Poutapilvenpehmeät lampaantaljat – ne, jotka vilahtivat kuvissa pari päivää sitten – päätyivät lämmittämään olohuoneen nahkaisia lepakkotuoleja. Ne toimittavat meillä sohvan tehtävää, kun emme ole törmänneet sohvaan, joka täyttäisi sekä käytettävissä olevan tilan (pieni) ja budjetin (pienempi) asettamat rajoitukset että vaativat esteettiset kriteerimme (loputtomat). Ei huonompi ratkaisu, ainakaan tytöstä, joka 19-vuotiaana kirjallisuudenopiskelijana säästi vähistä pennosistaan tuon toisen tuolin eikä ole kyllästynyt siihen vieläkään.
Muut kalusteet ja esineet ovat sekalainen kokoelma minun ja rakkaan kämppäkaverini tavaroita, sieltä sun täältä haalittuja vanhoja aarteita ja romuja.
Looks like our tiny living room is ready and set for winter.
Hei, mistä olet ostanut lepakkotuolisi? Oot ihana!
Ooo kiitos! Toinen on hankittu vuosia sitten tamperelaisesta designliikkeestä jota ei taida olla enää olemassa, toinen on Perobasta: http://www.peroba.fi.
Aih ja voih, Granit on aivan ihana! Juuri pussukka täynnä tavaraa…mutta muistinko sanoa Stella kassalla…
Oi voi, heti takaisin vaatimaan alennus!
Kaunista! Mullakin on nahkaiset lepakkotuolit muutoin aika lyhyellä sitku-listalla. Sillä samalla listalla on myös isompi olohuone, koska tässä nykyisessä on jo se sohva. Kopioin listalle myös nuo taljat, mutta nahka pysyköön sävyltään konjakkisena, niin ei tule sitten niitä nykyään kovin suosittuja plagiointisyytteitä.
Hahah! Konjakki on kyllä kaunis myös.
Beautiful!!
Thanks Ella!
Hauska patteri ja ihana harmaa viltti! Minun lepakkotuolini asuu toistaiseksi parvekkeella (http://hosuli.blogspot.fi/2013/04/lepakko-parvekkeella.html), mutta ehkä se voisi muuttaa talveksi olohuoneeseen. Sinun sisustuskuvillasi saattoi muuten olla vaikutusta tuohon ostopäätökseen, hih. Odotan siis tuolin kestävän kaaaaauan. Odotin sen myös menevän pieneen tilaan muutossa, mutta se taisi olla toiveajattelua, kun en uskalla irrottaa vaivalla ja voimalla kiinnitettyjä ruuveja…
Ymmärrän, mä en koskisi noihin ruuveihin vaikka maksettaisiin ;) Ei se niin hankala ole onneksi kuljettaa, nimim. monenmonta muuttoa takana lepakkotuoli kainalossa.
Hei!
Millaista paperia tuo Granitin muistikirja on? Onko ruutuja, raitaa vai puhtaan valkeat sivut? Olen etsiskellyt puhtailla sivuilla varustettua muistikirjaa jo aivan liian kauan.
Puhtaan valkoiset sivut on! Paperinlaatu on aika karheaa, ei kovin paksu, mutta riittävän. Sivuja on PAL-JON. Kokoja on ainakin kaksi, tämä oli se isompi, pienempi on neliönmallinen.
Ihanaa! Pitääkin heti seuraavalla Helsinki reissulla kipaista hakemassa.
Oi kyllä!
Klassikoihin kannattaa sijoittaa, varsinkin silloin kun on vähän rahaa (mikä voi tietty olla haasteellista). Ne yleensä kestävät aikaa ja kestävät ihan muutenkin :) Itselllä on pari klassikkomööpeliä, jotka tuntuvat pommin kestäviltä. Lisäksi olen “sijoittanut” vanhoihin huonekaluihin: jos ne ennen minua ovat kestäneet 60 vuotta, kyllä ne kestää edelleen (esim. upea 50-luvun senkki).
Samaa mieltä! Ja jos budjetti on tiukilla, voi jättää hintavammat klassikot myöhempään ajankohtaan ja sijoittaa tosiaan vanhoihin kalusteisiin, jotka eivät paljoa uusia enempää maksa (usein paljon vähemmän), mutta kestävät luultavasti kymmenen kertaa kauemmin.
Olen kateellinen – aikoinaan tässä päässä 19-vuotias kirjallisuustieteen opiskelija osti vain sohvan, joka on nyt rikki ja repsottaa. Ja uuden ostamista vaikeuttaa juurikin postauksessa mainitut kolme rajoitetta…
Ja Granit on ihana! Uusi blogipohja myös!
Voi! Mutta nyt vahingosta viisastuneena ei muuta kuin pennoset säästöpossuun ja possun kanssa kalusteostoksille ;) Kiitos, huippua kun tykkäät! Ja Granit, ooh, no minun mielipiteeni onkin tiedossa.