Kuvassa on yksityiskohtaan keskittyvä tutkielma siitä miltä näyttää koti, kun keittiön seinästä on hakattu rappaukset irti ja vieno kipsipöly on peittänyt koko asunnon alleen. Voi kauniit kesäsandaalini! Taidanpa tietää mitä teen tänä yönä.
Alkukesän lempikukkani on ehdottomasti kielo. Kielot ovat yksi ensimmäisistä muistoistani Suomesta silloin kun tämä maa oli minulle vielä uusi. Kompastelin tiheässä metsässä veljeni perässä, oli varmasti kesäkuu, sillä koko jokilaakso oli räjähtänyt vihreäksi. Löysimme metsäaukion täynnä kieloja, niitä täytyi olla tuhansia. Ne kimmelsivät valkoisina puiden välistä siivilöityvässä valossa.
Kielot eivät kestä kovin kauan maljakossa, eivät ne kuki luonnossakaan kuin jokusen viikon. Hetkellisyys tekee niistä jollain tavalla vielä kauniimmat. Kuin ne olisi annettu meille vain hetkeksi lainaan ja sen jälkeen niillä olisi jo kiire eteenpäin. Mutta nyt ne nuokkuvat vielä ikkunalaudallani, riiputtavat viattoman valkoisia kellojaan kuin kuuntelisivat musiikkia, jota kukaan muu ei voi kuulla.
EDBLADIN KUPPI KUVAUSLAINASSA
Jos onkin lysti lyhyt, niin ei ole kovin kalliskaan: maksoin kuvan kimpusta neljä euroa. Kaikkein kauneimmat ne ovat tietysti luonnossa, jos sattuu käymään säkä kuten viime kesänä.
Kas, purjehdusteema jatkuu – pääsin nimittäin viikonloppuna purjeveneilemään! Ei pidä ymmärtää väärin, minä en tiedä mitään purjehtimisesta, mutta minusta on ihanaa olla kyydissä. Mielikuvissani notkuin kannella pellavapaidan liepeet liehuen lempeässä myötätuulessa. Todellisuus oli tietysti vähän toista – aurinko paistoi hetken, mutta sitten tulikin vettä vaakasuoraan. Voi Suomen kesä. Kuvaavaa on, että ystävämyynnistä ostamani sadetakki on ollut viime viikkojen käytetyin vaatekappaleeni. Onneksi se on niin kaunis, ettei harmita.
PELLAVANEULE SAATU & SADETAKKI OSTETTU BOOMERANGILTA
IKIVANHAT FARKUT ZARA
SUPERSTARIT SAATU ADIDAKSELTA