Ystäväpiirissäni on viime aikoina ollut havaittavissa uusi huolestuttava ilmiö nimeltä aamiaistreffit. Lounaan tai perinteisen afterworkin sijaan halutaankin tavata aamuvarhaisella ennen kuin päivän virallinen ohjelma – mitä se kenenkin kohdalla sitten tarkoittaa – alkaa. Suhtaudun suurella epäilyksellä siihen, että pitäisi lähteä liikkeelle vielä tavallistakin aikaisemmin, mutta myönnetään, että tarpeeksi hyvän aamiaisen äärellä kärttyisyys hellittää ja alkaa ymmärtää mistä on kyse. Siitä, että aamulla kerrankin a) ehtii syödä b) jotain järkevää c) kaikessa rauhassa. Ja kun viimein kolmannen kahvikupin kohdalla herää, ilahtuu kun löytää pöydän toiselta puolelta jonkun tutun tyypin.

Ystäviltä (paitsi ei tietenkään minulta) pitäisi kieltää yli kahden viikon pituiset matkat. Kanerva on ollut reissussa niin kauan, että piti nähdä nämä jo tovi sitten otetut kuvat muistaakseen miltä hän näyttää. TULE JO TAKAISIN! Haltijakoiraakin on jo ikävä.