Takuuvarma syksyn merkki: olen jotenkin onnistunut taas ahtamaan kalenterini niin täyteen, että työt venyvät viikonlopuillekin. Voisipa elämälleen palkata tuottajan, joka vastaisi puheluihin ja sähköposteihin, karsisi tekemisistäni kaiken tarpeettoman (paitsi Youtube-videot robotti-imurilla ajelevista kissoista), kertoisi aamuisin missä päivän aikana pitäisi olla ja ilmoittaisi lopuksi milloin saa hyvällä omatunnolla vaan olla ja tuijottaa kattoa, kunnes luomet alkavat painaa ja torkut tyhjentävät pään.

Pitäisi ottaa opiksi perheen älyköiltä, noilta nelijalkaisilta, joilla ei ole koskaan mitään ongelmaa tasapainotella työn ja vapaa-ajan välillä. He kyllä tietävät, että sunnuntaisin ei kuulu tehdä mitään tuottavaa.

Ollapa mäyräkoira. Mikäs siinä maatessa kuin makkara, tassut kohti taivasta, kun ei tarvitse tietää mitään siitä, että kohta on maanantai ja maanantaidedikset.