Stella Harasek
Stella Harasek ~

Anna mulle vielä uusia kuvia

2

VOI DEMENTIA! Olen täysin unohtanut kirjoittaa yhdestä suomalaisesta levystä, joka ilmestyi jo vuosi sitten. Löysin sen vähän myöhemmin ja on pitänyt mainita siitä täälläkin, mutta muistin sen vasta, kun törmäsin siihen pitkästä aikaa Pajun somessa. Minja Kosken johtama yhtye nimeltä M on ollut virkistävä tuulahdus suomalaisessa musiikkikentässä, jossa tuntuu usein vallitsevan kerrallaan vain yksi tai kaksi tapaa tehdä ja tuottaa musiikkia ja lopulta kaikki liudentuu samaksi radioystävälliseksi muhjuksi. M vetää täysin omalla linjallaan ja ihastuttaa niukoilla sovituksillaan, sykkivillä rytmeillään ja lyriikoillaan, jotka heräävät mielessä vahvoiksi kuviksi.

Ensin soitin Tehtaantyttö-esikoislevyn nimikkokappaleen puhki, mutta myöhemmin maltoin pysähtyä levyn muidenkin biisien ääreen ja ihastuin mm. tähän kappaleeseen. Rakastan sen verkkaisia jousia ja tukahdettuja rumpusoundeja, jotka kumpuavat kuin tuonpuoleisesta.


☊ M ~ LAMPI

Anna mulle vielä uusia kuvia
iloa ja tuoreuden tuntua
peilikirkkaita vesiä
niin tyyniä, että uskaltaa pärskiä.

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Arkistojen aarteet ~ 30 asiaa tyylistä

8

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran keväällä 2008 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Tänä syksynä blogin perustamisesta on tullut kuluneeksi yksitoista vuotta. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.

1 ~ Ihailen kokeilunhaluisia naisia, jotka irrottelevat tyylivalinnoillaan ja useimmiten onnistuvat. Tunnen silti syvää sielunkumppanuutta Geraldine Saglion ja Emmanuelle Altin kaltaisiin naisiin, jotka pukeutuvat samoihin mustiin minimekkoihin ja harmaisiin pillifarkkuihin vuodesta toiseen ja näyttävät aina yhtä hyvältä lähes meikittömine kasvoineen ja laittamattomine hiuksineen. (Ehkä pitäisi puhua enemmänkin inspiroitumisesta kuin sielunkumppanuudesta, sillä en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että oma onnistumisprosenttini näillä elementeillä on yhtä hyvä.)

Blogin banneri vuosimallia 2008 kiteytti olennaiset.

2 ~ Kaikki vaatteeni ovat mukavia ja rentoja, mutta vaihdan silti lökövaatteet ylleni heti kun pääsen kotiin: useimmiten leggingsit, villasukat ja ison t-paidan.

3 ~ Olen kenkämuija, laukuista en tajua mitään. Omistan melkein viisikymmentä kenkäparia, mutta vain viisi laukkua, joista käytän yhtä. Osa laukuista on vuosien varrella mukaan tarttuneita kangaskasseja. Uusin lemppari on Bloc Partyn kangaskassi, jonka mies hankki keikalta lahjaksi ostolakkoilevalle tyttöystävälleen. Viisas mies.

4 ~ Olen potenut vuosikausia jatkuvaa hiuskriisiä, joka johtuu enimmäkseen siitä, etten ehdi tehdä niille mitään aamuisin. Sen sijaan, että vain nousisin hiukan aikaisemmin ja opettelisin laittamaan niitä, valitan hiuksistani kaikille jotka jaksavat kuunnella.

5 ~ Minusta silmärypyt ovat tyylikkäät. Hyvä niin, koska olen vastikään pistänyt merkille ensimmäiset omani.

6 ~ En ole käyttänyt huulipunaa yli kymmeneen vuoteen, eikä se niin hyvältä näyttänyt silloin 14-vuotiaanakaan, kun yritin hetken omaksua sen habitukseeni. Robert Smith on kyllä mainio esikuva monessa muussa asiassa, mutta hänen meikkaamisestaan ei ehkä kannata inspiroitua.

7 ~ Olen rakastanut tiettyjä asioita melkein siitä asti, kun tiedostin viisivuotiaana (kuuluisa Vaaleanpunainen Herääminen) ettei pukeutumisen tarkoitus ole pelkästään funktionaalinen. Näitä trendivaihteluista riippumattomia rakkauden kohteitani ovat mm. pillifarkut: kolmetoistavuotiaan rokkitytön versio oli itse kavennettu ja lahkeista rispaantunut. Remmisandaalit niin matalina kuin korkeakorkoisina, sillä äitini kulki korkeakorkoisissa platform-remmisandaaleissaan koko lapsuuteni. Läpsyt eli flipflopit eli varvastossut, koska Australia. Minimittaiset mekot, suuret nahkalaukut, rennot hippilaineet ja lantiolle asettuvat vaatteet, koska 70-luku. Ehkä myös ikuinen rakkaus mustiin kimaltaviin vaatteisiin on ammennettu 70-luvusta? Isot villapaidat, tennarit ja maiharit, koska The Cure. Suurimmasta osasta voi syyttää tai kiittää äitini lisäksi herkässä kasvuvaiheessa tapahtuneita ihastuksia elokuva- ja musiikkihistorian tyylikkäisiin ihmisiin.

8 ~ Käytin lukiossa ruskeita piilolinssejä, koska pidin harmaita silmiäni tylsinä. Onneksi tajusin pian, että eloton muovipinta iiriksen päällä oli tosi paljon tylsempi.

9 ~ Jos elokuva osoittautuu huonoksi, sivuutan juonen ja keskityn henkilöiden kenkiin, vaatteisiin ja hiuksiin. Jos niissä(kään) ei ole mitään katsomista, voi hyvällä omatunnolla nukahtaa sohvalle.

10 ~ Tykkään kengistä, joilla voi lompsia. Siitä johtuu loputon rakkauteni prätkäsaappaisiin ja maihareihin. Korkokengissäkin voi kyllä lompsia, kunhan ne ovat riittävän tukevat.

11 ~ Vihaan eniten maailmassa mustiin vaatteisiin pesukoneessa tarttunutta valkoista nöyhtää. Useimmiten se johtuu siitä, että mies on unohtanut nenäliinan farkkujensa taskuun. Tästä syystä en suostu pesemään hänen vaatteitaan omieni joukossa, ellei hän tarkista pesuun pyrkivien vaatteidensa taskunsa silmieni edessä.

12 ~ En ole koskaan pureskellut kynsiäni, mutta revin niitä lakkaamatta. Hyvä syy pitää kynnet mahdollisimman lyhyinä. Toinen syy on tietysti lempikynsilakkasävyni, musta ja syvä violetti, jotka näyttävät minusta paremmilta lyhyissä kuin pitkissä kynsissä.

13 ~ Pidän hiukseni mieluiten kiinni. Onneksi suttunutturasta on tullut jo kymmenen vuotta sitten kiinteä osa tyylillistä identiteettiäni.

14 ~ En ymmärrä ihmisiä, jotka valitsevat vaatteensa kaupasta pelkän trendikertoimen perusteella. Ei siinä ole sinänsä mitään väärää, mutta trendikkyys itseisarvona tuntuu ontolta. Pidän siitä, että on oma tyyli, jota voi maustaa trendikkäillä elementeillä silloin kun löytää jotain siihen sopivaa. Tyyli-identiteetin puuttuminen tuntuu vähän samalta kuin ettei olisi toista jalkaa.

15 ~ Käytän samoja meikkejä päivästä toiseen enkä kyllästy. Miksi suotta poiketa hyväksi havaitulta polulta, kun se kerran toimii! Silloin tällöin meikkipussiin ilmestyy jotain uutta, mutta päivittäiskäytössä olevat vakiotuotteet vaihtuvat hyvin harvoin.

16 ~ Olette toivoneet juttua vaatteiden ja kenkien säilytyksestä, mutta kotini säilytysratkaisut ovat niin onnettomat, että ne ovat enemmän osa ongelmaa kuin ratkaisua. Vaatteita ja erityisesti kenkiä on kaikkialla, eteisessä takkien joukossa, tuolien päällä, tuolien alla… Palataan asiaan, jos tähän jossain vaiheessa löytyy joku roti.

17 ~ Kaiken pitää jäädä lanteille: pikkuhousut, hameiden ja housujen vyötäröt, vyöt, mekkojen leikkaukset. Ahdistaa, jos linja katkeaa vyötäröstä. Se puristaa ja yksinkertaisesti näyttää väärältä. En usko, että tulen koskaan käyttämään mitään korkeavyötäröistä, vaikka ne näyttävät hyvältä muiden päällä.

18 ~ Vaalennetut hiukseni ovat todellisuudessa tumman maantienväriset. Isäni hiukset olivat mustat ja kiharat, äitini punertavat – mitä tapahtui?! Samoin kävi silmilleni: en saanut isäni ruskeita enkä äitini vihreitä, vaan harmaat silmät. Veljeni silmät ovat tietysti kirkkaansiniset. Hmm. Onkohan tuo oikea perheeni.

19 ~ Käärin kroonisesti hihojani, olivat ne minkämittaiset hyvänsä. Äidiltä peritty tämäkin pakkomielle.

20 ~ Rakastan aitoja luonnonmateriaaleja: puuvillaa, silkkiä, villaa, pellavaa, nahkaa. Usein harmittaa, kun kaunis kenkäpari tai vaatekappale on pilattu huonolla materiaalilla. Inhoan keinonahkaa eikä kyse ole “en voisi kuvitella käyttäväni mitään muuta kuin aitoa nahkaa” -naistenlehtielitismistä, vaan siitä, että keinonahka ei tunnu eikä tuoksu nahalta, ei kestä eikä vanhene kauniisti, ei ole jalkaystävällinen eikä yleensä edes näytä hyvältä.

21 ~ Rakastan penkoa kirpputoreja, mutta vaatehankintojen kannalta harmittaa, että ne ovat yhä useammin täynnä kopiolaukkuja, niitä hemmetin keinonahkaisia kenkiä ja huonolaatuisia halpavaatteita. Laadukkaita löytöjä saa tosissaan metsästää. Onneksi on eBay ja sen hakutoiminto.

22 ~ En tajua monimutkaisia silmämeikkejä. On kaksi tapaa meikata silmät: sumuiset suttusilmät mustalla kajalilla tai yksi reteä luomiväri koko luomelle ilman typeriä häivytyksiä kulmakarvoihin asti. Päälle mustaa ripsiväriä. Valmis.

23 ~ Pidän itsessäni eniten pitkistä sääristä, joita paljastelen säädyllisyyden rajoilla liikkuvilla minihameilla ja tunikoilla lähes päivittäin, sekä selästä jota paljastelisin mielelläni enemmänkin, jos rintaliivien selkäosa ei olisi ikävästi suunnitelmieni tiellä. Vähiten pidän vinoista hampaistani ja rinnoistani, ei sillä että niissä itsessään olisi varsinaista vikaa, ne vaan painavat aivan liikaa ja toivoisin paljon pienempiä. Olen saanut kitkeriä kommentteja siitä, kuinka leuhkin etumuksellani – voi kunpa tietäisitte kuinka mielelläni antaisin sen pois!

24 ~ Aloin parkua, kun sain yläasteella kuulla tarvitsevani silmälasit. Käytin piilolinssejä vuosikausia. Nykyisin turvaudun piilolinsseihin vain isommissa juhlissa jos niissäkään, edelliset loppuivat kaksi vuotta sitten enkä ole vielä jaksanut ostaa uusia. Olen myös hukannut silmälasini, sokkona siis vedellään. Ei ehkä pitäisi, koska likinäkö aiheuttaa noloja sosiaalisia tilanteita. Niitä on taas edessä seuraavassa Emma-gaalassa.

25 ~ Ihailen kauniisti huoliteltuja ja meikattuja naisia, mutta jos yritän itse samaa, näytän äidin meikkipussilla käyneeltä kuusivuotiaalta (jep, tämän takia se huulipunakaan ei toiminut). Sopivasti renttu ilme sopii sekä minulle että loputtoman laiskalle luonteelleni paljon paremmin.

26 ~ Kun olo on surkea, pukeudun miehen kylpytakkiin. Se on iso, pehmeä ja hupullinen. Ja musta. Vähän kuin froteinen luola.

27 ~ En osaa käyttää korvakoruja, omistankin niitä vain kahden tai kolmen parin verran. Syy siihen saattaa löytyä teinivuosiltani, kun korvissani oli yhteensä 16 lävistystä. Voin kertoa, että korvia paleli pohjoissuomalaisessa pakkasessa! Kulmassani on arpi 14-vuotiaana ottamastani kulmalävistyksestä, se oli aikaa ennen kulmalävistysten yleistymistä  ja ohuelle iholleni liian paksu metallitappi repeytyi lopulta irti kulmastani. Lävistysarpi löytyy myös nenästä. (Yhdestä lävistyksestä haaveilen muuten silloin tällöin vieläkin: tappi kielessä viehättää aina kun näen sellaisen! Kielilävistys on jäänyt kuitenkin ottamatta, koska pelkään sen vaikuttavan muutenkin nopeaan ja toisinaan epäselvään puheeseeni – kokeilkaapa itse puhua ensin kymmenen vuotta aussienglantia ja saksaa ja sen jälkeen oppia artikuloimaan suomea.)

28 ~ Olen muutenkin ihan täynnä arpia. Näkyviä arpia on kulman ja nenän lisäksi ainakin polvessa, selässä, reidessä, kyynerpäässä ja ranteessa. Ne eivät ole koskaan häirinneet, kyllä elämä (= tumpelolle sattuneet onnettomuudet) saa näkyä.

29 ~ Käyttäydyn kun kolmevuotias, kun pitäisi mennä iltapesulle. Ei huvita. En jaksa. ONKO PAKKO? Nukkuisin varmasti meikit poskilla, jos se ei näkyisi ihossa heti seuraavana aamuna. Nukun joskus siitä huolimatta.

30 ~ Kolmekymppinen voi hyvin käyttää bändipaitoja. Joka väittää muuta on väärässä.

PS. Kirjoitin tämän pukeutuneena miehen kylpytakkiin.

Mitä ajattelen näin kymmenen vuotta myöhemmin? Yllättävän moni asia ei ole muuttunut, mutta moni on. Silmät on laseroitu, vinot hampaat on suoristettu ja raskas etumus pienennetty tuntuvasti yli 10 vuotta jatkuneen kipukierteen jälkeen. Tykkään muutenkin peilikuvastani paljon enemmän nykyään, ikä tuo varmuutta – tai ainakin armoa. Jatkuva hiuskriisikin loppui, kun lopetin kaikenlaiset kummalliset hiuskokeilut ja jätin tukan rauhaan, se viihtyy parhaiten kun saa vaan olla. Musta on edelleen lempikynsilakkavärini, sitä kauheaa violettia en kyllä enää kestä. Kirppiksillä on yhä enemmän niitä halpalumppuja, mutta silloin tällöin eteen osuvat löydöt ovat silti metsästyksen arvoisia. En muista milloin olisin viimeksi ostanut mitään eBaysta, pyrin nykyään suosimaan kotimaisia kirppiksiä ja huutokauppoja. Meikkipussissa on nykyään paljon aiempaa enemmän vaihtuvuutta, johtuen siitä, että saan työni puolesta niin usein uusia tuotteita testiin. Harmi kyllä en saanut entisen poikaystävän kylpytakkia erossa mukaani.

Stella Harasek
Stella Harasek ~

10 lahjavinkkiä minimalistin jouluun 

Kaupallinen yhteistyö MUJI Finland

Yritin keksiä tyynemmän tavan aloittaa tämän kirjoituksen, mutta en mahda sille mitään, etta tekee mieli vain pomppia tasajalkaa ja kiljua MUJI ON TÄÄLLÄ! MUJI ON TÄÄLLÄ!

Niille, joilla ei ole aavistustakaan mistä nyt vauhkotaan: MUJI on 80-luvulla perustettu japanilainen designketju, jonka filosofiana on tarjota yksinkertaisia, kestävia ja kohtuuhintaisia käyttotavaroita ekologisia arvoja unohtamatta. Yritys on ollut edellä aikaansa, silla se syntyi aikoinaan vastalauseena kulutusyhteiskunnalle ja brändikeskeisyydelle, joka on juuri nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan. MUJIn japaninkielinen nimi Mujirushi Ryōhin tarkoittaa brändäämättömiä laatutuotteita ja linjaan kuuluu esimerkiksi se, ettei tuotteiden suunnittelijoita tuoda esiin.

Japanilaisten kyvylle tehdä arkisista esineistä kauniita on ollut selvä markkinarako, sillä MUJIsta on tullut vuosikymmenten varrella yksi maailman arvostetuimmista brändeistä ja myymälöitä on maailmassa jo yli 900. Menestystarinaan liittyy varmasti myös se, että erittäin kohtuullinen hintataso sopii monen lompakolle.

Oma MUJI-historiani on pitkä ja lojaali. Olen tehnyt reissuillani täsmäiskuja MUJIn myymälöihin 2000-luvun alusta asti, hankkinut sieltä niin muistikirjani kuin meikkipussini. Kyniä olen ostanut joka kerta, aina niitä samoja ohuita mustia tusseja, joita parempia ei ole. En ole kaveripiirini ainoa MUJI-friikki, joten olen saanut kynävarastojani täydennettyä usein myos reissaavien ystävien avulla.

Miksi kollektiivinen MUJI-hulluus, you may ask? Siksi, että mikään muu merkki ei ole onnistunut yhdistämään vastaavalla tavalla laatua, vähäeleistä suunnittelua ja kohtuullisia hintoja. Graafisen suunnittelijan sydämeni sykähtää minimalistiselle pakkaussuunnittelulle ja esteetikko minussa iloitsee siitä, ettei tuotteita ole pilattu isoilla logoilla tai erottuvilla merkkilapuilla. MUJI kiinnittää myös paljon huomiota tuotantonsa vastuullisuuteen, mistä ei viela silloin parikymmenta vuotta sitten puhuttu paljoakaan, mutta nyt se on onneksi alkanut kiinnostaa monia.

Ostoksia ei tarvitse enää kantaa ulkomailta asti, sillä MUJI on avannut Kampin kauppakeskukseen pop up –kaupan, joka on avoinna 20. tammikuuta saakka. Pop up järjestetään Helsingissä jo kolmannen kerran, mutta tällä kertaa ilo ei jää vain väliaikaiseksi, sillä ensi vuoden syksyllä MUJI avaa Suomeen pysyvän kaupan! Siitä tulee Euroopan suurin ja koko maailman kolmanneksi isoin MUJI-myymälä, melkoista.

Minulta toivotaan joka joulu lahjavinkkejä – ja nyt niitä on luvassa, silla yhteistyö MUJIn kanssa tarjosi siihen oivan tilaisuuden. Seuraavaksi siis kymmenen laadukasta lahjavinkkiä minimalistin joulu (toiselta nimeltaan älä osta kenellekään mitään turhaa krääsää).

Hankin itse joululahjoja vain vahan ja nekin huolella ja harkinnalla, panostaen asioihin, joille lahjansaajalla on varmasti käyttöä. En halua antaa lahjaksi mitaan kaappiin unohtuvaa turhaa, vaan käyttökelpoisia, kauniita ja hyödyllisiä asioita. MUJIsta löytyy kaikenlaisille budjeteille sopivia vaihtoehtoja.

Aromadiffuuseri ~ Tuoksua ja tunnelmaa kotiin

MUJIn aromadiffuuseri tunnetaan kavereiden kesken myös tohottimena. Hyvä on, kavereiden kesken on käynnissä Suuri Keskustelu siitä onko se tohotin vai tupsutin, mutta siitä vallitsee yksimielisyys, että tuo kaunis pieni esine on nerokas. Se muuttaa eteerisillä öljyillä höystetyn veden viileäksi vesihöyryksi, joka levittää tilaan aromaterapeuttista taikaa. Tuoksuilla voi saadella niin tilan tunnelmaa kuin omia tunnetiloja: esimerkiksi aamuun voi valita jotain energisoivaa ja iltaan taas jotain rauhoittavaa. Miten voi ollakin näin helppo ja toimiva tapa lievittää stressia ja levottomuutta.

Syksy on nimittain ollut raskas useammalla kuin yhdellä tavalla ja tohotin on osoittautunut kultakimpaleeksi, joka rauhoittaa olon heti kun se alkaa tasaiseen tahtiinsa tuutata pihalle vesihöyryä. En ole ainoa rakastunut – Jarno suhtautui tulokkaaseen aluksi skeptisesti, mutta ihastui siihen heti ensimmaisella käyttökerralla ja napsauttaa aamuisin tohottimen päälle samaan aikaan kahvinkeittimen kanssa.

Tohottimeen laitetaan aitoa eteerista öljyä (muista ostaessasi tarkistaa aitous, sillä markkinoilla on kaikenlaisia epämääräisiä vaihtoehtoja) ja tuoksun voimakkuutta säädetään tippojen määrällä. MUJI myy 100% luonnollisia eteerisiä öljyjä. Kunpa niistä tulisi pian valikoimiin luomulaatuiset versiot.

Meilla on diffuuserista isoin koko, joka irtoaa satasella ja näyttää vahan ufolta. Pienempi koko on kapeampi ja korkeampi eli sylinterimainen, sen lisäksi löytyy vielä minikokoinen matkaversio. Diffuuseri toimii myös tunnelmavalaisimena, sillä siinä on valo, jonka voi halutessaan napsauttaa paalle. Me pimeyden asukkaat otamme tietysti kaiken mahdollisen valon ilolla vastaan.

Vinkki: jos haluat hankkia tohottimen itsellesi tai läheiselle joululahjaksi, ole nopea, sillä sana alkaa levitä ja ne saattavat loppua pian. 

Ostoksille päätyville toinenkin vinkki: kun etsit kuumeisesti virtapiuhaa ja olet ottamassa Kamppiin raivoisan puuttuvaa piuhaa koskevan puhelinyhteyden, muista katsoa tohottimen sisään. Merkin pakkaussuunnittelu ei ole vain kaunista, se on myos neroutta lähentelevan taloudellista. Koska Japani.

Kenelle lahjaksi: itselle tai hänelle, joka kaipaa energiaa, tasapainoa, stressinlievitystä tai rentoutusta. Erityisesti hänelle, jolla on hermo kireällä, nimim. Toimii.

Ajattomat astiat minimalistin keittiöön

Astioiden antaminen lahjaksi vaatii hiukan lahjansaajan mieltymysten tuntemista ja etukäteen nuuskittua tietoa siita kaivataanko talouteen uusia astioita. Toisten komerot pullottavat yli omien tarpeiden, toisilla on tiskikaapissa se yksi lohjennut kulho.

MUJIn valkoisesta posliinista tehdyt Hakuji-astiat ovat aika varma valinta moneen kotiin: Japanissa valmistetut, yksinkertaiset kulhot, lautaset ja kupit ovat pienikokoisia, pinottavia ja sopivat monenlaiseen makuun. Ne on helppo myös yhdistää muihin sarjoihin ja tuovat kattauksiin aavistuksen japanilaista eleganssia. 

Valkoisten Hakuji-astioiden lisaksi valikoimista löytyy tällä hetkellä käsinmaalattuja sinivalkoisia astioita, joista pidin erityisen paljon näistä kuvissa vilahtavista pikkulautasista.

Myos puinen tarjotin on MUJIn valikoimista.

Kenelle lahjaksi: japanilaisen ruoan tai muotokielen ystavalle, pienissä neliöissä asuvalle tai hänelle, joka tarvitsee uusia astioita, muttei oikein tieda mista ne hankkisi.

Värikynäkimara

MUJIlla on huikea taito tehdä täysin tavanomaisista objekteista kauniita. Yksi taidonnäyte on tämä täydellisen sylinterin mallinen tötterö taynna värikyniä. En ole käyttänyt värikyniä vuosiin, mutta tötterön nähtyäni alkoi yhtäkkia tehdä mieli kaivaa pitkasta aikaa lehtiö esiin ja piirtää ja värittää. Kaavailin myos ostavani tötterön lahjaksi omalle kummityttärelleni, mutta sitten muistin, etta hän on liki täysi-ikäinen eikä ehkä innostu värikynistä yhtä paljon kuin kummitätinsa, joka on henkiseltä iältään ilmeisesti noin seitsemän.

Kenelle lahjaksi: lapselle, väriterapiaa kaipaavalle aikuiselle ja tietysti MUJIsta hullaantuneelle graafikkoystävälle. (Minä taidan sopia näihin kaikkiin määritelmiin.)

Luomupuuvillaiset alusvaatteet

MUJIlla on nykyään kokonainen vaateosasto! Niin jumalaisia, yksinkertaisia vaatekappaleita ja ihania luonnonmateriaaleja. Joululahjalistalle poimin kuitenkin alusvaatteet, koska a) rakastan niitä ja b) näin simppeleitä ja laadukkaita alusvaatteita ei oikein tahdo löytyä järkihintaan mistään muualta. Parasta: luomupuuvillaiset hihattomat paidat, joissa on juuri täydellinen, hivenen androgyyni ja kapea leikkaus, ja ohkaiset puuvillaiset alushousut, joissa on pienet lahkeet. Värivalikoima on kohdallaan eli kaikki tärkeimmät löytyy valkoisesta harmaaseen ja mustaan. Sukkiakin on, ja kylla, niissakin on samat taydelliset, minimalistiset nyanssit. Miehille on oma mallistonsa. 

Kenelle lahjaksi: itselle tai läheiselle, jonka maun tunnet. Tai miehelle, joka ei muista itse käydä ostamassa uusia sukkia ja boksereita.

Oliivipuinen mortteli

Oliivipuinen mortteli on kaunis ja käytännöllinen lahja, joka kestää kauan tiheässäkin käytössä. Sujauta lahjakassiin myos pestoainekset ja pussillinen pastaa – ja kutsu itsesi kylään. Niin minä tekisin.

Kenelle lahjaksi: keittiössa viihtyvälle. Sopii myos tuliaiseksi joulupyhien vierailuihin.

Täydelliset luomupuuvillaiset lakanat

MUJIn lakanaosastolta löytyy monenlaisia vaihtoehtoja yksinkertaisten raita- ja ruutukuosien ystäville, mutta itse ihastuin yksivärisiin luomupuuvillaisiin lakanoihin – niin rapeat, niin kauniit! Oma suosikkisävyni on ruskea, joka tosin näyttää minun silmääni enemmän khakiin taittavalta harmaalta, yhtäkaikki hurmaava ja sopii monenlaisiin sisustuksiin. Kannattaa myös tsekata maailman pehmeimmät trikoolakanat, joista löytyy ylellinen suklainen sävy – siihenkin olisi niin ihanaa sukeltaa kylminä talvi-iltoina. Laiskan tai kiireisen lahjanantajan iloksi MUJIn lakanat on pakattu valmiiksi lahjaksi sopivaan muotoon, naruineen kaikkineen.

Kenelle lahjaksi: poikaystavalle tai veljelle, joka nukkuu yha lapsuudenkodin muumilakanoissa.

Pikkurahalla kaunista kylpyhuoneeseen ~ Minimalistin hammasharjasetti

Jokainen esteetikko on törmännyt väistämättä tosiasiaan, etta kauniita hammasharjoja ei ole olemassa. Nyt on, silla MUJIn hammasharjapakkauksessa läpikuultavat harjat hohtavat neljässä erilaisessa toisiinsa sointuvassa sävyssa. 

Nerokkainta on silti tuo mailman yksinkertaisin hammasharjateline – miten voi olla, etta kukaan ei ole keksinyt vastaavaa aiemmin? Painava pieni lasirinkula pitää harjan paikoillaan eika vie turhaa tilaa peilikaapissa. Oma suosikkini on kirkas rinkula, valikoimista loytyy myos valkoisia keraamisia ja teraksisia.

Kenelle lahjaksi: esteetikolle, joka saa kicksejä kauniista arkiesineistä.

Tohvelit

Tunnen joskus suurta kaipuuta olla nainen, joka juo aamuisin kahvinsa lukien sanomalehteä tohvelit jalassa. Asetelmasta huokuu kiireettömyys, se että ensimmäisenä aamulla ei ajattele tehokkuutta tai töihin tarttumista, vaan omaa aikaa ja nautintoa. MUJIn pellavaiset tossut sopivat kuvaan täydellisesti.

Kenelle lahjaksi: hänelle, jolla on kaikkea paitsi aikaa.

Muistikirja ja nippu maailman parhaita kyniä

Mujin muistivihot ovat loistavia, mutta kynät ovat klassikko. Tiedän, koska olen monen ystäväni lailla kantanut niitä maailmalta vuosien ajan – nyt ei enää tarvitse hakea ihan niin kaukaa! Muji myy monenlaisia laadukkaita kyniä, mutta klassikkostatusta nauttivat nimenomaan ohuet, mustat tussit, jotka ovat mitenkään liioittelematta parhaat maailmassa. Ne eivät valu tai vuoda mustetta laukunpohjaan, eivät suttaa, eivat kuivahda ennen aikojaan eivätkä lakkaa toimimasta kriittisellä hetkellä. Oma suosikkini on 0.5mm kärki, toiset vannovat paksumpien tai ohuempien nimeen.

Viivoilla varustettujen muistivihkojen lisaksi MUJIn valikoimissa on ruskeita muistivihkoja, joissa on ohuet, tyhjät sivut. Ne sopivat loistavasti nopeisiin lyijykynäluonnoksiin, luoviin muistiinpanoihin ja suuriin ideoihin, jotka eivät taivu sotilaallisille riveille.

Kenelle lahjaksi: hänelle, joka tekee suunnitelmansa paperille, kirjoittaa päiväkirjaa tai laatii listoja.

Anna lahjaksi muisto

Valokuva on takuuvarma lahja, eikä sitä varten tarvitse olla ammattikuvaaja. Teetä kuva puhelimen rullasta (niistä saa kivoja pieniä printtejä) tai poimi albumeista sopiva. MUJIn kirkas kehys on tehty painavasta pleksista, joka näyttää hyvältä niin kirjahyllyssä kuin ikkunalaudalla. Kokoja löytyy useita. 

Kenelle lahjaksi: sukulaiselle, jolle on vaikea keksia lahjaa. Kuva omista lapsista on klassikko, joka otetaan yleensa ilolla vastaan. (Voisinkohan minä antaa lahjaksi kuvia Juno-koirasta?) Myos vanha kuva suvun historiasta on yleensa hitti. Ystäväkin ilahtuu kuvamuistosta, kuten yhteisestä reissukuvasta. 

PS. Jos piipahdat myymälässä, kurkkaa myos What is MUJI? -­näyttely, joka esittelee ketjun ikonisimpia tuotteita ja avaa konseptia muotoilun taustalla. Osa näyttelyn klassikkotuotteista on myynnissä pop upissa.

MUJI pop-up
Kauppakeskus Kamppi
Urho Kekkosen katu 1, 4 krs.
Ma – pe klo 9-21, la 9-19 ja su 12-18
20.1.2019 saakka
Myymälässä käy vain korttimaksut