Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Ginger Joe

Uskottava se on, juhannusviikko on täällä! Me olemme loppuviikosta jossain päin Ranskaa tai ehkä jo Espanjan puolella, joten vietimme juhannusta vähän ennakkoon. Tai no, ehkä se juhannus oli vain tekosyy: ennen reissua oli muutama tavanomaista kiireisempi viikko ja halusimme nähdä ystäviä vielä ajan kanssa ennen lähtemistä moneksi viikoksi reissuun. Kokosimme siis kamuja kasaan rentoa rantapiknikiä varten, kun kelitkin vihdoin sallivat lempiharrastukseni eli kalliohengailun. Melkein kaikilla oli menoa myöhemmin illalla, joten päätimme treffata alkuillasta kun aurinko vielä paistoi.

Kanerva, Vivian ja Jarno – ja saman verran koiria, osa piilossa peittojen alla.

Noniin. Minullahan oli illanvietosta kirkas visio: halusin taikoa testiin saamiemme Ginger Joe -inkiväärioluiden kaveriksi aasialaishenkistä syötävää. Rakastan aasialaista ruokaa yli kaiken ja haaveilin simppelistä teriyakilohesta ja inkiväärillä maustetusta salaatista, joka sopisi täydellisesti inkiväärioluen seuraksi. Sitten muistin, että vanha matkagrilli oli sanonut itsensä irti jo monta vuotta sitten, en ollut muistanut hankkia uutta eikä aika millään riittäisi sen metsästämiseen kaupungilta. Päätin, että perinteinen pad thai eli thaimaalaiset nuudelit saisivat toimia illan tähtenä ja ehkä kääräisisin kaveriksi vielä raikkaita vietnamilaisia rullia – ne olisi molemmat helppo valmistaa kotona ja kuljettaa rantaan kassissa.

No, ehkä arvaatte jo, ettei sekään suunnitelma mennyt ihan kuin piti. Työpäivän aikataulu oli tiukka ja tiukkeni vielä, oli kolmet kuvaukset ja säädön määrä sen mukainen. Kun saimme kaiken vihdoin tehtyä, aika ja energia ei todellakaan riittänyt enää kauppareissuun saati ruoanlaittoon. Päätin, että nyt mennään helpoimman kautta, sillä tärkeintä on seura, ei itsetehty tarjoilu. Tilasimme siis aasialaiset safkat rantaan valmiina ja kas, vallan hyvä piknik-illallinen oli katettuna kalliolle puolen tunnin sisällä ilman ainuttakaan keittiössä vuodatettua hikipisaraa! Oli kiulullinen nuudeleita, ravuilla täytettyjä kesärullia ja vieläpä uppopaistettuja vegekevätrullia.

Oli hyvää Lunankin mielestä, vaikka se sai maistaa vain kevätrullan kantapalan. Ja vähän tofua. Ja ehkä pari sipsiä. Ennen kuin tuomitsette, yrittäkääpä itse vastustaa noita pyöreitä ruskeita silmiä ja anovia katseita. Epäilen, että Juno ja Luna harjoittelevat ilmeitään salaa peilin edessä ja osaavat tarvittaessa myös synkronoida ne, sillä kaksi anovaa katsetta on aina tehokkaampi ja tuloksellisempi kuin yksi.

Uimaan ei ehkä tee mieli vielä mennä, mutta jotain hyvääkin on alkukesän kylmässä meressä: oluet pysyivät viileinä, kun niitä säilyttää rantavedessä siihen asti että ne korkataan. Meillä on tarkoitusta varten vanha kirppikseltä hankittu pulloteline, mutta siihen käy yhtä hyvin vaikka verkkokassi tai muu vettä kestävä pussukka.

On muutamia makuja, joita rakastan oikeastaan kaikessa mihin ne suinkin sopivat: lime ja sitruuna, korianteri, minttu ja inkivääri. Eipä siis ihme, että aasialainen ruoka kolahtaa – tai inkivääriolut! Siinä sekoittuu useampi suosikkini, sillä sitruuna tuo potkua inkiväärin mausteiseen ja makeaan makuun.

Inkivääriolut onkin ollut yksi kesäsuosikeistani jo useamman vuoden. Tykkään oluesta muutenkin, mutta kesäisin sitä kaipaa jotain peruslageria kevyempää ja raikkaampaa – siihen tarkoitukseen sitruksinen inkivääriolut on ihan ykkönen. Se toimii myös loistavasti safkan seuraksi, sillä se tuo makuja esiin ihan eri tavalla. Nykyisin inkivääriolutta tulee valittua tavallisen tilalle vielä useammin kuin ennen, sillä Jarno rakastaa sitä yli kaiken ja minulle tulee kateus joka kerta, kun erehdyn itse ottamaan jotain muuta.

Ruoka hupeni sellaisella tahdilla, että tuli syömisen lomassa kiire napata pari kuvaa. Viimeistään siinä vaiheessa hälvenivät loputkin huonon omatunnon rippeet siitä, etten ehtinytkään keittiöön itse. Eivät ne ystävät tule vimpan päälle väännetyn ruoan vaan seuran ja tunnelman takia. Kaupasta pari olutta, jotain helppoa purtavaa, piknikviltti alle ja se on siinä. Mieleen jää, että olipa huippu ilta eikä se, että laiska muija ei vääntänyt itse kesärulliaan.

Tuttuihin törmääminen on erottamaton osa kesäiltoja. Tällä kertaa ohi kävelivät Nata ja Esa, jotka olivat viettäneet päivää Pihlajasaaressa ja olivat suunnitelleet menevänsä johonkin raflaan syömään, mutta jäivät sittenkin istumaan seuraan, sillä kallio oli lämmin ja olut kylmää. Safkasta oli enää rippeet jäljellä, mutta sipsejä piisasi ja tunnetusti niilläkin lähtee nälkä. Aurinkokin ojenteli viimeisiä säteitään talojen takaa.

Mahtava sattuma, että juuri nämä tyypit osuivat paikalle, sillä olin juuri ajatellut Nataa ja sitä, että oli jo vähän ikävä, sillä emme olleet hetkeen nähneet. Olimme kuitenkin vielä vuosi sitten keväällä samassa työpaikassa, sekä minä, Jarno että Nata, joten tällä porukalla tuli vietettyä aikaa lähes joka päivä. Koirat oppivat silloin, että Natan työpisteen lähellä kannattaa päivystää, koska todennäköisyys on suuri, että Natalla on ruokaa / Nata hakee ihan kohta ruokaa / Nata tajuaa riittävän painostuksen alla lähteä tekemään juustovoileipiä häntä tuijottaville (selvästi nälkäkuolemaa tekeville) eläimille.

Mutta tässä kuvassa Juno-koira mököttää ja manaa, koska hänen päättäväinen etenemisensä kohti sipsikulhoa on pysäytetty kaappaamalla neiti syliin. Nataa naurattaa, Junoa ei. Älkää huolestuko, tarina päättyi toki onnellisesti, sillä koira pääsi melko pian kuvan ottamisen jälkeen kotiin ja sai eteensä lautasellisen laihismuroja, jotka onneksi ovat sen mielestä melkein yhtä hyviä kuin sipsit. Joskus mietin, että ollapa mäyräkoira, mutta ruoka-aikaan muistan, että on oikeastaan tosi kivaa olla ihminen.

Olipa vilpittömän ihana ilta, ensimmäinen kiireetön koko viikon aikana. Ehdittiin vaihtaa kuulumiset, kerrata juhannussuunnitelmat ja lomaviikot, intoilla ensi kuun lopussa häämöttävästä saarireissusta ja suunnitella saarimenua. Onneksi heinäkuussa on tiedossa lomaa, tilaan sinne monta samanlaista iltaa. Sekä tietysti tarkoitukseen sopivat hellekelit, mutta oikeastaan aivan sama vaikka sataisi, piknikin voi aina pystyttää vaikka olohuoneeseen.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholiaiheita ei sovi kommentoida, mutta kertokaapa vaikka mitä syötte mieluiten piknikillä, tai yleensäkin kesäisin? Aurinkoa juhannusviikkoonne!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA