Vihreässä talossa pääsiäisenä vietystä viikonlopusta löytyi tukku tummanpuhuvia ruutuja: valo väheni ikkunoiden takana ja iltapäivässä syvenevät varjot piirsivät kauniita kontrasteja. Tuli näitä ruutuja katsellessa ikävä takaisin. Kukaan ei taida tietää mikä taika tuota taloa ympyröi, mutta siellä peltojen keskellä, havumetsän reunalla on jotenkin helppo hengittää.
Olin pakannut reppuun pari jättipulloa viiniä, jonka olin saanut kokeiluun viikonlopun notkuvia herkkupöytiä ja nälkäistä pääsiäisseuruetta varten. Les Fumées Blanches Sauvignon on taloudessamme jo tuttu nimi, oma suosikkini on hyvin jäähdytetty rosee, melkein kaikki muut tykkäävät enemmän valkoviiniversiosta. Tilkka valkkarista taisi lorahtaa patoihin ja pannuihin, loppu meni safkan – ja sen jälkeisen lautapelisodan – seurana.
YouTube-disko on klassikko: puhelin kytketään keittiöön kannettuun kaiuttimeen ja jokainen saa vuorollaan soittaa siitä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli kuunnella. Valinnoista ei tullut tällä kertaa edes kovin montaa kinaa. Joskus on joutunut ns. neuvottelemaan, kun yhdellä on meneillään italodiskohulluus, toinen tahtoisi heiluttaa nilkkaa suomi-iskelmän tahtiin ja kolmas luukuttaisi kaikkein mieluiten savunkatkuista 70-luvun rokkia. Kuten esimerkiksi Iggy Popin Raw Poweria kuusitoista kertaa putkeen.
Pitkät koirat – Luna ja Juno – ja pikkukoirat – Pöljä ja Pahis – rakastavat mökkiviikonloppuja. Tupa on täynnä potentiaalisia torkkupaikkoja (lue: ihmisiä) eikä kellään ole oikeastaan parempaakaan tekemistä kuin rapsutella syliin änkeäviä eläimiä. Ei ole mitenkään tavatonta saada syliinsä kerralla koko lauma. Varsinkaan jos sattuu istumaan keittiön pöydän äärellä, kun siihen katetaan illallinen tai yöpala. He ihan vain katselevat.
Vihreän talon isäntä on joko varma Trivial Pursuit -voitostaan tai huojentunut siitä, että sauna on kohta tarpeeksi kuuma kesken jo hävityn pelin pakenemiseen. Pientä pelitilanteesta huolestumista on ainakin havaittavissa allaolevassa kuvassa.
Luna-koira on mäyräkoiramuijaksi melko kookas tapaus, mutta osaa viikata itsensä maailman pienimmäksi origamiksi silloin kun pääsee Mikon syliin. Kuono kaulakuopassa, tassut omistajan kämmenessä on turvallista torkkua. Tuota nukkuvaa eläintä katsellessa tulee vähän ikävä sitä kun oli viisivuotias ja sai simahtaa isän Jeepin takapenkille matkalla kotiin. Moottorin murina, auton ikkunoiden takana lämmin pimeä. Heräsin usein vasta siihen, kun isä kantoi minut pihan poikki sisälle.
Huppumummo tarkkailee tilannetta ja on hieman kiinnostunut siitä, mitä kattilassa porisee. Ei vielä niin kiinnostunut, että luopuisi lämpimästä sylipaikastaan saati shaalistaan.
Voi tulisipa vappu jo. Toivon saavani viettää sen samanlaisissa merkeissä, ystävän pöydän ääressä, sekalainen määrä koiria kainalossa. Tällä kertaa tie taitaa viedä Suomenlinnaan, saarella kun asuu nykyisin muitakin rakkaita kuin keijuprinsessa perheineen.
Kirjoituksessa mainitun viinin vuoksi kaikkea muuta saa kommentoida paitsi alkoholia. Alkoholiaiheiset kommentit joudun siis poistamaan, pahoittelen! Muuten kommenttiloota on teidän.
Kuvat minusta ja mahdollisesti muutama muukin, Jarno Jussila
