Stella Harasek
Stella Harasek ~

Täältä tullaan Kööpenhamina

32

No emmepä me kauaa ehtineet Helsingissä hengata, sillä perjantaiaamuna kello seitsemän (MIKSI AINA KELLO SEITSEMÄN) lähtee lentokone kohti Kööpenhaminaa ja me hyppäämme kyytiin. Luvassa on tapaaminen momondon pääkonttorilla muiden lähettiläiden kanssa ja muutenkin kuulemma kaikenlaista kivaa. En ole käynyt Kööpenhaminassa vuosikausiin enkä silloinkaan kuin lyhyillä työmatkoilla, joilla näin pääasiassa levy-yhtiön neukkareita. Jarno taas ei ole ollut Köpiksessä koskaan, joten kivaa päästä yhdessä pienelle kaupunkiretkelle. Perjantai ja lauantai on buukattu täyteen ohjelmaa, mutta kertokaapa Tanskan suunnalla viime aikoina vierailleet: mitä kaupungissa kannattaa teidän mielestä tehdä sunnuntaina?

Varustelekasta saadut jääkärireput jäävät tällä kertaa kotiin ja mukaan lähtee musta matkalaukku. Reppureissut ja matkalaukkumatkat, eri asioita, vaikka rakastan molempia.

Vielä pitäisi pakata, tehdä sata työasiaa, viedä Juno-koira siskonsa luo viikonlopun viettoon ja koittaa vähän nukkuakin ennen kuin pitää lähteä aamuviideltä lentokentälle. Tein siis kuten kuka tahansa aikuinen, keitin teetä ja aloin miettiä pitäisikö pestä peilikaappi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Like I am home again

6

Myöhäisillan musiikkivinkki! Moni uhkarohkea muusikko on tätä yrittänyt ja epäonnistunut, nimittäin oman tulkinnan tekemistä The Curen vuonna 1989 julkaistusta – minun ja monen muun palvomasta – kappaleesta Lovesong. Kalifornialaisen singer-songwriter Mariee Siouxin folkahtava versio on ensimmäinen, joka ei aiheuta välitöntä halua työntää neuloja silmiinsä. Täytyy ehkä antaa naisen omallekin tuotannolle mahdollisuus! Tajusin tässä, että olen julistanut viimeiset kymmenen vuotta vihaavani folkia, mutta silti levylautasella pyörii tuon tuosta artisteja ja levyjä, jotka muut musiikinystävät määrittelevät juurikin tuon nimikkeen alle. Hmm.


☊ MARIEE SIOUX – LOVESONG

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Takaisin pohjoisessa

12

Intensiivisiltä reissuilta palatessa vie joskus hetken, että pää ehtii perässä. Kun heräsin ensimmäisenä aamuna omasta sängystä, luulin unenpöpperössäni olevani vielä Puerto Ricossa. Katsoin kelloa, tarkistin sen jälkeen tottumuksesta mitä kello on Suomessa ja olin aivan sekaisin, kun kellonajat olivatkin samat. Ehdin tosissani hetken pohtia onko Trump kumonnut pallomme aikavyöhykkeet, kunnes aivoni heräsivät, tunnistin maiseman ikkunan takaa ja tajusin, että olemme taas kotona.

Anteeksi, mutta tämä paljon mainostettu kevät on ihan huijaus! Helsingissä kyllä näyttää, vaan ei yhtään tunnu keväältä. Pureva tuuli pistelee villakangastakin läpi, optimistina vielä lähdin liikkeelle ilman huivia. Amatöörivirhe. Kaivellaanpa kiltisti ne pipot ja huivit vielä takaisin käyttöön, kunnes (tämä kieltämättä ihana) aurinko alkaa oikeasti lämmittää. Jumalille kiitos ärräkahvista ja sen lohdullisella tavalla tutusta, kärvähtäneestä mausta. Ei sitä koskaan ikävä ole, mutta ihanaa on, kun sitä taas saa. Kahvihullu kansalainen ilmoittautuu.

Koira on onnellinen paluustamme ja tahtoo olla koko ajan ihan lähellä. Saan suukkoja kotisohvalla, raitiovaunussa, kahvilla istuessa, kenkiä pukiessa. Ei sillä, että koiralla olisi ollut asiat täällä jotenkin huonosti, se oli poissaollessamme kaupunkilomalla siskonsa kanssa. Nukkuivat yönsä untuvapeiton alla yhden lempi-ihmisensä kainalossa, kävivät kävelyillä, saivat joka päivä pienen purukepin. Tai kaksi, tai kolme, kuka niitä laskee. Ei Juno ainakaan. Kaupunkilomalla on parasta, mutta koti on aina koti. Ikävä oli meilläkin, joten ei haittaa yhtään, että välissämme kiehnää hellyydenkipeä eläin.

Takkuinen poninhäntäni on inspiroitunut Viequesin villihevosista. Aion puhua villihevosista jatkossa joka kerta kun joku jatkossa kyselee miksi en harjaa hiuksiani. Äiti, puhun sinusta. Niistä villihevosista pian lisää kunhan pääsen matkajutuissa pidemmälle. Katsotaanpa selviänkö urakasta varaamatta lippuja takaisin lumotulle heppasaarelleni.

Vain Helsingissä: otat Viiskulmassa kuvan juuri sillä hetkellä, kun sen ohi juoksee ystävä. Nauratti, kun näitä kuvia selatessa tuli vastaan Ilkan hurmaava hymy. Moro Ilkka! Ensi kerralla pyydystän sinut kesken kiireidesi kahville.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA