Kosteiden kesäpäivien hyvä puoli: saa käyttää lempinahkarotsiaan ja solkikenkiä, jotka kilisevät kävellessä. Ryhti oikenee yrittämättäkin, kun kilometrin päässä kuullaan, että täältä meitsi tulee. Vagabondin nahkanilkkurit on hankittu vuosia sitten ja symbioottinen suhteemme jatkuu yhä.
Buckle up, I say! The black ankle boots are one of my favourites. Perfect for a rainy summer day.
☊ M83 – MIDNIGHT CITY
ENÄÄ VIIKKO LOMAAN! Huutelee hän täältä, hautautuneena aikatauluihinsa ja työkekoihinsa. En ole varma muistanko enää miten vapaa-aikaa vietetään, mutta lomaani minuakin enemmän odottanut poikaystävä ehkä muistuttaa. Minut on pitänyt kiireisenä muiden projektiemme lomassa rento ruokafestivaali nimeltä Taste Of Helsinki, jonka tiimoilta piipahdin tovi sitten Ahvenanmaalla tutustumassa yhteen tapahtuman ravintolaan, Smakbyhyn. Työssäni on puolensa, myönnetään.
Ensimmäinen kerta Ahvenanmaalla, toivottavasti ei viimeinen. Satuimme Eevan kanssa saarelle sumuisena päivänä emmekä ehtineet nähdä varsinaisen vierailukohteemme lisäksi paljon muuta kuin pallonpuoliskomme pienimmän lentokentän, jossa soi Sinatra. Kiitoradan aidan takana laidunsi tyyvyäisen näköisiä lehmiä.
Smakbyn on perustajansa ja keittiömestarinsa Mickael Björklundin valtakunta, jota hän pyörittää perheensä kanssa: Jenny-vaimo on mukana kaikessa ja lapset leikkivät tilalla kun vanhemmat ottavat vastaan vieraita. Odotin pientä ja sympaattista saaristoravintolaa, meitä odottikin valtava ravintosali varustettuna omilla viineillä täytetyllä viinikellarilla, tislaamolla ja paikallisia herkkuja tarjoavalla puodilla. Suuret ovat suunnitelmatkin: Micke kertoi lupsakkaan tapaansa haaveilevansa Smakbynin pihapiiriin nousevasta majatalosta, savustamosta, juustolasta ja omista. Oma olutpanimo on jo rakenteilla. Ei voi kuin nostaa (kokin)hattua ja toivottaa onnea. Tulee tosin tunne, ettei sitä tarvita, sillä sympaattinen pariskunta näyttävät hallitsevan hommansa paremmin kuin hyvin.
Listalta tilaamisen sijaan annoimme illan isännällemme vapaat kädet kantaa pöytään mitä halusi. Kyllä kannatti. Smakbynin safka on ahvenanmaalaista lähiruokaa, joten lautaselle päätyi ahventa, rapuja, paikallista possua ja juureksia, höystettynä ahvenanmaalaisella oluella ja paikan omilla viineillä ja väkevillä. Omenaviini oli pieneksi yllätyksekseni hyvää, suosikiksi nousi kuitenkin kirsikkalikööri. Pitkän illan kruunasi kesän kaunein jälkiruoka, johon oli kasattu tuoreita marjoja, marenkia, mansikkamoussea ja pala taivasta – eli suklaistakin suklaisempi brownie.
Smakbynin herkkuja pääsee maistamaan myös Helsingissä, ei voi kuin suositella. Taste Of Helsinki jatkuu vielä sunnuntaina neljään saakka ja sääkin näyttää suosivan, kannattaa siis napata lippu portilta ja painella herkuttelemaan.
Ahvenanmaalle on tarkoitus suunnata toistekin, toivottavasti jo tänä kesänä. Näen mielessäni auringon lämmittämän kallion ja sille rakennetun saunan, löytyykö vinkkejä ja suosituksia?
Viikonlopun viimeiset auringonsäteet vangittiin valokuviin vain muutamaa sekuntia ennen kuin ne katosivat Merikadun kattojen taakse – kiitos kaunis valokuvaajalle, jonka kanssa jaan kodin. Kävimme kulmakunnan ainoassa aukiolevassa kaupassa hakemassa maitopurkin aamuksi, mutterikahvilan takaovelta meille myytiin vielä pahvimukikahvit ennen kuin laittoivat lapun luukulle.
Farkkupaita on saatu Dieselilta, tykkään sen kapeasta ja kauniista leikkauksesta. En ollut pitkään varma olenko farkkupaitatyttö vai en, sitten lakkasin pohtimasta koko kysymystä ja puin sen vaan päälle. Pehmeistä pehmeimmässä farkkupaidassa on vaikea murehtia tekemättömiä töitä, en taida riisua sitä yöksikään. Sunnuntai-illat ovat tahmaisimmat kun alkavan viikon asiat painavat jo harteilla. Pitäisi ajatella vaan koiranpentuja, kallioilla syötyä kermatoffeejäätelöä ja sitä, miten kevyeltä kaikki näyttää kesäkuun alun iltavalossa.
Life is easier when confronted in a soft denim shirt from Diesel.
Photos by Mikko Rasila
☊ THE TWILIGHT SINGERS – TEENAGE WRISTBAND