Stella Harasek
Stella Harasek ~

Musaa maanantaihin ~ Courtney Barnett & Kurt Vile

2

Maanantaita tupaan! Levylautasella pyörii päivän musiikkilöytö, australialainen laulaja-lauluntekijä Courtney Barnett. Moneen kertaan palkitun muusikon uusin kappale Small Talk on julkaistu pari kuukautta sitten, minä törmäsin siihen nyt ja ihastuin rentoon tulkintaan, riisuttuun sovitukseen ja savuiseen soundiin. Pitchforkista löytyy kiinnostava haastattelu viime toukokuussa ilmestyneestä uudesta albumista Tell Me How You Really Feel. Tähän täytyy selvästikin tutustua tarkemmin.


☊ COURTNEY BARNETT ~ SMALL TALK

Syytän tätä loppusyksyistä yliväsymystä siitä, että tajusin vasta viiveellä, että onhan meillä Courtneyta kuunneltu aiemminkin, nimittäin tätä viime vuonna levytettyä duettoa Kurt Vilen kanssa! Omaleimaisesta musiikillisesta jäljestään tunnettu Vile on multi-instrumentalisti ja musiikillinen nero, joka on tullut minulle tutuksi Jarnon musiikkimonologien ohella The War On Drugsin kautta, sillä hän on yhtyeen entinen kitaristi ja biisintekijä, joka lähti sittemmin tekemään omaa soolotuotantoa. Vaikka Kurt Vile on ihan helvetin taitava kirjottamaan ja soittamaan, sen matsku on jotenkin kivan raakaa, sanoo Jarno ja on kyllä oikeassa. Yhteislevy Courtney Barnettin kanssa toimii ehkä juuri siksi, että molemmilla on samankaltainen välitön tapa lähestyä musiikkia.


☊ COURTNEY BARNETT & KURT VILE ~ OVER EVERYTHING

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Vuoden pimeimmät viikot

12

Tämän kirjoituksen nimen pitäisi oikeastaan olla “Sekavat hipit suunnittelevat vallankumousta”. Siltä meidän koti Jarnon mielestä näytti eilen eikä se ollut kyllä kaukana totuudesta: kaikilla lojui keskeneräisiä suunnitelmia, remonttihankkeita ja kuvausprojekteja, sohvannurkassa epämääräisiä vilttikasoja, pöydillä tyhjiä takeaway-astioita. Siellä täällä pyörivät kuitit kruunasivat kaaoksen, joskin epäilen, että vallankumousta suunnittelevat hipit eivät ehkä ostele asioita kuten pattereita kameran salamaan, kipsilevyjä, ruuveja tai rengasvaloja tapahtumakuvauksiin. Toki riippuu vähän siitä minkälaisen vallankumouksen aikoo tehdä.

Viime viikot ovat olleet pimeitä niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti. Valo on kalpeaa ja sitä on vähän, se väreilee taivaanrannassa keskellä päivää ja kimpoilee kaupungin katoilla, kaduille asti siitä ei riitä. Iltapäivään mennessä se on kadonnut ja tilalla on säkkipimeä yö, vaikka kello ei ole vielä viittä.

En ole koskaan kestänyt erityisen hyvin tätä pohjoista kaamosta, mutta tuntuu, että tänä vuonna on ollut jotenkin erityisen vaikeaa. Mietin hetken miksi viime syksynä oli niin paljon parempi fiilis, sitten muistin että tämän tuskastuttavan pitkän pimeän nimeltä Suomen syksy katkaisi ensin matka Australiaan, sitten Balille – olin yhteensä melkein puolitoista kuukautta jossain muualla. Pimeyttä on helppo syleillä, jos tietää pääsevänsä pian sitä pakoon aurinkoon. Löysin itseni vanhasta tottumuksesta selaamasta äkkilähtöjä, sitten muistin ilmastonmuutoksen ja teki mieli vajota itsesääliin ja ruikuttaa maailmalle, että pohjoisella pallonpuoliskolla asuvilla on vähän erilaiset lähtökohdat vähentää lentämistä kuin heillä, jotka saavat valoa vuoden ympäri. Mutta eihän se ole maailman vika, että mie romahan tänne pimeään. Yhtä paljon ne minun lentokilometrini saastuttavat.

Note to self: mieti voisimmeko ensi vuonna viettää loppusyksyn jossain ihan muualla. Ehkä pakkaamme kameran, koiran ja Jarnon kitaran pakuun ja ajamme pimeimmäksi ajaksi jonnekin Espanjan etelärannikolle. Jospa sieltä löytyisi joku lähellä merta sijaitseva talo, jonne ne keskeneräiset vallankumoussuunnitelmat (ja kuitit) voi levittää.

Marraskuun alussa oli voimat niin vähissä, etten ollut päästä sängystä. D-vitamiinista ei ollut mitään iloa eikä mikään määrä yöunia tuntunut riittävän, olin aivan yhtä uupunut 12 nukutun tunnin kuin liian lyhyiksi jääneiden unien jälkeen. Sitten kaivoimme kaapista remonttikaaoksen tiimellyksessä unohtuneen sarastusvalon ja aamuista tuli kertaheitolla helpompia, kun makuuhuoneessa hohkaa herätessä edes joku valo.

Mutta päivät, ne ovat yhä sameita ja rajattomia, venyvät pitkiksi pimeiksi tunneleiksi joissa pitää pysyä hereillä, vaikka ei haluaisi mitään enempää kuin nukkua. Merkkejä siitä, että kovalevy on täynnä ja kaista lopussa: kun yritin pari päivää sitten lukea uuden laitteen käyttöohjetta, näin sanat ja luin niiden muodostamat lauseet, mutta en ymmärtänyt ainuttakaan. En saanut selvää edes siitä oliko lukemani suomea vai englantia, ne olivat vain paperille painettuja symboleja jotka eivät merkinneet mitään. Tänään yritin soittaa Mikolle, mutta en hetkellisesti muistanut puhelimeni pääsykoodia eikä sormenjälkitunnistus toiminut. Fingerprint not recognized, hoki puhelin. Itse olet tyhmä, kiljuin puhelimelle, siinä toinen mokoma mitäänymmärtämätön laite. On toki mahdollista, että vika onkin minussa, mutta sen ajattelemiseen ei riitä nyt aivokapasiteetti.

Keskeneräisessä kodissa simppelitkin asiat, kuten esimerkiksi ruokakuvaukset, ovat usein vähän monimutkaisia. Ei auta, että kuvauksia tehdään minuuttiaikataululla, jossa ei ole yhtään virhemarginaalia. Keittiöremonttimme on yhä vaiheessa, mutta kaasulieden sähköuuni on monen mutkan kautta saatu toimimaan – työvoitto! Jarno seisoi kengät jalassa pölyisessä raksavaloin valaistussa keittiössä, jossa sähköjohdot törröttävät seinästä, mutta viikunaleivät valmistuivat pellillä. Kaikki sujui olosuhteisiin nähden hyvin, kunnes tein VIRHEEN ja yritin samaan aikaan keittää ainokaisella retkikeittiölevyllämme glögiä. Kuului vaan posahdus, kun sulake paloi ja uuni sammui. Note to self: ei ruokakuvauksia keskelle remonttia. Ei minuuttiaikatauluja keskellä pimeintä syksyä, kun kaikki voimat ovat muutenkin loppu. Ehkä nämä ovat niitä hetkiä, joille ensi vuonna nauramme siellä Espanjan rannikolla sijaitsevassa talossa.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Syksyn viihdesuosikkeja

6

Kaupallinen yhteistyö Elisa Viihde ja Asennemedia

Perhepoliittisissa neuvotteluissamme on tehty viime viikkoina uusi vapaa-aikaa koskeva linjaus: emme selaa enää iltaisin kännyköitä sen jälkeen kun työt on tehty, vaan pistämme hyvän leffan tai sarjan pyörimään silloin kun haluamme relata viihteen äärellä. Sohvan nurkkaan unohtuminen pitkän päivän jälkeen puhelimen kanssa on ollut vähän huono tapa. Siinä hujahtaa helposti tunti jos toinenkin eikä se edes rentouta, vaan saa aivot surisemaan ja tekee olon epämääräisen levottomaksi. Yhdessä vietetty laatuaika hakkaa sata nolla turhanpäiväisen someselaamisen! Niin paljon ihanampaa käyttää vapaahetket kimpassa johonkin yhdessä sovittuun, heittäytyä hyvällä omatunnolla vapaalle ja olla miettimättä yhtään mitä maailmalle juuri nyt kuuluu.

Lempipaikkamme sarjojen ja leffojen katsomiseen on sänky. Ihan parasta olla valmiiksi vällyjen välissä silloin kun alkaa ihanasti väsyttää. Tuntuu jotenkin dekadentilta joskus sujahtaa sänkyyn jo alkuillasta ja tuhlata koko ilta loikoiluun. En tiedä miksi on tuntunut niin vaikealta tehdä edes silloin tällöin tietoinen päätös viettää ilta tekemättä mitään tuottavaa, vaikka juuri aikatauluttamatonta vapaa-aikaa me molemmat tarvitsemme kaikkein eniten.

Meillä on ollut tänä syksynä kokeilussa Elisa Viihde Aitio, joka on Netflixin tavoin toimiva suoratoistopalvelu, sillä erotuksella, että painotus on vahvasti kotimaisessa sisällössä. Emme ole aikoihin katsoneet mitään kotimaista (emme totta puhuen ole katsoneet aikoihin oikein mitään) enkä rehellisesti sanottuna oikein tiennyt mitä odottaa. Yllätys on ollut iso ja pelkästään positiivinen: ensin jäimme koukkuun syksyn uutuussarja Bulletsiin, sitten löysimme muutaman muunkin kotimaisen sarjan, jota on ollut ilo katsella iltaisin. Tässä lista meidän tähänastisista suosikeista!

Jättekiva (Elisa Viihde -alkuperäissarja)

Romanttisessa komediassa kulttuurit törmäilevät, kun suomenruotsalainen Micke tekee konkurssin ja muuttaa lappilaisen avovaimonsa Ainon kanssa porvarivanhempiensa omistamaan ullanlinnalaiseen asuntoon. Mickelle muutto on paluu lapsuudesta tuttuun maailmaan, toimittajana työskentelevälle, tiedostavalle Ainolle se on kulttuurishokki. Herkullinen asetelma aiheuttaa suhteeseen tietysti monenlaisia konflikteja. Sekä suomenruotsalaisuuteen että lappilaisuuteen liitettyjä piirteitä käsitellään paikoin räävittömälläkin huumorilla, joka naurattaa meitä molempia, sillä molempien henkilöhistoriasta löytyy yhtymäkohtia samankaltaisiin tilanteisiin ja kulttuuriisiin törmäyksiin.

Kuulin vasta äsken, että sarjan on käsikirjoittanut pariskunta, Karoliina ja Niklas Lindgren, jotka ovat pistäneet käsiksessä oman suhteensa likoon. Kannatti! Roolitukset ovat onnistuneet myös: Ainoa esittävä Anna Paavilainen on loistava nopeine comebackeineen ja Elmer Bäck niin luonteva Micke, että on vaikea uskoa katsovansa työtään tekevää näyttelijää.

Suosittelemme tilannekomiikkaa arvostaville, ja tietysti kaikille, joille suomenruotsalaiset juomalaulut ja lappilainen tuppisuisuus ovat tavalla tai toisella tuttuja ilmiöitä.

Kolmistaan (Elisa Viihde -alkuperäissarja)

Ollaanpa rehellisiä: aloimme katsoa tätä sarjaa yhteisen man crushin Lauri Tilkasen takia. Lauri on toki juuri niin komea kuin voi kuvitella, mutta sarja yllätti mustalla, häpeilemättömällä huumorillaan. Lähtökohta on koukuttava: yksi huuruinen yö muuttaa kämppiksinä asuvan pariskunnan ja heidän homoystävänsä elämän, kun Vilma (Pamela Tola) tulee kolmikon sekoilun päätteeksi vahingossa raskaaksi ja lapsi päätetään pitää ja kasvattaa kolmistaan. Ei spoilata juonta enempää, katsokaa itse!

Jarno on tykännyt sarjasta erityisesti siksi, että päähenkilöiden elämäntilanne on tuntunut tutulta: kolmekymppiset yrittävät ymmärtää mitä kaikki nämä puheet aikuistumisesta oikein tarkoittavat ja miten se tapahtuu kadottamatta itseään velvollisuuksien alle (kunnes alkaa  valjeta, että kyseessä on mahdollisuus, ei uhka).

Olen toki itsekin rimpuillut läpi samankaltaisten pohdintojen ja pystyn helposti samaistumaan. Erityisesti naurattaa kämppisarjen käänteet ja suorasukaisella dialogilla höystetty tilannekomiikka.

Näyttelijävalinnat ovat loistavia: Pamela ja Lauri ovat tosielämässä aviopari ja dynamiikka toimii, vaikka sarjassa Lauri näytteleekin Vilman homokämppistä.

Plussaa lyhyistä parinkymmenen minuutin jaksoista, joita voi katsoa vain yhden tai viisi putkeen. Olemme itse menossa ensimmäisessä kaudessa ja iloitsen jo nyt siitä, että toinen tuotantokausi on juuri saapunut Aitioon. Aaah se tulee pelastamaan vielä monta iltaa, kun haluaa vaan pistää aivot narikkaan ja nauraa.

Suosittelemme kaikille komediannälkäisille, kolmenkympin kriisistä kärsiville ja heille, joita epäilyttävät omat kyvyt vanhempina.

Supisuomalaiset (Elisa Viihde -alkuperäissarja)

Minisarjassa Seksikäs-Suklaa ja Doselda hengaavat Itä-Helsingissä ja haaveilevat menestyksestä, mutta levytyssopimus kariutuu, rahapula yllättää ja kaksikko törmää pää edellä todellisuuteen. He joutuvat työllistymiskurssille tutustumaan suomalaisuuteen ja siihen mitä kaikkea löytyy suomalaisuuden ytimestä. Kurssi vie ympäri Suomen ja johtaa tietysti ennennäkemättömiin seikkailuihin mm. jääkiekkokaukalossa.

Olen itse aikoinaan muuttanut toiselta puolelta maailmaa Suomeen ummikkona, joka ei osannut sanaakaan kieltä tai tiennyt, miten pakkasella hengitetään. Olihan se melkoinen kulttuurishokki, muutto Melbournesta Rovaniemelle. Varmasti juuri siksi on helppo samaistua parivaljakon havaintoihin suomalaisuudesta ja laidasta laitaan horjuviin ajatuksiin suomalaistumisesta.

Tykkään myös siitä, että sarjassa normalisoidaan maahanmuuttajakeskustelua ja käsitellään huumorin keinoin vaikeitakin aiheita, kuten rasismia.

Jarno on korkannut myös Aition leffavalikoiman ja löytänyt sieltä pitkän liudan suosikkilajityyppiään, dystooppisia scifijännäreitä, joissa rippeistä yritetään rakentaa elämää maailmanlopun tuolla puolen. Kyllä, parisuhde on joskus kompromisseja. Onneksi meillä on diili, että minä saan valita joka toisen elokuvan. En malta odottaa joulua – silloin tulee olemaan paljon aikaa lojua sohvalla, syödä suklaata ja katsella porukalla leffoja! Listan kärjessä ovat Aki Kaurismäen vanhat klassikkoleffat, joita löytyy Aitiosta pitkä liuta. En ole nähnyt niitä vuosiin.

Joko olette kokeilleet Aitiota? Jos se ei ole vielä tuttu, ohjelmakirjaston saa näppärästi käyttöön ilmaisella kokeilukuukaudella, jonka jälkeen hinta on 9,90 €/kk. Aitio toimii niin televisiossa, tietokoneella, tabletilla kuin puhelimella. Tilauksen voi perua koska tahansa, joten kokeilu ei sido mihinkään. Anna mahdollisuus, saatat yllättyä: .

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA