Oletkohan kulta kolauttanut pääsi? Sain ystävältä hiukan huolestuneen viestin sen jälkeen kun julkaisin pari kuvaa kämmenistäni vaaleanpunaisessa kalkkimaalissa. Ymmärrän. Olisin nauranut itseni tärviölle, jos joku olisi vuosi sitten yrittänyt väittää, että ensi keväänä maalaisin tyytyväisenä olohuoneen seinää hennon vaaleanpunaiseksi. Mutta tässä sitä ollaan eikä siihen edes tarvittu kovaa iskua päähän – riitti ilmeisesti, että rakastui ja alkoi pitkästä aikaa nähdä maailmassa värejä. Tai ainakin paljon vaaleanpunaista.
Seinä on näissä kuvissa vielä work in progress, mutta niistä saa osviittaa. Valitsimme Annin suosituksesta kalkkimaalin, koska sillä saa pehmeää, elävää ja mattapintaista jälkeä. Olin pökertyä onnesta kun kuulin, että kalkkimaali kuivuu melkein heti, sillä kärsimättömälle se kirottu odottelu kerrosten väleissä on hirveintä kidutusta mitä on. Kalkkimaalilla läträäminen sopiikin hyvin kaltaisilleni hätähousuille – meillä meni koko urakkaan vain muutama tunti ja seinään olisi voinut ripustaa tauluja suunnilleen samantien.
Alimmaksi sudimme harmaata, jotta lopputuloksesta ei tulisi liian imelää. Telalla sai tehtyä nopeasti isoja pintoja. Harmaan päälle kerros hentoa vaaleanpunaista, aluksi siveltimellä ja sitten vanhalla pyyhkeellä hangaten, koska halusimme, että sävyt eläisivät luonnollisella tavalla eikä seinään jäisi selviä siveltimenvetoja tai telan jälkiä. Vaaleanpunaisen päälle lisäsimme vielä valkoista vähän sinne sun tänne tuomaan tekstuuria ja raikastamaan kokonaisuutta. Kankaallakin sai utuista jälkeä, mutta viimeistelyyn toimi kaikkein parhaiten paljaat kädet: sormin sai aikaan sopivasti sattumanvaraista suttua ja se oli lisäksi superhauskaa.
Seinän sävyt vääristyvät hiukan ilta-auringossa otetuissa kuvissa: valitsemamme vaaleanpunainen ei ole oikeastaan yhtään persikkainen, vaan enemmän hitusen harmaaseen taittava viileä väri, joka näkyy tuossa ylemmässä maalipurkkikuvassa. Sekoittelimme maaleja myös keskenään maalausurakan aikana, jotta saimme vaaleanpunaisesta ja harmaasta sekä vaaleampia että tummempia sävyjä.
Kuka tarvitsee symmetriaa? Väri valuu vähän yli molemmista laidoistaan.
Maalausprojektin ensisijainen tarkoitus oli peittää elävällä maalilla epätasaista seinäpintaa, suomeksi naamioida ruma seinä. Siinä oli varmaan sata kerrosta vanhaa tapettia, joka kupruili valkoisen maalipinnan alla. Vuosien takaisten tapetinpoistourakoiden traumatisoimana ei tullut mieleenkään lähteä poistamaan tapettikerroksia, hitosti helpompaa peittää se maalilla ja painella elämässä eteenpäin. Oli myös toissijainen tavoite: taikoa lisää lämpöä isokokoiseen kotiimme, jonka valkoiset seinä- ja lattiapinnat kaikuivat vähän kolkkoina. Molemmissa onnistuttiin! Rumaa seinää ei huomaa enää kukaan, nyt se on koko kodin näyttävin elementti – THE vaaleanpunainen seinä – jota kaikki pysähtyvät ihastelemaan. Seinä heijastaa koko olohuoneeseen pehmeää valoa, joka tekee tunnelmasta lämpimän ja intiimin.
Lopputuloksesta luvassa kuvia ihan tuota pikaa! Sisustusaiheista asiaa näköjään pukkaa, mutta niitä onkin kovasti toivottu, joten saamanne pitää. Lähiviikkoina tulossa lähempään tarkasteluun niin monta aihetta, etten pysyisi niistä itsekään enää perillä ilman *KÖH* pettämätöntä postit-lappujärjestelmääni.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Anteeks, mutta ihan pakko kysyä, että hilluuko Jarno oikeasti noin usein ilman paitaa vai onko vaan kuviin lavastettua matskua? :D Voi olla että olen harhainen, mutta tuntuu että lähes joka toisessa postauksessa vilahtaa jarski ilman paitaa.. hmm
HAHA! Ei sillä ole ikinä paitaa päällä ellei ole ihan pakko :D Sillä on himassa aina kuuma. Ei ole tosiaankaan lavastettu.
Itse valitsin myös kalkkimaalin sen helppouden takia. Ekat seinät ovat harmaat mutta olen monta päivää jo käynyt ihastelemassa vaaleanpunaisia sävyjä….ehkä sitä on kohta jollakin seinällä :)
Hahaha! Ymmärrän. Vaaleanpunaisella on viettelevä vaikutus.
Upea, upea, upea! <3
Jee! Minustakin!
RAKASTAN!! ♡♡ Tuli mieleen, että voisi toimia tuolla harmaalla pohjalla myös sellainen todella haalean vaalea, utuinen sininenkin. Tiedätkö, sellainen jonka värinen taivas on joskus kun edessä on sellaista ihan ohutta pilviharsoa, joka haalentaa sitä sinisyyttä ja tekee siitä sellaisen puuterimaisen…..?
Ihana! Maalasitteko siis vain osan seinästä, eli yläosa jäi valkoiseksi? Rajausteippauksen perusteella näyttäisi siltä.
Siis IHANA! Vau!
Tämä ei helpota yhtään kohta hillittömiin lukemiin nousevaa remonttikuumetta.
Ja täällä toinen tuhkaisen vaaleanpunaiseen hurahtanut! Rakastunut olen, ollut jo neljä vuotta mutta enpä olisi koskaan uskonut löytäväni itseäni hipelöimästä vaaleanpunaisia vaatteita kaupassa… mutta vain sen tietyn murretun vaaleanpunaisen, ne purkkapinkit jätän suosiolla muille!
Juu, sama homma – on tarkkaa sen oikean sävyn kanssa! Tai on oikeastaan monta sävyä, joista pidän, mutta on vähintään yhtä monta, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan.
Oo, juuri hyvä!
Mitä harmaata ja vaaleanpunaista maaleja käytitte, jos haluaisimme yrittää loihtia samanlaisen?
Johanna
Moikka Johanna,
käytimme Annie Sloanin kalkkimaaleja, joita myydään litran purkeissa, ei siis merkin seinämaaleja (joissa on melko suppea sävyvalikoima) vaan pienemmissä päniköissä myytävää Chalk Paintia, joka käy oikeastaan mihin tahansa kalusteista seiniin.
Vaaleanpunaisen sävy on nimeltään Antoinette ja harmaa on Paloma, mutta sitä en kyllä ihan varauksetta suosittele – se näyttää merkin värikartan mukaan hiukan hiekkaan taittavalta viileältä harmaalta, mutta olikin seinässä lämpöinen, melkein liila. Sinänsä ihan kaunis sävy, näytti ihan myrskypilveltä, mutta nimenomaan emme halunneet sinne sekaan mitään liilaan vivahtavaakaan. Onneksi se liilahtavuus katosi lopulta vaaleanpunaisen alle.
Upea! Ei yhtään liian imelä, harmaa pohjaväri oli varmasti tosi fiksu veto.
Joo, luulen kanssa! Se toi siihen vaaleanpunaisen alle sellaisia tummia myrskyisiä sävyjä.
Teillä on nyt oma auringonlasku kotona <3
NIIN ON! Ihanasti sanottu.
Vau, ei ole yhtään liian imelä. Maalaatteko siis tapettikerrosten päälle? Mulla huutaa olohuoneen seinät päivitystä ja on ihan liian monimutkaista, jos pitää alkaa tapettia repiä irti. :D
Joo! Siinä oli jo yksi maalikerros, joka ei valitettavasti ollut onnistunut peittämään sitä tosiasiaa, että vuosien varrella kerrostetut tapetit olivat rumasti kupruilla. Kelattiin, että eläväpintainen maalipinta hämäisi silmää sen verran, etteivät kuprut enää erotu, ja näin kävi. Tapettien saumat näkyvät yhä, mutta sen kanssa nyt eletään.
Tosi tosi upee!
Ja ihanaa, kun on tulossa sisustusjuttuja, niistä tykkään sun blogissa ehkä eniten, sulla on niin hyvä silmä!
Hei jee, ihana kuulla että tykkäät! Nyt kannattaa siis pysyä kuulolla xxx
Upea!!!
xxx
Iiiihana <3 <3
Niin on xxx
No nyt on silmäkarkkia, todella hieno juuri isona seinäpintana,tykkään paljon!
Jee, sama!