Aamukoleilla kaduilla tuntuu täysin epätodelliselta ajatukselta, että jo parin kuukauden päästä niillä tarkenee kulkea paljain kintuin sandaaleissa. Yhtä kaukainen on muistikuva siitä, että vain hetki sitten tuli lunta taivaan täydeltä ja kaduilla sai kahlata kinoksissa. Lumista kaupunkia taisi tulla kuvattua urakalla: äkkiseltään muistin ainakin kinoksiin kadonneen Punavuoren, Kapteeninkadun epätarkat ääriviivat, lumisateessa notkuneen Robert Smithin, postikortit pyrystä, meikän kevättakissa lyyrisen lumisateen keskellä ja ehkäpä koko talven suosikkikuvani. Paljon on vielä julkaisemattakin – kuvia kertyy tiheämmällä tahdilla kuin tekstejä niiden kaveriksi.

Olen ehtinyt pakata kaikkein talvenkestävimmän takkini – tuon lammaskelsin – vaatekaapin peränurkkaan, tulla räntämyrskyn yllättämäksi ja kaivaa takin sieltä takaisin käyttöön kahdesti viime viikkojen aikana. Kolmas kerta toden sanoo?

Kuvat Jarno Jussila