Ilmassa oli lupaus keväästä, kun veimme torstai-iltana Juno-koiran matkamme ajaksi Mikon luo. Ei miinusasteita, vain keväisen koleaa, kuten Helsingissä aina tähän aikaan vuodesta. Kuiva asfaltti jalkojen alla, paras tunne pitkän talven jälkeen. Aah. Kun viideltä aamulla astuimme seuraavan kerran kadulle, kevään merkit olivat kadonneet ja tilalla oli räntämyrsky, joka sylki märkiä rättejä päin naamaa. Taksi seisoi Tehtaankadulla, joka tulvi loskaa. ARGH! Ei harmittanut kaahata lentokentälle ja kääntää nokka kohti Kööpenhaminaa.
Kuvat eivät ole perjantaiaamulta, vaan muutaman viikon takaa, kun tapasin naapurissa asustelevan nakkikaksikon. Mäyräkoiria näkee nykyisin kaikkialla – ovatko ne tulleet muotiin!? Pakko pysähtyä moikuttelemaan ja rapsuttelemaan ihan jokaista vastaantulevaa. Jos siis omistaja sallii, sillä elämä Jarvis-koiran kanssa opetti sen, että tuntemattomia koiria ei tervehditä luvatta. Nämä tyypit tutustuivat mielellään uusiin ihmisiin siinä samassa optimistisessa toivossa kuin Juno-koirakin – ikinä ei tiedä (ennen kuin nuuhkii) kuka kantaa taskuissaan juustoa.
Voi ei.. tuli niin mieleen oma koirani tuosta “ikinä ei tiedä kuka kantaa taskuissaan juustoa”! Jo edesmennyt koirani tiesi oman viehätysvoimansa ja onnistuikin saamaan juustoa tai kinkkuviipaleita suoraan vastaantulleiden ihmisten ostoskasseista, vain katsomalla tarpeeksi säälittävästi! :D
HAHAHA! Kualen! Juno ei ole vielä oppinut noin taitavaksi, mutta onhan sillä tässä aikaa :D
Mäyräkoirat minkälaisesta säästä tahansa parempia! ❤️
No niinpä!
Tuo viimeinen kuva on kyllä aivan käsittämättömän mahtava, mikä ilme ja hienosti vangittu hetki : )
Jooo mäkin tykkään! Hän oli niin toiveikkaana sen juuston suhteen!
Hei mistä nuo kauniit saapikkaat ovat?
Hei, ne ovat Stylesnobin kengät, saatu Dotsista! Sieltä kannattaa kysellä, en tiedä onko juuri noita enää jäljellä kun ovat viime talven malli, mutta merkillä on takuulla nytkin ihania malleja valikoimissa.
Yhyyy tää sää :( Mutta ihanat kuvat!
Säälle HYHHYH! Mutta kiitos, minäkin tykkäsin kuvista.