Yhteistyössä Stockmann
On ollut ehkä tavallista vaikeampaa heittää kesälle hyvästejä, enkä yritä edes väittää, että olisin onnistunut siinä vielä. Olen silti ottanut ilomielin syksyn ensimmäiset päivät vastaan, sillä se on kesän jälkeen ehdottomasti paras aika vuodesta. Joillekin vuodenvaihde on uuden alku, mahdollisuus nollata menneet ja luoda itsensä uudestaan. Minulle syyskuu ajaa saman asian. Syksyisin kaikki alkaa alusta, saa piirtää itselleen tyhjälle paperille ihan uudet ääriviivat, vähän terävämmät.
Myös pukeutuminen alkaa syksyisin taas kiinnostaa. Kuljeskelen kaupungilla, unohdun hypistelemään neuleita, silitän villakangastakkien liepeitä. Mietin onko tämä se syksy, kun minusta tulee nainen, joka käyttää arkisin korkokenkiä tai huulipunaa. Sitten puen villakangastakin ja lenkkarit ja päätän, että tämä on se syksy, kun minä olen minä. Sukellan sateeseen ilman ripsiväriä tai varjoa, lenkkareissa on helppo juosta sateen läpi suojaan ja jos vähän kastuukin, ei siihen kuole.
Tietyt asiat kiinnostavat joka syksy. No, ne raidat – ne eivät suinkaan ole varattu vain keväälle. Villakerrokset, ensin ohuet, sitten paksut. Viltinkokoiset huivit, joihin voi kietoa itsensä ja luvatta saapuneesta kylmästä närkästyneet koiransa. Hatut – niinä päivinä kun ei tuule. Ryhdikkäät nahkalaukut rennosti repsottavien kesäkassien jälkeen, sellaiset jotka pysyvät pystyssä kun ne laskee lattialle ja näyttävät siltä, että niillä on tärkeitä tehtäviä toimitettavanaan. Samujin musta Tori-kassi vastaa tänäkin syksynä siitä virasta, nyt kesällä ostin Filippa K:n pikkulaukun joka palvelee niinä päivinä, kun ei tarvitse kantaa mukanaan luuria, lompakkoa ja avaimia kummempaa. Olisipa sellaisia päiviä tänä syksynä paljon.
Syksyn lehdet ja muotikuvat vievät järjen. Tekee mieli tuulettaa kodin kaikki huoneet, pedata sänkyyn puhtaat lakanat, sytyttää kynttilöitä, keittää teevettä ja olla oman elämänsä kiireetön skandinaavikaunotar, jolla on kaikki maailman aika hengailla puhtaalta pellavalta tuoksuvan sänkynsä laidalla ja odottaa, että tee hautuu, omenapiirakka paistuu uunissa ja sänkileukainen aviomies tulee kotiin punaviinipullo kainalossa… Hitto. Sänkileukaiset aviomieskandidaatit voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle (punaviinipullo pakollinen).
Tykkään eniten alkusyksystä, se on niin ohikiitävän lyhyt että siitä on otettava kaikki irti niin kauan kun sitä kestää. Villapaitojen käärityt hihat ja paljaat ranteet. Tennareita ilman sukkia. Pitkien takkien ja villaneuleiden alle puetut kevyet kesämekot, yhdistettynä paljaisiin sääriin ja nilkkureihin. Kun viima alkaa nipistää varpaita, kaivan kaapista alpakkavillaiset sukat – ne ovat sirot ja ohuet, silti lohduttavan lämpimät.
Yleensä kuljen syksyisin nahkarotsissa, kunnes pakkaset pakottavat siirtymään paksumpiin takkeihin, mutta tänä syksynä olen huomannut luovani merkitseviä katseita pitkiin takkeihin. Kevyihin, joissa voi kulkea juuri nyt kun on vielä leutoja, lämpimiä päiviä, mutta pitkät helmat suojaavat paljaita jalkoja tuulelta ja iltojen vilulta. Bongasin Stockalta yhden täydellisen, kerron heti minkä, kun saan haettua oman kappaleeni kotiin. Toinen suosikkini on Marimekon musta trenssi, joka vilahtaa näissä kuvissa. Iskin siihen silmäni merkin syysmalliston lookbookissa jo kuukausia sitten ja ihastus syveni, kun näin sen viime viikolla Stockan syysmuotinäytöksessä. Ehdottomasti niitä vaatteita, jotka näyttävät rekissä kivalta, mutta heräävät ihan eri tavalla eloon kun ne pukee päälle.
Meikän syysvärit ovat aina samat: harmaan sävyt ja musta, musta, musta. Pehmeä vaaleanharmaa kutkuttaa, samoin harmaan syvimmät sävyt – graffitinharmaa, hiilenmusta, ei haalistunut vaan terävä ja tumma ja tiheä. Valoa saavat tuoda taitetun valkoisen lisäksi sokeriset suosikkisävyni, puuteri ja viileäkin viileämpi vaaleanpunainen. Kesään ne olisivat viileydessäänkin liiankin imeliä, mutta syksyn tummassa väripaletissa ne ovat täydelliset.
Tänä syksynä myös viininpunainen on alkanut tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta: minulla oli lainassa Marimekon viininpunainen nahkalaukku, joka näytti hämmentävän hyvältä mustaharmaan vaatekaappini kaverina.
Stockan syksy tosiaan avattiin viime viikolla syyskuun kestävän Brooklyn-teeman ja syysmuotinäytöksen merkeissä – ehkä muistatte, se jossa meikä teki unohtumattoman catwalk-debyyttinsä. (Älkää ymmärtäkö väärin, unohtumattoman siitä teki se että muistin mitä lavalla piti tehdä enkä esimerkiksi kompastunut ja tippunut lavalta. Kun on tumpelona luonnonlahjakkuus, aivan kaikki on mahdollista.) On tullut projektin myötä tutustuttua syksyn muotitarjontaan, muutamat suosikkini vilahtavatkin näissä kuvissa. Ainakin pörröinen pipo on pakko hankkia sen jälkeen kun näin miten hyvältä se näytti syksyn skarppien villakangastakkien seurassa.
Suurin osa lehtikuvista ovat peräisin Stockan Premiere-lehden syyskuun numerosta, saatavilla tavaratalosta ja kurkattavissa verkossakin.
Onko syyssuosikkeja, uusia tai vanhoja?
