Koska sänky nyt vaan on paras paikka tehdä sunnuntaitöitä. Ehdottomasti myös lämpimin. Mitä alemmas pakkasasteet putoavat, sen koleampaa on nimittäin kotonakin. Sängyssä viihtyvät opintojensa parissa paahtavan poikaystävän lisäksi perheen pienimmät, jotka hakkevat vällyjen alta turvapaikkaa vilulta. Mäyräkoirat todistettavasti sopeutuvat ääriolosuhteisiin, kunhan saavat tarkkailla niitä untuvapeiton uumenista.
Rakastan asunnon natisevia lattialautoja, mutta rakastan ehkä vielä enemmän vaatekaappini villavaatteita, joihin kääriydyn kuin muumio heti kun nousen aamulla. Kaikeksi onneksi ne ovat niin väljiä, että niitä voi kerrostaa. Poikaystävä haahuilee keittiöön etsimään kahvia useimmiten pukeutuneena peittoon. Toimiva ratkaisu sekin. Kämppäkaverilla on pyskosairaalatossunsa ja päällepuetun villiksen lisäksi huiviksi kaulaan kiedottu villapaita.
Mutta mikäs tässä kylmää karistaessa, kun peittoja piisaa, kodin jokainen tuoli on varustettu viltillä, kaapissa on tarpeeksi teetä ensi toukokuuhun saakka ja aina löytyy joku, jonka saa kainaloon tai jonka kainaloon pääsee. Viimeistään lieden äärellä tulee lämmin: viikonlopun aikana on tehty pippurilla höystettyä nauhapastaa, pestoa, pannukakkuja, uunissa kuivattuja tomaatteja, lämpimpiä leipiä, sitruunaista jugurttijäädykettä.
Pieniä asioita, joista olla kiitollinen: kaasuliesi, poikaystävä joka omistaa pastakoneen, valtavankokoinen kylmäkaappi jonka voi varustaa niin täyteen, ettei kaupassa tarvitse käydä kuukauteen. Mutta jos saa sunnuntai-iltana kymmeneltä päähänsä, ettei elämä jatku ilman aperolilla höystettyä appelsiinimehua, voi olla kiitollinen siitäkin, että kauppa on auki yhteentoista ja sijaitsee kadun toisella puolella, kun suikkaisee sisäpihan kautta.
Not so surprisingly, my bed is in use every moment of the day. It’s the warmest place in the apartment.
☊ OASIS – WONDERWALL
