Anything could happen

Seuraa tekotaidetta torstaihin: Helsinki taksin takapenkiltä. Parasta mitä voi tehdä sateella on katsella maailmaa lasin läpi. Tutut kadut ja talot näyttävät unimaisemilta, niiden tilalle voi kuvitella mitä haluaa. Vähän kuin hukkuisi elokuvan tai kirjan fiktioon, jossa omat ajatukset ja muistot voi korvata uusilla ja helpommilla.

2013-11-stellaharasek-intotheblack-012013-11-stellaharasek-intotheblack-022013-11-stellaharasek-intotheblack-032013-11-stellaharasek-intotheblack-042013-11-stellaharasek-intotheblack-05

Kuvat ovat itseasiassa tasan vuoden takaa, tänään näyttää ihan samalta. Viime vuonna tähän aikaan nielin ämpäritolkulla raivon ja vitutuksen kyyneleitä. En olisi silloin uskonut, että kaksitoista kuukautta myöhemmin hartiat ovat kevyet ja pää täynnä hattaraa, vaikka ulkona on mustaa ja märkää. Hitaasti alan uskoa, että elämä kohtelee hyvin niitä, jotka luottavat siihen.

Everything looks pretty when you look at it through rain.

24 thoughts on “Anything could happen

  1. Nyt on kyllä pakko sanoa, että niiiiiin tiedän, miltä sinusta tuntuu. Olin vuosi sitten aivan samassa tilanteessa kuin sinä, (muistan hyvin postauksesi siltä ajalta) marraskuu ja muutamat sitä seuranneet kuukaudet olivat mustaakin mustemmat. Ja nyt tämä marraskuu: pakahduttavaa onnea, iloa ja kepeyttä, sellaista, mitä ei (tietenkään) tuona aikana olisi voinut edes kuvitella.

    Olen ihan vilpittömästi onnellinen puolestasi, olet todella onnesi ansainnut. :)

    • Kiitos kaunis kommentista! Ihana kuulla, että sielläkin on nyt toisenlaiset tunnelmat.

  2. Jeejee on aina törkeen hienoa kun katselee taaksepäin ja tajuaa että selviää mistä vain! On niin hemmetin kasvattavaa tajuta että vielä hetki sitten makasi omassa räkälammikossa vollottamassa lattialla ja nyt kaikki onkin taas ihan hyvin. Siinä saa saakeli soikoon kyllä olla ylpeä itsestään ja siitä että on survivor! (Ja nyt pliis to amp up the korniuspisteet ni kuvittele tähän soimaan Destiny’s Childia ;)

    • AHAHAH! Mahtava mielikuva tuo omassa räkälammikossa vollottaminen. Allekirjoitan tämän kaiken.

    • Taisi olla! Minäkin huomasin sen vasta nyt, kun selasin kuvat uudemman kerran läpi vuotta myöhemmin.

  3. Täällä yksi tuntematonkin iloitsee puolestasi, että pääsit siitä rentusta eroon! :) Blogisikin on kivempi!

    • HAHA! Olisi hyvin kyllä voinut olla, mutta ei, se on Ellie Gouldingin Anything could happen: http://www.youtube.com/watch?v=5hzgS9s-tE8. Se soi viime helmikuussa toistolla kun olimme porukalla Berliinissä.

      Lähes kaikkien juttujeni otsikot ovat lainauksia biiseistä, elokuvista tai kirjoista. Tägään aina artistin, elokuvan nimen tai kirjailijan jutun alle, siitä näkee mistä lainaus on peräisin.

  4. Kauniita kuvia, ja ihanan positiivisia ajatuksia! Samaisia kuvia julkaisin tavallaan juuri itsekin: sateiset kadut ja niistä hohtavat kaupungin valot ovat taianomainen yhdistelmä, johon tuskin koskaan kyllästyy.

  5. “Kyllä se iloksi muuttuu” muistutti viisas edesmennyt mummelini aina kun ketutti ja potutti ja niinhän siinä aina on käynyt,pitäisi tosiaan luottaa siihen :)
    Ja kyllä sade ja pimeys näyttää mukavalta,ainakin (taksin) ikkunan takaa ja kietoutuneena huopaan ja villasukkiin kotona höyryävä muki kädessä …
    ja hattaravaihe on paras vaihe,nauti !
    P.S. mahtava varsinkin toi toka kuva,kun sitä katsoo,näyttää kuin keskimmäiset valot sykkisivät.Vai näenkö omiani…ehkä aika laittaa kone kiinni tältä illalta…

  6. Ihan mahtavaa, Stella! Olen niin iloinen puolestasi :) Kunnon vitutuksen ja elämän epäoikeudenmukaisuuden jälkeen onni tuntuu tavallistakin ihanammalta ja ansaitummalta. Nauti!

  7. Oi, tuo viimeinen lause… <3 On ne kuvatkin hyvät. Mukavaa, että näet marraskuun nyt viime vuotta valoisampana.

  8. otsikko palautti mieleen berliinin ja sen hetken, kun vaadimme joukolla sua pitämään kuulokkeita… tiitiitiitiittidi tiitiitiitiittidi…

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.