Viime viikon auringonpaiste yltyi viikonloppuna vihdoin kunnolliseksi helteeksi – sellaiseksi, että vielä illallakin viihtyy ulkona. Edes vastustelustani huolimatta saapunut maanantai ei voi pilata onneani siitä, että lämpö jatkuu näemmä vielä ainakin pari päivää! Juhlitaan siis hellekuvien voimin, vaikka nämä otokset ovatkin matkamuistoja muilta mailta.
Nautin siitä, että kuumuudessa lähes kaikesta tulee tarpeetonta. Aurinko riisuu olemuksesta turhat kerrokset ja yrittämisen. Ei kannata meikata, se sulaa kuitenkin. Hiukset kastuvat ja kuivuvat ja kihartuvat kosteudessa, unohdan ne auki tai sidon sotkuiseksi sykeröksi niskaan. Pukeutumisen pohtimiseen ei tuhlata aikaa – asuksi riittävät farkkushortsit ja väljät topit, joissa liikkuu ilma. Ohuet kankaat suojaavat auringolta ja tuulelta eivätkä säikähdä sadetta tai suolavettä, vaan kuivuvat vikkelään kastuessaan.
Ihan parasta on silloin, kun kaikki kengät paitsi varvastossut puristavat ja hiostavat – siitä tietää, että on tarpeeksi lämmin. Havaianaksilla siis painellaan silloin kun ei voi olla paljain jaloin. Omani ovat mustat, olen kulkenut samanlaisissa viimeiset kymmenen vuotta ja hankkinut aina uudet puhkikuljettujen tilalle. Tänä kesänä sain toisetkin, vitivalkoiset jotka ystävä toi lahjaksi. Kuvia ei ole, trooppisella rannalla niitä ei tarvittu.
Kuvan puuvillainen paita ja silkki-pellavahuivi ovat olleet kuluvan kevään ja kesän suosikkivaatteita. Ruotsalainen Vintage By Fe tuli minulle tutuksi Dotsin kautta, he olivat ottaneet merkin myyntiin innostuttuaan samoista asioista kuin minä: viileästä värimaailmasta ja skandinaavisen simppeleistä hippiviboista. Huivin huolettomat pampulat olisivat olleet minulle aivan liikaa vielä kaksi tai kolme kesää sitten, mutta tiukat tyyliopit ja minä-en-ikinä -periaatteet ovat vuosien varrella yksi kerrallaan karisseet.
VINTAGE BY FEN HUIVI & HIHATON PAITA SAATU DOTSISTA
NAHKALAUKKU COS
FARKKUSHORTSIT KIRPPIS
Kuvat on otettu paratiisirannalta juuri ennen kuin ukkonen puhkesi yllämme. Vettä tuli taivaan täydeltä vartin verran, pakenimme kaljalle ja katselimme sitä terassin suojasta. Kolmekymmentä minuuttia myöhemmin tummat pilvet olivat saaneet tarpeekseen ja taivas oli pyyhitty taas pilvettömäksi.
Loppukesän ukkosia odotellessa, terveisin myrskytutkija Harasek.
