Yhteistyössä Elovena

Olen kirjoitellut muutamankin kerran Helsinki Core Trainersin bootcampista, jossa käyn muistuttaakseni itseäni siitä, että ihmisen on hyvä elää ja liikkua myös päänsä ulkopuolella. Urheilun sivuvaikutuksina Kanerva ja muut valmentajat, joiden varmaotteisen ohjauksen alla olen hikoillut, ovat saaneet selkäni suoristumaan, stressikierrokseni laskemaan, vanhat t-paitani kinnaamaan hauisten kohdalta ja lempifarkkuni roikkumaan. Ei hullummin humanistilta, joka vielä kolme vuotta sitten olisi sohvanpohjalta nauranut makeasti, jos joku olisi ehdottanut, että tartupa tankoon ja vedä pari leukaa.

Bootcampin ohessa on tullut tehtyä Corella muutakin, nimittäin käytyä Redcord-tunnilla, joka tunnetaan taloudessamme myös ninjakouluna. Päivä ei voi alkaa huonosti, jos jaksaa hiipiä aamukahdeksaksi ninjakouluun. Punaisten köysien varassa harjoitellaan kehonhallintaa, vahvistetaan keskivartalon lihaksia ja koko kehon liikkuvuutta. Jos korkean sykkeen bootcamp-rääkissä voi heittää aivot narikkaan ja vetää täysillä, Redcordissa täytyy todella keskittyä: harjoitukset tehdään hitaasti ja hallitusti, ja ero hyvän ja huonon tekniikan välillä voi olla yhden lihaksen oikeanlaisessa aktivoinnissa. Fiilis on mahtava, kun viidenkymmenen sinnepäin osuneen toiston jälkeen vihdoin oivaltaa mistä ja miten oikea tuki löytyy.

Tunnit vetää useimmiten the original ninja Ville, tällä kertaa olimme Matin tunnilla. Masakin hallitsee ninjahommat ja pisti meidät hikoilemaan – piinallisen hitaasti – koko tunnin ajaksi. Vaikka syke ei nouse, treenin jälkeen tietää kyllä tehneensä. Täytyy hengitellä hetki ja ojennella täriseviä raajoja ennen kuin kiskoo vaatteet niskaan ja lähtee jatkamaan päiväänsä.

Ninjamanian aloitti Mikko, joka tartutti sen sittemmin muihinkin. Selvisi, että ninjan strategisiin tehtäviin lukeutuu mm. vakoilu, soluttautuminen ja sabotaasi. Erityisen vaikutuksen teki myös sanan etymologinen tausta: sana ninja on peräisin Japanin vuoristosta 800 vuoden takaa. Se tarkoitti alunperin henkilöä, joka harjoittaa ninjutsua, taistelulajia, jota kutsuttiin myös salaperäisyyden taidoksi tai näkymättömyyden taidoksi. ETTÄ! Salaperäisyyden taito ja sabotaasi! Eipä tämän pakkomielteen syntymiseen paljoa muuta enää tarvittukaan.

Olemme oma-aloitteisesti lisänneet ninjan tehtävälistalle myös hämmentämisen ja hiipimisen. Jälkimmäiseen tarvitaan juuri sitä kehonhallintaa ja keskittymistä, jota Redcordissa harjoitellaan. Minullahan ei kumpaakaan ole, joten ninjakoulu tulee todellakin tarpeeseen. En aio olla se ninja, joka sabotoi oman operaationsa kompastumalla tyhjään tölkkiin kesken hipihiljaa hiipimisen.

Kuvaaja (ja ninjakollega) sen kiteytti: nyt kannattaa katsoa tarkkaan, koska nämä saattavat olla viimeiset kuvat, jotka ninjasta näkee. Kun ninjakoulutus on valmis, ninjan pyydystäminen valokuvaan muuttuu mahdottomaksi.

Aaamutreenin jälkeen on pakko saada samantien jotain syötävää napaan. Viime aikona olen pistellyt poskeen puuroa, sillä Elovenan Puurokuppi on osoittautunut käteväksi evääksi: ei tarvita kuin loraus kuumaa vettä Coren keittiön vedenkeittimestä ja puuro hautuu kannen alla valmiiksi samalla kun vaihdan vaatteet. Kun pilkkoo päälle vielä banaanin tai omenan, jaksaa täysjyväkauran ja ruisleseiden voimalla painella töihin – ja harjoitella matkalla soluttautumista. Esimerkiksi omaan tukkaansa.

PS. Kiinnostuneille tiedoksi, että kaikki treenijutut löytyvät informatiivisesti nimetyn treeni-tunnisteen alta. Ehkä pitää luoda myös oma ninjatunniste.

Kuvat Jarno Jussila