Tänä perjantaina tätä, koska valoa ei voi olla liikaa.
☊ THE BLACK KEYS – EVERLASTING LIGHT
Let me be your everlasting light
2
Vuosi sitten
… tähän aikaan oli kirkasta ja kuulasta, kertoivat blogin arkistot. Hämmentävää, kun voi selata elämäänsä taaksepäin kuukausi kuukaudelta, palata klikkauksella vaikkapa kahden vuoden taakse. Blogiin päätyy vain murto-osa kuvista ja jutuista, joita retkien varrella kertyy, mutta ne herättävät eloon kaiken sen lopunkin. Tuon taivaallisen puuron sain eteeni sinä aamuna kun saavuin ystävän luo nälkäisenä, väsyneenä ja vähän kiukkuisena. Noissa kengissä kävelin tapaamisiin, jotka muuttivat kaiken mitä olin kuvitellut tietäväni työstä ja sen tekemisestä. Noita lasiin heijastuvia valoja katselin Kapteeninkadun keittiössä, kun en tiennyt mitä tekisin seuraavaksi, joten päätin olla tekemättä mitään – eli katsella lasiin heijastuvia valoja.
Kuvat viime syksyltä. Kuvat minusta Mikko Rasila.
Täsmälääkkeitä
Viikon huono uutinen on, että kämppäkaverin kaksi viikkoa jatkunut flunssahelvetti, jota kutsumme tuttavallisesti tuberkuloosiksi, on iskenyt seuraavaan pahaa-aavistamattomaan uhriinsa eli meikään – juuri silloin kun ei olisi yhtään aikaa maata sängyn pohjalla. Tämä on onneksi vielä asteella “nuha, köhä ja ketutus”, joten taistelen tautia vastaan teellä ja valkosipuliövereillä. Se pitää ainakin tehokkaasti huolta siitä, että tuberkuloosi ei tartu kehenkään muuhun, koska kukaan ei halua tulla lähelle.
Siltä varalta, että tauti tärähtää todenteolla päälle ja vietän loppuviikon vällyjen välissä, nyysin työhuoneesta arkkitehtivalaisimen ja kiikutin sen sänkyni viereen. Sen kajossa voi sitten maata kuin makkara ja katsoa kaikki internetin mäyräkoirapentuvideot.
Tämä onkin muuten hyvä päivä korkata käyttöön synttärilahjaksi kämppikseltä saatu superseerumi. Pakkaus on niin kaunis, että odotan, että orastavan flunssan lisäksi ainakin viiden vuoden verran kilometrejä pyyhkiytyy kasvoilta. Raportoin tuloksista sitten.
Seuraavaksi lääkitsen itseäni kyllä lasillisella kuohuvaa, koska sain viime tingassa kutsun uuden Bondin leffanäytökseen ja agenttietkot odottavat. Ehkä jätän tällä kertaa valkosipulit kotiin ja varustaudun sen sijaan villalla.