Himassa meni huonejärjestys kesällä kokonaan uusiksi. Vanhasta työhuoneesta tuli vierashuone, se tuntui vaan luontevammalta niin, sillä sen yhteydessä on myös vaatehuone, nukkumaparvi ja useimmiten kasakaupalla kuivuvaa pyykkiä. No, juuri nyt se vierashuone näyttää varastolta, mutta kyllä siitäkin vielä kaunis tulee, kunhan tässä keretään. Hiljaa hyvä tulee.

Työhuone muutti siis asunnon länsisiipeen, nappasin pari kuvaa keskeneräisestä projektista. Kovin kesken on, sillä kaikkein olennaisin kaluste, pöytä, puuttuu vielä. Ei huvittaisi hankkia mitään parempaa odotellessa -väliaikaisratkaisua, elän siis toivossa että oikeanlainen pöytä osuisi tuolla teillä ja toreilla vastaan. Millainen pöytä se oikeanlainen on – ei vielä aavistustakaan, tunnistan sen sitten kun näen. Vinkkejä otetaan tietysti ilolla vastaan!

Kalusteet ajelehtivat vielä huoneesta toiseen ja hakevat paikkaansa. Joukossa on yksi uusi ja se löysikin paikkansa samantien: Roomagen muuttomyynnistä saatu, kauniisti kunnostettu vanha koulukaappi. Sinne on tarkoitus pinota kamerat, piuhat ja vara-akut, työhön liittyvät kirjat ja paperit, kansiot ja laskut. Ihanaa, kun ne voi sulkea ovien taakse. Pysyvät kurissa ja nuhteessa eivätkä pyöri pöydillä muualla asunnossa häiritsemässä lorvimista ja olemista.

Mikolta perityt peikonlehdet ovat vallanneet ikkunalaudan. En ole ihan varma mitä niistä ajattelisin. Viidakkotunnelma kiinnostaa kyllä! Ehkä niitä pitääkin vaan hankkia vielä pari lisää. Tai sitten myyn pois ja vaihdan palmuihin.

Vanhat tuolit odottelevat jo pöytää, jonka ääreen asettua. On tässä tullut tehtyä jo ihan tarpeeksi töitä sohvalla röhnöttäen, tai keittiön pöydän äärellä likaisten kattiloiden painostavan tuijotuksen alla.

PHOTOS BY STELLA HARASEK