikkia ja happi kulki kevyemmin ja vapaammin kuin kuukausiin, pääni liikerata oli palautunut ennalleen, päänsärky oli kadonnut eikä niskaan sattunut lainkaan. Tuntui vaikealta uskoa, että nämä viikkoja ja kuukausia jatkuneet oireet olivat helpottaneet alle 30 minuutissa. En ollut edes tajunnut, että hengitysvaikeudet johtuivat jumissa olevista lihaksista eikä stressistä.

Pitkäaikaisiin tuloksiin tarvittiin pieni hoitokuuri. Kävin talven aikana Simolla reissujeni välissä ehkä kuusi tai seitsemän kertaa ja tilanne parani kerta kerralta. Kivut olivat kokonaan poissa kolmen käynnin jälkeen ja sen jälkeen keskityimme niskan ja pään virheasennon korjaamiseen, jotta ongelmat myös pysyisivät poissa.

Paljon tuli keskusteltua hoidon lomassa, esimeriksi siitä, että kiropraktiikasta on Suomessa paljon ennakkoluuloja, vaikka se on saapunut maahan jo 40 vuotta sitten ja koulutetun ammattilaisen toimesta tehtynä tehokas ja turvallinen tapa hoitaa kehoa. Se ei vaan ole täällä lainkaan niin tunnettu hoitomuoto kuin muualla maailmalla, sillä täällä ei kouluteta kiropraktikoita, vaan opiskelemaan on lähdettävä Eurooppaan tai Amerikkaan. Sekä Amerikassa että Englannissa se on ollut pitkään osa normaalia terveydenhuoltoa, johon ei suhtauduta ihmetellen. Australiassa huomasin, ettei siellä ollut niin pientä surffikylänpahasta, ettei tien varrelta olisi löytynyt vähintään yhtä tai kahta kiropraktikkovastaanottoa.

Kiropraktikot käyvät viisivuotisen yliopistokoulutuksen ja ammattinimike on Suomessa nykyään suojattu: kiropraktikon titteliä ei siis saa käyttää kuin virallisen, Valviran hyväksymän yliopistokoulutuksen käynyt ammattilainen. Kiropraktikoita ei vieläkään ole Suomessa kovin paljon, mutta 8 vuotta sitten perustetun ViaVitalin menestys kertoo omaa kieltään kysynnästä: vastaanotolla palvelee jo useampi kiropraktikko ja paikka on samalla laajentunut pieneksi hyvinvointikeskukseksi, jossa on tarjolla myös joogaa ja pilatesta.

Kysynnän kasvu ei ole ihme. Niska- ja hartiavaivat ovat lisääntyneet viime vuosina enkä suinkaan ole ainoa lajissani: tietokoneella istuminen luo niskaan kovan rasitteen, johon kehoa ei ole tarkoitettu. Eteenpäin työntyvä työasento tuottaa rasitusta kaularankaan ja koko ylävartaloon ja aiheuttaa minullekin tutun virheasennon lisäksi kipuja, puutumista, päänsärkyjä ja tokkuraista väsymystä, kun veri ei kierrä kunnolla. Vaivat alkavat usein salakavalasti ja pääsevät pikkuhiljaa pahenemaan, kun ihminen tottuu jumissa olemiseen ja se alkaa tuntua normaalilta. Vaivat myös kertyvät helposti toistensa päälle, sillä keho mukautuu virheasentoihin ja yksi ongelma voi johtaa lukuisiin toisiin. Suunta on huolestuttava, sillä jopa lapsilla on havaittu muutoksia, joiden pitäisi tulla vasta ikääntymisen myötä.

Olen omien kokemusten kautta huomannut, että Suomessa rakastetaan oireiden hoitamista ja monia vaivoja lääkitään pelkällä buranalla sen sijaan, että selvitettäisiin ja yritettäisiin ratkaista kipujen syy. Lyhytnäköinen toimintamalli näkyy kroonistuvissa vaivoissa, joiden korjaaminen on myöhemmin paljon vaikeampaa. Kipulääkkeillä hoidetaan oiretta blokkaamalla kipusignaali aivoista, mutta kiropraktikko korjaa kivun varsinaista syytä.

Siksi tykkäänkin Simon lähestymistavasta: hänen missionsa on opettaa ihmiset huolehtimaan terveydestään ja kehostaan mieluummin ennaltaehkäisevästi kuin jatkuvia vaurioita korjaten ja usein vasta siinä vaiheessa, kun vaivat ovat jo kroonistumassa. Tunnen pientä pistoa sydämessäni kirjoittaessani tätä, sillä olen juuri oppikirjaesimerkki ihmisestä, joka menee hoidattamaan ongelmansa vasta sitten kun ne ovat jo oikeasti pahat. No, onneksi siihenkin tilanteeseen on apua tarjolla.

Jarno puolestaan on käynyt Simolla hoitamassa erilaisia akuuttitilanteita. Joko hän on tullut vanhaksi tai istunut liian pitkiä aikoja tietokoneen äärellä käsittelemässä kuvia, sillä hänen selkänsä on kipeytynyt pahasti useammankin kerran viimeisen parin vuoden aikana. Se on ollut pienimuotoinen järkytys fyysiselle ihmiselle, joka on tottunut heilumaan, tanssimaan ja riehumaan kehoaan säästelemättä. Viimeksi Hangon reissullamme kävi niin, että tyhjästä tullut kipupiikki halvaannutti miehen lähes koko viikonlopuksi vaakatasoon. Se paheni taas kotimatkalla niin, että pelkästään paikallaan oleminen ja hengittäminen sattui. Seuraavana päivänä ei tarvittu kuin vartti Simon vastaanotolla, niin kipu oli poissa.

Tämä iloinen kuva ei ole lavastus. En ole ikinä tavannut ihmistä, joka nauttisi nivelten avaamisesta yhtä paljon kuin Jarno.

Entä minä? Jatkuva selkä- ja niskasärky ei ole tullut takaisin viimetalvisen hoitokuurin jälkeen, ei myöskään pääkivut tai käsivarsien puutuminen. Olen käynyt jokusen kerran hoitotulosta ylläpitävässä hoidossa silloin kun on ollut intensiivisempi työputki päällä enkä ole ehtinyt liikkua ja olen tuntenut niskan taas jäykistyvän.

Olen miettinyt viime aikoina asiaa, josta Simo puhui kun viimeksi näimme: monet ihmiset pitävät kehonsa hyvinvoinnin mittarina ainoastaan kipua, vaikka siihen liittyy niin paljon muutakin. Tuntuuko keho hyvältä ja liikkuvalta, onko liikkuminen kevyttä ja helppoa? Onko energiaa tarpeeksi, pystytkö keskittymään, onko unen laatu hyvä ja palautuuko keho levossa? Olen itse ikävä kyllä niin tottunut elämään jatkuvan kivun ja epämukavuuden kanssa, että olen jossain vaiheessa kadottanut täysin käsityksen siitä miltä kehossa voi parhaimmillaan tuntua. Siinä on kyse kokonaisuudesta, johon ei tietenkään olekaan quick fixejä. Mutta ei auta kuin purkaa vyyhtiä yksi lanka kerrallaan, opetella kuulostelemaan kehoaan ja reagoimaan asioihin, joiden kanssa ei ole pakko elää. Sitä olen tässä viime vuodet opetellut, niin liikunnan, kehonhuollon, ravinnon, unen kuin muiden hyvinvointiin vaikuttajien asioiden kautta – ja onneksi olen edennyt isoin harppauksin siitä mistä lähdin joskus liikkeelle.

Minä ja Jarno emme suinkaan olleet tuttavapiirimme viimeiset Simolle päätyneet asiakkaat, ViaVitaliin on sittemmin löytänyt tiensä moni muukin ystävä, heidän joukossaan myös skolioosista laillani kärsivä Nata, joka kirjoittikin käynnistään. ViaVitalin maine on levinnyt ansiokkaasti puskaradion kautta, joten laitetaan hyvä kiertämään.

PÄIVITETTY TOUKOKUUSSA 2020:

Simo on luvannut blogin seuraajille “kesäksi kuntoon” -hengessä ensikäynnin hintaan 60€ (normaali hinta 85€) koodilla STELLA ajanvarauksen yhteydessä netissä tai puhelimitse. Alennus koskee kaikkia ViaVitalin kiropraktikoita. Koodilla saa myös 20% ViaVitalin muista palveluista eli osteopatista, ravintoneuvonnasta ja hieronnasta. Molemmat alennukset ovat voimassa kesän ajan elokuun 2020 loppuun saakka.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

26 thoughts on “Tarinoita kivusta

  1. Suuri kiitos tästä kirjoituksesta Stella! Minullakin on pitkä historia kivun ja urheiluvammojen kanssa. En ollut aiemmin uskaltautunut kokeilemaan kiropraktiikkaa, mutta tämän kirjoituksen rohkaisemana varasin ajan Simolle. Jo ensimmäisen käynnin jälkeen keho oli ketterä ja kivuton, melkein nauratti, kun oleminen oli niin helppoa. Nyt harmittaa vain, että en älynnyt käydä kiropraktikolla aiemmin. Aurinkoista kevättä! <3

  2. Kaunis Kiitos Sinulle Ihana Stella!
    Taas kerran Sinun upea kirjoitus toi suurta iloa ja elämänlaadun paranemista. Kävin tänään ensi kertaa aidolla, välittävällä ja niin taitavalla Simolla hoidettavana. Olipa mullistava kokemus, tunteiden kuohunta hillittömästä naurusta itkuun oli hämmentävää! Taisi aueta kropan lukkojen kautta muutkin lukot! Kotiin liihoitteli kevein askelin kirkassilmäinen, hymyilevä ja kivuton tyyppi!!!!!
    Kiitos Stella, kaikkea hyvää Sinulle&Jarnolle❤️
    Kiitos, kun jaksat kirjoittaa!!!!!

  3. Kivut ovat perseestä. Mutta viime aikoina olen oppinut niistä sen, että niillä on aina jokin viesti. Ne eivät tule ilkeyttään. Tämä vuosi on ollut kivulias, mutta samalla se on kehittänyt mieltä isoin harppauksin. Ehkä sama kehitys olisi ollut mahdollista ilman kipuja tai sitten ei. Kipuun ei kannata tottua, se ei ole normaalia! Se viestii ennenkaikkea muutoksen tarpeesta.

  4. Tässä nyt muutaman vuoden blogiasi lukeneena olen kerran jos toisenkin seurannut suosituksiasi, on kyse ollut sitten jostain sisustuskaupasta tai -ideasta, ruuasta, juomasta tai nyt viimeisimpänä Simon palveluista. En voi muuta sanoa kuin KIITOS. Vaikka kaikki aikaisemmatkin suositukset ovat olleet kertakaikkisen mainioita, oli tämä kyllä ehdottomasti paras. Juuri tulin ensimmäisestä käsittelystä ja lisää on luvassa.

    Kiitos kun ajoittaisista kaupallisuudesta kitisijöistä huolimatta jaksat tätä mahtavaa blogia kirjoittaa. Itse ainakin olen saanut paljon inspiraatiota omaan arkeeni. Tosin myös yhden aavistuksen negatiivisen asian, nimittäin aivan julmetunmoisen mäyräkoirakuumeen.

    Aurinkoa talveenne!! =)

  5. Sinun on oltava armeliaampi itsellesi – ihminen ei vaan jaksa ellei saa palautua.

    • Tiedän! Ja sitäkin tässä opettelen. Uskon itsekin, että moni ongelma kumpuaa siitä ankaruudesta, jolla olen oppinut suhtautumaan itseeni aikoinaan.

  6. Kehonhuolto on niin tärkeää hyvinvoinnin kannalta.. itse kävin kiropraktikolla aikalailla samojen ongelmien vuoksi (ryhti, painavat rinnat, hartia/niskjumit), yli 10 vuotta sitten ja hoitomuoto oli sangen uusi, mutta toimiva. Hoidon jälkeen tuntui vielä useampi kk, että on helppo hengittää ja rinta on “auki”. Luin äskettäin Aki Hintsan kirjan hyvinvoinnista (Core) ja jos vain on aikaa, niin vahva suositus… pureutuu nimenomaan peruspilareihin hyvinvoinnissa ja keho on iso osa sitä. Aurinkoa sinne Suomeen!

    • Kiitos Elina, aurinkoa tänne totisesti tarvittaisiinkin! Tuota Hintsan kirjaa on kehunut mulle muutama muukin, ja uskon että se on hyvä.

  7. Suosittelen lukemaan hyvin ajatuksia herättävän kirjan Ulvi Wireniltä :”Kehon viisaus, mielen voima”

  8. Mielenkiintoinen kirjoitus!
    Krooniset kivut ovat jokapäiväisiä, ja erityisesti tunnistin itseni päänsärystä ja tokkuraisesta väsymystä, pää on kuin puuroa ja koko ylävartalo jumissa.
    Opiskeluaikoina sain jotain apuja vaivoihini, mutta tällä hetkellä varattomuuteni estää minua käymästä hoidattamassa itseäni, on kurjaa kun joutuu priorisoimaan oman terveytensä kustannuksella.

    • Se on kyllä kurjaa ja valitettavasti monelle arkipäivää. Saisitkohan lähetteen julkiselta puolelta johonkin hoitoon?

  9. Hajotin joskus vuosia sitten toisen jalkani siihen kuntoon että ohhoh, siihen päälle pieni virhediagnoosi lääkäriltä ja lopulta päästiin siihen tilaan että harkinnassa oli jalan amputointi. Kuntoutus oli aivan sairasta, kivut sitä luokkaa että tuntui että taju lähtisi. Silti liikunta oli se ainoa joka saattoi parantaa, oli tuskaista kävellä tukien kanssa, se opetti olemaan kärsivällinen ja nöyrempi itseään kohtaan: unohdin viimeistään silloin se mitähän muut ajattelee.

    Nykyään kun kävelee omilla jaloillaan osaa sitä arvostaa ja ymmärtää että minulla on vain yksi keho, minun tulisi kunnioittaa omaa terveyttäni vähän enemmän. Sain asiasta muistutuksen tänä syksynä, kun olin kesän lusmuillut treenaamisesta, ajatellut että ei tässä mitään kiirettä, kun syksy tuli huomasin rustottumien kangistuneen ja sain aloittaa taas kerran nollasta, järkyttävien kipujen kera. Ymmärrän hyvin, miten monet pelästyisivät alkuun moisia kipuja ja jättäisivät leikin sikseen, tajuamatta että saattaa mennä 1kk-6kk:tta siihen että kivut katoaa. Silti se kaikki työ on sen arvoista, se voi olla haastavaa ja mieltä raastavaa mutta se on sen arvoista. :) :)

  10. Kiinnostava juttu, ilman muuta. Omakin keho on sillä tavalla kokoon kasattu, että tarkkana pitää olla, että kaikki palat pysyvät paikoillaan. Kaikenlaisia konsteja on tullut kokeiltua, kiropraktikoita ei taida näillä leveyksillä liiemmin olla.

  11. Anteeksi ärsyyntyjä tässä hei. Ei postausta kohtaan, vaan sen tiimoilta täytyy auvautua, että on ruvennut risomaan juurikin se, kuinka joillakin ihmisillä todellakin on piintynyt ennakkoluulo kaikkea fyysisempää hoitoa ja ns. naksauttelua kohtaan. Vaivoja on erilaisia! Hieronta ei riitä, edes sovi, joka tilanteessa. Itselläni oli tod. paha tilanne selän kanssa pitkään, koko selkäranga ei liikkunut normaalisti. Sitten kun viimeim monen fyssarin ym. jälkeen löysin luotettavan ihmisen, joka oli ensimmäinen ihminen joka osasi auttaa, sain sen jälkeenkin kuulla usealta ihmiseltä ensin kysymyksen, mitä se tyyppi teki ja sitten kun kuvailin, että kyse ei ollut mistään höyhenen kevyestä sivelystä, kommentin, että “se on voinut pahentaa tilannetta jos se on ollu joku naksauttelija”. Minä siihen sitten, että öö “justhan mä sanoin, että se autto”. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

    • Tottakai. Mutta ei elintavoilla korjata esimerkiksi skolioosia eivätkä 12-vuotiaana alkaneet kivut ole johtuneet työstressistä, liikunnan puutteesta tai vääränlaisesta ravinnosta, jotka selittävät varmasti monia aikuisten ihmisten vaivoja. Minähän olin lapsi.

  12. Ihanaa että kirjoitat tästä. Ei sun blogista ole arvannut että käyt läpi kaikkee tälläistä. Hyvä muistutus että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

  13. Tuo kipujen kanssa eläminen on tuttua. Itsellä diagnosoitiin reuma parikymppisenä suht pitkien tutkimusten jälkeen. Itsellä ei tauti alkanut perinteisesti pienistä nivelistä, vaan vasen polvi alkoi oireilla. Vieläkään minulla ei ole pienissä nivelissä mitään ja reumakokeet ovat aina olleet negatiiviset. Vaivani ovat polvissa, nilkoissa ja kyynärpäissä. Kyynärpäät vaivaavat onneksi vain, kun tauti on “päällä”, aktiivinen. Vasen polvi on hapotettu ja leikattu ja oikea nilkka leikattu. Polveen leikkaus auttoi, mutta nilkka jäi löysäksi. Jos normaalisti nilkka liikkuu sivusuunnassa noin 25 astetta, niin omani liikkuu n.40 astetta.

    Kun tauti on aktiivinen, on liikkuminen varsinkin aamulla tuskaa. En pysty nostamaan jalkaani naisten polkupyörän rungon yli. Pahimpina aikoina polveni on punktoitu kerran viikossa. Kyykkyyn pääsen taas vuosien jälkeen. Pienet ilot.

    Liikun nykyään suht paljon ja olen oppinut erottamaan hyvän kivun ja huonon kivun. Osalle ohjaajista tuntuu olevan vaikea käsittää, että en fyysisesti kykene tekemään joitain liikkeitä. Että se ei ole vain tahdosta kiinni.

    Luotan siihen, että meillä jotka ovat nuorena kärsineet kivuista vuosia, on luvassa kivuttomat eläkevuodet :D Teemme tämän vain käänteisessä järjestyksessä.

    Voimia sinulle ja kiitokset hyvistä lääkäreistä, kiropraktikoista, fyssareista ja hierojista. Niin ja kiitokset hyvistä lääkkeistä :D

  14. Kiitos kirjoituksesta! Kuulostaa kovin tutulta. Olen itsekin saanut kroonisiin kipuihini (sekä lihas- että hermokipua) ja ruuansulatuksen moninaisiin vaivoihin merkittävää apua kiropraktikolta sekä akupunktiosta. Ne ovat auttaneet huomattavasti paremmin kuin lääkkeet.

    Tilanteeni alkoi merkittävästi kohentua kuitenkin vasta kun myönnyin/olin viimein valmis myös laajempaan elämäntapojen ja asenteiden muutokseen. Olin pinnistellyt ja sinnitellyt vuosikymmeniä, jo lapsesta asti, ja kuormaa oli niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin puolella. Vaikeat asiat ja kokemukset tosiaan varastoituvat kehoon, ja tulevat esiin mitä kummallisimpina manifestaatioina rytmihäiriöistä hormonaalisiin ongelmiin ja krooniseen hermokipuun. Perfektionistinen asenne, loputon kiinnostus kaikkea kohtaan ja kalvava elämän ja kokemusten nälkä ei varsinaisesti auta asiaa…

    Lopulta vyyhti on hitaasti ja vähin erin alkanut purkautua kun olen akupunktion ja kiropraktiikan ohella myös vähin erin kohentanut ruokailutottumuksiani (huonot hiilarit pois, kova rasva pois, punainen liha pois…), lisännyt rauhallista kestävyysliikuntaa rutkasti, aloittanut päivittäiset venyttely- ja rentoutumishetket, opetellut tauottamaan työpäivää musiikinkuuntelu- ja happihyppytuokioin, opetellut muutaman itselleni sopivan meditation mielen rauhoittamiseen ja karsinut reippaalla kädellä sosiaalista elämää. Etenkin viimeisin oli vaikea toteuttaa, sillä olen aina pitänyt itseäni sosiaalisena ihmisenä, joka haluaa usein nähdä ystäviään jne. Näin ehkä onkin, mutta toisaalta sosiaalinen toiminta herkästi myös virittää minua liikaa, jolloin uni kärsii ja olo on koko ajan ylivirittynyt. Rakastan ihmisiä, mutta on ollut hirveän tärkeää hyväksyä sisäinen introverttini ja tutustua häneen.

    Kaikkea hyvää sinulle, ja parempaa vointia tulevaisuuteen! Hyvinvoinnissa on aina kyse kokonaisuudesta, niin hankalaa kuin se onkin. Siinä mielessä quick fixejä ei kyllä taida olla… Myönteiset muutokset omassa olossa auttavat kuitenkin jaksamaan uudella polulla. Yhtenä päivänä sitä vaan huomaa, että kaikki on jotenkin kummasti paljon helpompaa (vaikka elämän ulkoisissa puitteissa juuri mikään ei olekaan muuttunut).

  15. Kiitos kirjoituksesta. Oli monta samaa asiaa kuin itsellänikin. Itse avaan selän lukkoni kun makaan kahden sukkaan ahdetun tennispallon päällä ja vieritän itseäni niiden yli. Ihanasti lukot aukeaa ja happi kulkee.

  16. Tärkeästä aiheesta kirjoitat ja hienoa että olet saanut avun. Omat kokemukseni kiropraktikon käsittelyn tuloksista myös hyvät vaikka itse niksauttelusta en pitänytkään. Näitä osaavia ammattilaisia on vain kovin harvassa.
    Nyt olen vuosia käynyt kalevalaisella jäsenkorjaajalla joka saanut ishias- ym vaivani pysymään kurissa säännöllisellä huollolla.
    Onnekseni tällainen superammattilainen asuu muutaman kilometrin päässä.

  17. Kiitos kun kirjoitit tämän jutun. Itselläkin pitkä historia erilaisten kipujen kanssa ja paljon samoja huomioita. En ole ihan noin pitkällä vielä, mutta kiropraktiikka alkoi kiinnostaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.