Terve Tanskasta

✖ KÖÖPENHAMINA, TANSKA

Pikatervehdys Tanskasta. Täällä kaikki hyvin, kevät on pitkällä ja kaupunki kaunis. Välillä mietin miksi en ole käynyt täällä vuosiin, mutta muistan aina, kun tilaan ravintolassa pienen oluen ja voileivän ja tarjoilija ojentaa laskun – kääk! Ohjelma on ollut intensiivinen, mutta tänään meillä on aikaa hortoilla kaupungilla sinne minne nenä näyttää ennen kuin suuntaamme illalla lentokentälle. Kiitos kaikille vinkeistänne, katsotaan mihin tie vie. Aurinkoa sunnuntaihinne!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Hymy herkässä ~ osa 2

Hammasasioilla huutelen, pitkästä aikaa! Kirjoitin viime syksynä hampaiden oikomishoidosta, jossa muutama vuosi sitten Smile Designissa* kävin. Kerroin samalla, että projekti jatkuu vielä, kun alahampaisiini asennetaan kiinteä koje. Lupasin palata myöhemmin asiaan, sillä aihe kiinnosti ilmeisen monia. Hampaiden oikomishoito aikuisiällä ei taida olla enää mikään ohimenevä trendi – tälläkin hetkellä kaveripiirissäni ainakin kaksi käy paraikaa prosessia läpi, onnellisena että vihdoin sai aikaiseksi aloittaa.

Tulittekohan huomanneeksi viime syksynä näistä kuvista, että alahampaissani oli kiinteät raudat?

Kojeen asentamisessa ei kauaa mennyt. Hammaslääkärini Kaj Karlsson kiinnitti kojeen muutamassa minuutissa ja se oli siinä. Kävin kahden tai kolmen viikon välein Pasilassa vastaanotolla, jossa sitä säädettiin ja samalla seurattiin oikomahoidon etenemistä.

Pari ensimmäistä päivää asennuksen jälkeen olin varma, että tulevat kuukaudet tulevat olemaan elämäni pisimmät. Syöminen tuntui hankalalta ja hampaat olivat arat, koje kihnutti alahuulta ikävästi enkä osannut hymyillä luonnollisesti, sillä kuvittelin, että ylimääräinen kapine suussani vääristää hymyn.Pian selvisi, että minä olin ainoa, joka huomasi kojeen olemassaolon – kukaan muu ei sitä nähnyt. Ei oikeastaan ihme, se oli tehty läpikuultavasta muovista ja jäi kätevästi piiloon alahuulen taakse. Koko prosessin aikana kojeen bongasi yksi ainoa ihminen, jolla oli vuosien oikomahoidossa kehittynyt haukantarkka katse.

Kahden viikon kuluttua raudat olivat unohtuneet melkein kokonaan. Syödessä piti olla pikkuisen tavallista varovaisempi, mutta se sujui jo automaatiolla. Miestä nauratti kuinka dramaattinen olin alussa ollut, suunnitellut eläväni pelkällä mehukeitolla seuraavat kuukaudet ja pysyväni kotona. Onneksi siinä ei sitten käynyt niin. Isolta tuntuvaan harmiin tottuu nopeasti ja sen pienen harmin kestää kyllä, kun tietää mitä siitä saa vastineeksi. Ensimmäiset merkit hampaiden liikkumisesta näkyivät muutamassa viikossa ja se teki niin onnelliseksi, että sen jälkeen ei harmittanut enää edes pienesti.

Minulla kävi lopulta aivan mahtava tuuri: alahampaani osoittautuivat tosi tottelevaisiksi ja alkoivat siirtyä siistiin riviin odotettua nopeammassa aikataulussa. Kaj oli arvioinut, että prosessi kestäisi puolisen vuotta, ehkä kahdeksan kuukautta, mutta alahampaani olivat jo kolmen kuukauden jälkeen niin tasaiset, ettei ollut mitään tarvetta jatkaa. Hampaiden taakse asennettiin huomaamaton metallilanka, joka pitää rivin paikoillaan ja homma oli sitä myöten valmis.

Entä lopputulos? Olen siihen niin tyytyväinen, että sanat loppuvat kesken. Ero entiseen on valtava: sinnetänne sojottavat alahampaat ovat nyt kauniissa, tasaisessa rivissä. En tiedä johtuuko se pelkästään siitä vai vaikuttaako siihen oma hyvä fiilis, mutta tuntuu kuin koko hymy olisi nykyisin jotenkin leveämpi ja loistavampi. Näissä kirjoituksen kuvissa minulla on kaikissa vielä raudat ja mietin ottaisinko tätä kirjoitusta varten uudet hymykuvat ilman niitä. Sitten tajusin, että tuskin niitä tarvitaan – hymyilen nykyisin leveästi melkein kaikissa kuvissani.

Olen saanut niin tutuilta kuin lukijoilta paljon kysymyksiä oikomaprosesseistani, niin menetelmistä kuin niiden sopivuudesta eri tilanteisiin. Kommenttiloota on tietty avoin ja mielelläni vastailen omien kokemusteni pohjalta, mutta kannustan kyllä varaamaan ajan arvioon, sillä ammattilaiset osaavat tietysti parhaiten arvioida mikä menetelmä sopii parhaiten kenellekin ja paljonko se maksaa. Arvio on nykyisin ilmainen eikä sido mihinkään. Jos yhtään mietit, anna sille mahdollisuus – en ole kuullut, että kukaan tähän mennessä olisi katunut. Ajanvaraukset onnistuvat puhelimitse numerosta 09 877 0040 ja verkkoajanvarauksen kautta. Jos ajankohtaiset kuulumiset kiinnostavat, kannattaa seurailla Facebookia.

*Olen saanut alahampaiden oikomahoidon ilmaiseksi blogini kautta ja keksimme sen tiimoilta myös lukijaedun kiinnostuneita varten: blogini kautta oikomahoitoon tulevat saavat Smile Designista halutessaan minkä tahansa hampaidenvalkaisuhoidon puoleen hintaan eli 50% alennuksella, kun valkaisua varatessa mainitsee blogin.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Takatalvi

Ilmassa oli lupaus keväästä, kun veimme torstai-iltana Juno-koiran matkamme ajaksi Mikon luo. Ei miinusasteita, vain keväisen koleaa, kuten Helsingissä aina tähän aikaan vuodesta. Kuiva asfaltti jalkojen alla, paras tunne pitkän talven jälkeen. Aah. Kun viideltä aamulla astuimme seuraavan kerran kadulle, kevään merkit olivat kadonneet ja tilalla oli räntämyrsky, joka sylki märkiä rättejä päin naamaa. Taksi seisoi Tehtaankadulla, joka tulvi loskaa. ARGH! Ei harmittanut kaahata lentokentälle ja kääntää nokka kohti Kööpenhaminaa.

Kuvat eivät ole perjantaiaamulta, vaan muutaman viikon takaa, kun tapasin naapurissa asustelevan nakkikaksikon. Mäyräkoiria näkee nykyisin kaikkialla – ovatko ne tulleet muotiin!? Pakko pysähtyä moikuttelemaan ja rapsuttelemaan ihan jokaista vastaantulevaa. Jos siis omistaja sallii, sillä elämä Jarvis-koiran kanssa opetti sen, että tuntemattomia koiria ei tervehditä luvatta. Nämä tyypit tutustuivat mielellään uusiin ihmisiin siinä samassa optimistisessa toivossa kuin Juno-koirakin – ikinä ei tiedä (ennen kuin nuuhkii) kuka kantaa taskuissaan juustoa.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA