Musiikki löytää minut paljon useammin kuin minä musiikin. Kävelin viisi minuuttia sitten kantakahvilaani pitkän ja painavan päivän päätteeksi ja seisoin tiskillä vajonneena ajatuksiini, kun tämä kappale havahdutti minut hereille. Kysyin tiedettiinkö tiskin takana mikä kuppilassa soi ja tyttö työnsi eteeni paperilapun, jolle hän oli juuri raapustanut nimen muistiin itselleen. Selvästi niitä kappaleita, jotka eivät hiiviskele ihon alle hiljalleen, vaan tärähtävät kerrasta tajuntaan kuin koivuhalko. Kaleo on yhtye, jota en olisi ensikuulemalta kyllä arvannut islantilaiseksi, mutta oppia ikä kaikki. Biisi on oma lukunsa, mutta tulivuoritutkijana arvostan myös tätä kraaterissa kuvattua videota. Jos kärsivällisyys ei riitä maisemien katselemiseen, vinkiksi, että musiikki alkaa kohdasta 1:15.
☊ KALEO – WAY DOWN WE GO
