Kas, meille muutti hevonen! Ei aivan sellainen kuin olin toivonut, mutta en valita. Jaan turkulaisen kanssa selittämättömän rakkauden sarviin ja kalloihin, niitä on kertynyt nurkkiin keskikokoisen lauman verran. Pidän niiden pysähtyneisyydestä, kaarien kulmikkuudesta.
Kallo on peräisin samasta paikasta kuin muutamat muutkin Kapteeninkadun eriskummalliset esineet, kulman takana sijaitsevasta Götan maailmasta.
My little p(e)ony.
☊ PLACEBO – THE BITTER END
Yhteistyössä Trend Optic
Kun muuttaa kaupungista, maasta ja kääntöpiiristä toiseen riittävän monta kertaa, oppii sopeutumaan sukkelaan. Löytämään itselleen uudet kantapaikat, tutut kadunkulmat ja kahvilat. Olen asunut Helsingin eteläisessä kärjessä vuoden ja löytänyt sen aikana omat lempireittini. On lempirantakalliot. On paikka, josta nappaan kahvin mukaan silloin kun suuntaan kohti keskustaa. On toinen paikka, josta haen kahvin lisäksi eväsleivän silloin kun talouden kauhukaksikko taluttaa minut koirapuistoon. Kolmannessa käyn ruokaostoksilla, neljännestä haen hehkulamput. On tuttu kehystämö, antiikkikauppa, teekauppa, postipiste. Kulman takana sijaitsevassa Alkossa tiedetään, että käyn kerran viikossa kirsikkaolutostoksilla.
Tuttu optikkoliike on tähän asti puuttunut. Silmälaseja en taida enää tarvita, mutta aurinkolaseja käytän ympäri vuoden, sillä valonarat silmäni vuotavat kuin seula pilviselläkin säällä. Olen aavistellut, että Bulevardin kauneimmassa kohdassa sijaitseva Trend Optic olisi aurinkolasihankintoihin oikea osoite meikäläiselle. Kuten parhaat asiat usein, tämäkin tieto tuli minua viisaammilta ystäviltä. Eräskin teille mahdollisesti tuttu valokuvaaja, arvon asuinkumppanini, nimittäin kuvaa heille – ja kantaa kesät talvet päässään niin hienoja pokia, että vähemmän valveutunutta allekirjoittanutta huimaa.
Tulin puolivahingossa tutustuneeksi kaupungin kuumimpaan optikkoliikkeen omistajiin ja valikoimaan jo ennen kuin ennätin paikan päälle: Trend Opticin uusimmat kuvat nimittäin otettiin Kapteeninkadulla. Löysin itseni yhtenä aamuna lusikoimasta aamupuuroa meikkipisteeksi muuttuneessa keittiössämme, ympärilläni niin hyväntuulisia henkilöitä, että heistä oli mahdotonta olla pitämättä. Hyvät tyypit vaan tekevät kaikesta vähän paremman. Kanta-asiakassuhde oli kuitenkin solmittu viimeistään siinä vaiheessa, kun kävin kuvaajan kanssa salaa läpi salkkuihin pakatut sangalliset aarteet, joita ei vielä oltu ehditty pukea mallien silmille. Kuten kuvista näkyy, kameran eteen päätyi lopulta ihmismallien lisäksi pari muutakin tyyppiä. Heille mallipalkkio maksettiin lihapullina, olkoonkin, että nukahtivat kesken kuvauksen.
Mutta asiaan! Päädyimme pieneen yhteistyöhön ja sen myötä kerron, että Trend Optic toivottaa tulevana lauantaina kaikki kiinnostuneet tervetulleeksi tutustumaan niin putiikkiin kuin kesän aurinkolasi- ja silmälasivalikoimaan. Paikalla on kuohuvan ja naposteltavan lisäksi se edellämainittu muotivalokuvaaja, Mikko Rasila, joka ottaa halukkaista polaroid-henkisiä mustavalkokuvia lempikehyksiensä kera. Jokainen kameran eteen astunut osallistuu aurinkolasilahjakortin arvontaan. Tapahtuma löytyy buukistakin.
Jos et asu kulmilla tai Bulevardi on muuten vaan liian kaukana tänä lauantaina, arvontaan voi onneksi osallistua myös Instagramissa. Julkaise kuva lempipokistasi hashtagilla #trendoptickisa sunnuntaihin 25.5. mennessä. Lahjakortti arvotaan maanantaina kaikkien osallistuneiden kesken.
Pakko vinkata myös tästä: putiikissa on lauantaina paikalla ranskalaisen Thierry Lasryn edustaja ja koko mallisto, joka sisältää käsintehtyjä, superlaadukkaita aurinkolaseja. Lauantain aikana ostetuista Thierry Lasryn aurinkolaseista saa 20% alennuksen.
Kannattaa käydä! Minäkin piipahdan. Ehkä noiden mallimirkkujen kanssa.
Trend Optic invites everyone over next Saturday for some bubbly, good company and maybe a new pair of sunnies. Get your polaroid photo taken and win a gift card – or post your favourite pair on Instagram with the has tag #trendoptickisa to take part of the competition.
La 24.5. klo 11-15
Trend Optic
Bulevardi 13, Helsinki
Photos by Mikko Rasila
Kesän ensimmäiset helteet toivat mukanaan kesän ensimmäiset sateet ja ukkoset – lyhyetkin lasketaan! Sunnuntaina sain niskaani saavillisen rakeita kun kävelin kotiin treeneistä, matkan puolivälissä sade lakkasi ja aurinko singahti taas esiin mustan myrskypilven takaa. Eilen alkoi sataa auringonlaskun aikaan: kaatosade takoi Ullanlinnan kattoja ja laskeva aurinko värjäsi koko taivaankannen (ja Kapteeninkadun keittiön) keltaiseksi. Harmi, kun avoimesta ikkunasta tulviva sateen tuoksu ei välity valokuvista.
Harkitsen taas uudelle urapolulle heittäytymistä. Myrskytutkija-Harasek. Kuulostaa hyvältä.
Calm after the storm.
☊ SNOW PATROL – THE LIGHTNING STRIKE
Jopo on kannettu kellarista! Uljas ratsuni, kuinka olen sinua kaivannut. Maailmassa ei ole juuri nyt mitään hienompaa kuin rantaan polkeminen tukka hulmuten. Paitsi ehkä rantaan polkeminen tukka hulmuten roseviinipullo pyöräkorissa.
Armeijanvihreästä kulkupelistäni kysytään joka kerta kun se vilahtaa jossain. Sain sen vuosia sitten Finnish Design Shopista, ei ollut vaikea valita suosikkia verkkoputiikin pyörävalikoimasta.
Se on saanut vuosien varrella kolhuja ja kuhmuja, kuljettanut tarakallaan lähes kaikkia kavereitani ja yritetty varastaa vähintään kerran. Rosvo oli napannut lukitun pyörän lukitulta sisäpihalta, kantanut sen puiston mäelle ja luovuttanut puolivälissä. Ehkä se oli liian rasavilli nilkin makuun.
My summer ride.
Photo by Mikko Rasila
☊ BLACK BOX – RIDE ON TIME
Joka talvi on yhtä vaikea uskoa, että jonain päivänä lumi vielä sulaa ja puihin puhkeaa taas vihreää. Kun kesä uskonpuutteesta huolimatta koittaa ja iltakymmeneltä tarkenee t-paidassa, tuntuu yhtä käsittämättömältä, että vielä muutama viikko sitten katselin jään murtuvan Telakkarannan satamalaiturilla. Palasiksi pirstoutuneessa jäässä on samanlaista kolkkoa kauneutta kuin haljenneessa maljakossa. Otin kuvia, kotimatkalla oli niin kamera kuin kädet kohmeessa.
Postcards from Helsinki just a few weeks ago.
☊ VERVE – LOVE IS NOISE
Meillä asuu mehikasveja! Keittiön ikkunalaudalla pesii kokonainen mehitähtitarha, mutta makuuhuoneeseenkin on eksynyt yksi. Sillä on niin mahtipontisen ruma ruukku, että haluan esitellä sen erikseen. Mikko pyöritteli silmiään, mutta poikaystävä onneksi ymmärsi välittömästi sen hienouden. Sehän näyttää aivan jugendilaiselta käsikranaatilta. Kranaatti tai ei, se majailee yöpöydän virkaa toimittavien matkalaukkujen päällä ja sen sisällä pönöttää muina mehikasveina tuommonen astetta rauhallisempi asukas.
Neilikat mahtuvat samalle tasolle ihan sulassa sovussa. Keittiöön hankittu kimppu oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta säästin muutaman vielä virkeän kukkasen ja kannoin ne makuuhuoneeseen. Kuvissa vilahtaneista yksinkertaisista maljakoista on muuten kyselty. Iloksenne voin kertoa, että niitä voi ostaa melkein mistä tahansa kaupasta eikä maksa maltaita, sillä ne ovat tyhjäksi kumottuja ja puhtaaksi pestyjä smoothiepulloja.
From now on my philosophy for home decorating will be “add a succulent”.
Yksi vuoden lempihetkistäni: se päivä, kun astuu ulos ja tajuaa, että takki on tarpeeton. Koleasta kevätviimasta on kadonnut kylmyys ja tilalla on lempeä tuuli. Ihmisillä on shortsit ja sandaalit, koirat loikoilevat nurmikoilla, jäätelökioskeihin on jono. Ystävät varustavat veneitään ensimmäistä purjehdusta varten. Kesä on tullut, yhdessä yössä.
Lähdimme sunnuntaikahville, kahvi vaihtuikin olueksi Mattolaiturilla. Menomatkalla istahdimme jäätelön ajaksi, kesän ensimmäinen herkkuhetki. Helsingin Jäätelötehdas tekee parhaat pallot, jos minulta kysytään. Taitavat tietää mitä tekevät, ovat valmistaneet herkkujaan 1920-luvulta saakka.
Hello summer. I missed you.
Meillä majailevat mäyräkoirasiskokset ovat yllättävän vaativia ollakseen alle kolmenkymmenen senttimetrin korkuisia eläimiä. Junon vaatimukset ovat kovin konkreettisia, neitokainen istuu keittiössä odottamassa juustotarjoilua siinä missä asteen korkealentoisempia suunnitelmia punova Luna tahtoo kuun ja tähdet taivaalta. Tähän asti toiveet on torpattu vedoten siihen, että siskot saavat tyytyä siihen mitä saavat niin kauan kun eivät osallistu perheen elatukseen.
Enää syy ei mene läpi. Kaksikko on nimittäin siirtynyt kokopäiväisestä loikoilusta työelämään ja solminut sponsorointisopimuksen Skandinavian suurimman lemmikkieläintarvikeketjun Musti ja Mirrin kanssa! Näette Mustin ja Mirrin logon jatkossa aina kun siskokset esiintyvät blogissa. Katsotaan keksitäänkö muutakin kivaa. Toiveita saa esittää.
Siskokset allekirjoittivat sopimuksen mustikkaan kastetuilla tassuilla. Sen jälkeen he yrittivät luonnollisesti nuolla ja syödä sopimuspaperin. Huomatkaa Junon pettynyt ilme, kun yritys evättiin. Tytöillä on vielä oppimista tässä uutuustuotteessa nimeltä työelämä.
Lemmikkitarvikeketju Musti ja Mirri on mukana Kapteeninkadun koirakaksikon kohelluksessa.
Relaa ettet delaa, sanoo kämppäkaverini lakonisesti aina kun alan käydä ylikierroksilla. Siitä sen muistaa: mikä tahansa onkaan syynä moottorin ylikuumenemiseen, se ei voi olla tärkeämpää kuin esimerkiksi hengittäminen. Toinen viisas ehdotti viime viikolla, että laiskottelisin välillä – kapinoisin kalenteriani vastaan, vaikka vain pikaisen kahvilavisiitin muodossa kesken kiireisen päivän. Kun tekee silloin tällöin jotain ihan vaan itselleen, saattaa alkaa nähdä muitakin uusia mahdollisuuksia.
Tänään kävelin kotiin sateen läpi, huolimatta tonnin painavasta olkalaukusta, lätäköissä kastuvista korkokengistä, siitä että olisi oikeastaan ollut kiire ja ratikalla olisi päässyt nopeammin. Maailma ei kaatunut. Puhelin ei soinut. Mitään ei tapahtunut. Siis muuta kuin se, että sain vähän happea, olin vähän hyväntuulisempi ja piipahdin matkalla rapsuttelemaan tutun kukkakauppiaan koiraa. Aina kannattaa tuulettaa, sekä kotia, keuhkojaan että ummehtuneita uskomuksiaan. Onneksi minut on ympäröity itseäni fiksummilla ihmisillä.
I’ll have a Cafe-Mocha Vodka-Valium Latte to go, please.
☊ DEPECHE MODE – STRIPPED
Kun olin pieni, olin varma kolmesta asiasta: että äitini on maailman kaunein nainen, työskentelee salaa supersankarina ja osaa lentää. Kun katsoo hänen kuviaan aikuisin silmin, tulee mieleen, että yksi oikein kolmesta on viisivuotiaalle ihan hyvä saavutus. Onnea äideille, erityisesti omalleni!
Pakko jakaa vielä pieni tarina. Soitin perjantaina viikon parhaan puhelun pohjoisen paikkakunnan toiseen kukkakauppaan. (Siellä toisessa ei vastattu puhelimeen.)
– Hei, haluaisin lähettää äidilleni kukkia äitienpäivänä.
– Kuka äitisi on?
Kerroin nimen.
– Kyllä minä hänet tunnen. Vien kukat, kiitos hei!
– Odota, voimmeko sopia mitä kukkia viet?!
Närkästynyt hiljaisuus.
– Ruusuja tietysti, ilmoitti kukkakauppias.
– Aha, leikkoruusujako?
– Ruusupuskan, kestää kauemmin.
– Ok, saanko valita värin?
– On vaaleanpunaista ja punaista.
– Punainen.
– Vaaleanpunainen on parempi.
– Asia selvä.
Ruusupuska kiikutettiin melkein oikeana päivänä melkein oikeaan taloon, varustettuna kortilla, jossa luki:
Äitienpäivänä
Stella Harasek
Ei turhalla lyyrisyydellä pilattu tervehdys, mutta tulipahan selväksi.
☊ THE BEATLES – GOOD DAY SUNSHINE
Kas, keskiviikko! Päivät ovat kuluneet yskien, niistäen ja vastustaen vimmaa raapia silmät päästä. Kuume on sentään selätetty. Olen menettänyt mielenkiintoni siihen riivaako minua allergia vai helvetin hanakka flunssa. Sama se, kunhan kämppäkaverin keittämä sitruuna-inkivääritee tekee elämästä elettävän. Yrittäjän sairasloma kun kestää tasan niin kauan kuin viikonloppu- ja pyhäpäiviä piisaa. Kaikeksi onneksi tulin kätevästi kipeäksi vappuaattona.
Limantäyttämässä päässä pyörii niin monta ajatusta, etten tajua miten ne mahtuvat sinne. Jotkut selkeitä, toiset sekavia, loput siltä väliltä, kaikki matkalla johonkin. Kun tarttuu yhtä hännästä ja seuraa, löytää kolmetoista uutta. Ei aamulla tiedä mistä solmusta itsensä illalla löytää. Voi johtua vuodenajasta, keväisin ajatukset kiihtyvät sataan kilometriin minuutissa. Onneksi ohituskaistalla on tilaa. Pienistä peltikolareista viis kunhan pääsee eteenpäin, tyylipisteitä ei tässä kuussa jaeta.
Olkoon kaikki muu kesken, yhden päätöksen olen onnistunut sentään tekemään. Tänä kesänä lomailen enkä laadi lomaa varten ainuttakaan suunnitelmaa. Kokonaiset kuusi viikkoa lorvimista, torkkumista ja tyhjäntoimittamista. Ehkä matkustan, ehkä en. Rapsuttelen koiria ja katselen kärpäsiä. Juhannuksesta jään lomalle, saa kivittää jos kirjoitan heinäkuun aikana sanankaan työstä ja todo-listoista.
Keveys ja kimallus kiinnostelee sekä konseptina että konkreettisesti. Aloitan paljettijakusta, eiköhän se muu seuraa perässä.
Thinking about sequins – one of the easiest ways to reflect a little light in one’s life.
Photos by Dorit Salutskij
☊ DEPECHE MODE – WORLD IN MY EYES
Terveisiä sängynpohjalta! Olossa ei ole kehumista, eilen jaksoin onneksi nousta notkuvan vappupöydän ääreen. Kyllä kannatti, oli rahkamunkkeja ja pikkuleipiä, kukkia ja kuohuvaa. Minulle kirsikkamehua ja ruusulimonadia, muille simaa ja skumppaa – kiitos Gancialle blogin kautta saadusta kuivasta proseccosta. Suosikkini eilisistä otoksista on herkkupöydästä huolimatta tuo kuva tupsulakkisesta poikaystävästä ja haukottelevasta koirasta. Toisen heistä on flunssa kaatanut viereeni sänkyyn, toinen toimii voimaeläimenä ja nukkuu välissämme.
A May Day feast from yesterday.