Ajattelin ilahduttaa teitä inspiroivalla sisustuskuvalla – tältä näyttää makuuhuoneeni juuri nyt. Lakanat on pesty ja viikattu, mutta ne eivät ole osanneet kävellä itse kaappiin. Jalkavalaisin toimittaa pyyhetelineen tehtävää. Kesän ajan toimettomana laiskotelleet matot jatkavat laiskotteluaan keskelle lattiaa unohtuneessa pinossa. Lasikuvun sisällä kiljuva dinosaurus jotenkin kruunaa kokonaisuuden. (Voisin selittää sen, mutten tiedä haluatteko kuulla selityksen.)
Syyskuun teema: kaaos kuriin kotona. Olen viime vuosina oppinut karsimaan kamaa surutta, antamaan pois, myymään ja kierrättämään kaiken mitä en tarvitse. Jostain syystä tavaraa kertyy silti keoiksi, jotka kiireisinä viikkoina kasvavat kasvamisistaan. Mulkoilen niitä ohimennessäni, kunnes ehdin työntää ne kaappiin. Kaksi päivää tai viikkoa myöhemmin havahdun siihen, että kaikessa hiljaisuudessa keot kasvavat taas ympärilläni.
Kannoin viime viikonloppuna Siivouspäivän kunniaksi säkkikaupalla kamaa kadunkulmaan. Myin kaiken mikä kelpasi, vääränkokoiset kengät, tarpeettomat kupit ja kipot, kaksi talvea sitten ostetun parkatakin joka oli sittenkin liian suuri. Loput kannoin kierrätyslaatikkoon. Pamautin kannen kiinni pussien perässä ja tunsin kun harteilta hävisi paino, jota en tiennyt siinä olleen.
Olen muutenkin miettinyt tavaraa viime aikoina. On alkanut tuntua, että minä en omista tavaroita, tavara omistaa minut. Joka vuosi se kiinnostaa vähemmän ja vähemmän. Joskus oli tärkeää rakentaa koti rakkaiden levyjen, lehtien ja kirjojen keskelle. Olla se tyttö, joka asuu levykokoelmansa kanssa, kasaa kulmistaan kuluneet muotilehdet korkeiksi pinoiksi ikkunalaudalle ja koota hyllyihinsä enemmän musiikkiaiheista kirjallisuutta kuin keskikokoisen kaupunginkirjaston musiikkiosasto. Kesti kauan tajuta, etten ole se tyttö enää. Lehdistä luovuin ensin. Vuosien varrella kerätyt levyt muuttuivat merkityksettömiksi, kun ymmärsin, että kuuntelen niitä kaikkia nykyisin koneelta. Kirjojen läsnäolo rauhoittaa ja lohduttaa minua yhä – niistä säilytän ne kauneimmat, käytetyimmät ja tärkeimmät.
Tila kiinnostaa. Tilaa hengittää, olla ja elää. Pidän ajatuksesta, että voisin pakata muutamaan matkalaukkuun kaiken minkä omistan, pukea koiralle pannan, ostaa matkalipun minulle ja niille joita rakastan. Ehken lähde, mutta voisin. En tarvitse tavaraa ollakseni minä, kaikki tärkeä on minussa jo.
Kun nyt vielä saisi ne lakanat kaappiin asti.
☊ SKY FERREIRA – LOST IN MY BEDROOM
