Kuukausi sitten kaikki laitteet ympärilläni jotenkin sekosivat. Se alkoi rytinällä yhtenä yönä. Heräsin puhelinsoittoon: ruudussa vilkkui tuntematon numero Norjasta. En tunne ketään siellä asuvaa, joten en vastannut. Kello näytti 4:40. Olin melkein nukahtanut uudelleen, kun keittiöstä alkoi kantautua hätääntynyttä piippausta – jääkaapilla oli asiaa. Yritin teeskennellä nukkuvaa siinä toivossa, että se luovuttaisi tai vähintäänkin herättäisi Jarnon, mutta turhaan – mies nukkuisi maailmanlopun läpi. Raahauduin keittiöön, jossa selvisi, että pakastimen lämpötila oli kohonnut itsestään lähes sulamispisteeseen.
Kun olin saanut lämpötilan tasattua ja olin laahustamassa takaisin sänkyyn, huomasin että kahvinkeittimen punainen valo loisti hämärässä – se oli päällä. Olimme keittäneet kahvia viimeksi edellisenä aamuna, melkein kaksitoista tuntia sitten, kannunpohjalle oli jäänyt tilkka. Tuntui uskomattomalta, että emme olisi keittiössä pitkin päivää pyöriessämme huomanneet päälle jäänyttä keitintä, mutta vielä oudommalta, että se olisi mennyt päälle itsestään.
Seuraavana aamuna olin saada sätkyn kun puhelimeni päästi vaativan piippauksen, ihan uuden äänen jota en ollut kuullut aiemmin. Ruudussa vilkkui vastaamatta jäänyt soitto norjalaisesta numerosta ja teksti: CALL BACK. CALL BACK TO THIS NUMBER. Joku huijaus, ajattelin enkä soittanut, vaikka puhelin muistutti asiasta vartin välein. Tyhjästä aktivoitunut muistutustoiminto oli ajaa minut hulluuteen eikä sitä saanut mistään pois. Tungin puhelimen sohvatyynyjen taakse ja pistin kuulokkeet päähän.
Iltapäivällä sain numerosta tekstiviestin: Sorry for the drunken call last night, but you must come to Oslo one day!
Vaadin kuulla yöhäirikköni henkilöllisyyden. En saanut vastaukseksi nimeä, vaan muistitestin, jonka hävisin: We shared a kiss in front of a venue years ago.
Samana päivänä tuli vielä kaksi soittoa tuntemattomista numeroista, toinen Espanjasta ja toinen Ranskasta. Jäi selvittämättä olinko kenties menneisyydessäni jakanut jonkun ohikiitävän hetken heidänkin kanssaan, sillä en vastannut soittoihin eikä kukaan palanut asiaan. Muistutustoiminto oli sentään suureksi huojennuksekseni vajonnut takaisin vaitonnaisuuteen.
Seuraavana päivänä tein töitä ja kuuntelin tietokoneelta musiikkia. Lykke Lin uusin albumi katkesi yhtäkkiä kesken kappaleen ja Spotify ilmoitti, että musiikki oli siirtynyt soimaan puhelimeen. Sitä sattuu joskus, kun kuuntelen samoilla tunnuksilla musiikkia useammasta laitteesta. Mutta sitten huomasin, että tuo puhelin, jossa meikäläisen musat paraikaa soivat, ei ollutkaan omani. Eikä Jarnon. Ei aavistustakaan kenen puhelin se oli – ruudulla vilkkui merkki ja malli, joka ei täsmännyt kummankaan meidän laitteisiin. Kellään muulla ei ollut hallussaan minun tunnuksiani.
Kaappasin musiikin takaisin omalle koneelleni. Se soi muutaman sekunnin, katkesi taas ja jatkoi soimistaan tuossa tuntemattomassa puhelimessa. Yritin uudestaan ja taas uudestaan. Ei auttanut, vaikka käynnistin Spotifyn ja koko tietokoneen uudestaan. Yhteyttä ei voinut katkaista. Suljin koko musiikin ja kuuntelin hiljaisuutta.
Tätä jatkui kolme päivää. Tietokone lakkasi toimimasta heti kun minä koskin siihen, Jarnoa se suvaitsi kyllä. Moitteettomasti siihen saakka toiminut pyykinpesukone huusi erroria eikä suostunut käynnistymään eikä edes sulkeutumaan. Lähettämäni sähköpostit eivät päässeet perille. Pakastin alkoi taas tyynesti sulattaa itseään silmieni alla. Lopulta valitin asiasta ystävälle, joka kertoi siitä shamaanilleen (tottakai jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on oma shamaani). Sain häneltä tuliaisena valkoisen paperipussin, jossa luki electricitas ja käskyn syödä pienen pillerin joka ilta. Normaalisti en syö pillereitä tietämättä mitä ne ovat, mutta oli alkanut vähän jännittää, että seuraavaksi räjähtävät varmuuskopiolevyt, joten päätin luottaa shamaaniin ja tehdä työtä käskettyä.
Siihen loppuivat häiriöt! Kuin seinään.
Mutta viime viikolla oli taas astetta kummallisempi meno. Päivä oli muutenkin ollut outo. Olin menossa tapaamiseen toiselle puolelle kaupunkia ja tilasin Uber-kyydin. Seisoin kadunkulmassa ja ihmettelin sovelluksen karttaa, joka näytti kuinka ihan lähellä ollut kuski suhasi melkein vartin edestakaisin löytämättä minua. Kun auto vihdoin kurvasi eteeni, kuskilla oli tuskanhiki otsassa. Mun navigaattori sekosi heti kun vastaanotin sun tilauksen, hän selitti, se näytti ensin että sä oot tuolla ja sitten siellä, mutta sähän ootkin tässä. Rojahdin takapenkille, huimasi vähän ja pyysin kuskia avaamaan ikkunan. Sitten sekosi auto: ikkuna sahasi ylös ja alas, vilkku jäi päälle, kuski kirosi ja muut autot tööttäsivät. Kun auto oli saatu takaisin hallintaan, navigaattori itsepintaisesti halusi kuljettaa meidät perille selvästi pidempää reittiä ja protestoi äänekkäästi kuskin päinvastaisia valintoja, kunnes päätimme yhteistuumin antaa periksi sen reittivalinnalle, ettei koituisi enempää ongelmia.
Sinä iltana olimme lähdössä Lappiin, tarkoituksena lähteä heti Jarnon kuvauskeikan jälkeen, ajaa yötä vasten ja olla aamulla perillä. Aikataulu oli tiukka, koska ystävämme olivat lentämässä perässä seuraavana päivänä ja meidän piti tietysti isäntäväkenä ehtiä paikalle ennen heitä. Kello oli yksitoista illalla, kun olimme saaneet auton pakattua. Juno oli käpertynyt penkille meidän väliimme, Luna oli ottanut paikkansa minun jaloistani, lähikaupasta haetut eväspähkinät ja vissyt odottivat hansikaslokerossa. Kiinnitimme omat ja Juno-koiran turvavyöt: kaikki oli valmiina kymmenen tunnin roadtripiin. Paitsi että tähän saakka moitteettomasti toiminut paku ei käynnistynyt. Akku ei ollut tyhjä, sillä moottori kyllä hyrähti – se ei vaan käynnistynyt. Pieni hiki alkoi kohota otsalle. Oli melkein puoliyö. Kaksitoista tuntia aikaa ehtiä Lappiin. Ja helvetin paku ei käynnisty.
Soitimme 24h-autokorjaamoon. Jumalille kiitos 24h-autokorjaamoista. Istuimme vartin hiljaisuudessa odottamassa korjaajaa. Muistin electricitas-pillerit, jotka olin unohtanut sen jälkeen kun ongelmat laitteiden kanssa olivat loppuneet ja koko kumma viikko alkanut tuntua kaukaiselta. Pieni valkoinen pussi oli jäänyt lukitun kotiovemme taakse eteisen pöydälle. Olin juuri ehdottamassa, että kävisin hakemassa ne, kun Jarno sanoi sen ensin: Pitäisiköhän sun Stella astua vähäksi aikaa ulos autosta?
Talon alaovi oli juuri kolahtanut perässäni kiinni, kun kuulin, kuinka ulkona pakun moottori hurahti käyntiin. En yllättynyt, nauratti kyllä. Hain sisältä pillerit, nielaisin yhden ja työnsin loput taskuun. Palasin takaisin autolle: korjaaja oli juuri ehtinyt paikalle toteamaan, että autossa ei ollut alun alkaenkaan mitään vikaa. Jarno kertoi kuinka auto oli käynnistynyt sillä sekunnilla, kun olin kadonnut näköpiiristä. Sattuuhan sitä, naureskeli korjaaja. Ai sattuu?! Sattumaa tai ei, Jarno varmisti, että pillerit ovat mukana ennen kuin käänsi pakun nokan kohti pohjoista.
Kirjoittaessani tätä postausta koko tämä blogi muuten kaatui ilman mitään ilmeistä syytä ja tarvittiin koodari nostamaan se takaisin pystyyn. Unohdinkohan taas ottaa pillerin?
PHOTOS BY JARNO JUSSILA
Mulla on viime päivinä ja viikkoina rikkoutunut mystisesti pientä elektroniikkaa; viime viikolla fillarin lamppu meni yksi kaks yllättäen oikosulkuun ja tänään hajosi noin vain puhelin.
Oho. Monesti nuo kasaantuu. Ehkä sunkin kannattaa tutkia noita linkkejä :D
Vitsi mitkä fiilarit tuli tätä lukiessa. Ehdottomasti alkoi aihe kiinnostamaan. Kerro lisää jos jotain jännää tapahtuu!
Haha kerron kyllä!
Noup eipä ole tuollaista käynyt. Näen joskus kylläkin pari viikkoa putkeen painajaisia tyyliin massamurhista, holokausteista, raiskauksista yms. Ei se kovin miellyttävää koskaan ole ja usein ne tulevat kun en ole hoitanut jotain asiaa ajoissa tai periaate ei ole noudattanut arvojani. Esim. rupesin käyttämään kosmetiikkaa joka oli pakattu muoviin eikä lasiin, no koin siitä sitten tunnon tuskia ja hops näin painajaisia. Kun palasin taas lasiin olin paremmin sinut taas itseni kanssa. Jos joku projekti viivästyy minkä olen luvannut itselleni että hoidan sen ajoissa enkä saakaan hoidettua niin näen painajaisia kunnes olen hoitanut sen. Ihminen on yllättävän herkkä stressille.
Yhhyh, ei kuulosta kivalta. Ihmiset reagoivat stressiin niin eri tavoilla. Mutta hyvä, että olet hoksannut mistä ongelma juontaa juurensa!
Hei, jollet jo sattunut kuulemaan jostain, niin noita paikkoja, joihin on kirjautunut Spotifylla (myös mm. Facebookilla) voi käydä säätämässä omalta tililtä samoilla sivuilla kuin salasanaa ja luottokortin numeroakin. Sieltä saa kirjauduttua ulos hämäristä paikoista. Myös salasanan vaihto toki auttaa, koska heittää ulos kirjautuneet laitteet. Tämän tylsän teknisen viestin jälkeen kiitos jännittävästä postauksesta!
Vai olikohan niin, että koetit tätä jo! Mutta tiedoksi nyt kaikille muillekin :D
Joo aina kannattaa varmuuden vuoksi mainita!
Moikka, kokeilin tätä tietysti ensimmäisenä ja vaihdoin salasanankin, mutta ei auttanut! En tajua!
Tämä on jännittävää!
Toivottavasti homma rauhoittuu.
Haluaisin tavata tämän shamaanin!
Mun edesmennyt mummo Tornionjokilaaksossa tiesi nämä jutut…
Tornionjokilaaksolaiset mummot tietää tosiaan kaikenlaista. Harmi, ettei minunkaan sikäläinen mummoni ole enää elossa jakamassa viisauksiaan.
Olet slider! Sofi Fahrman puhui tästä aikoinaan podissaan, hän myös saa kaikki elektroniset laitteet häröilemään astuessaan tilaan.
https://www.lifecoachcode.com/2018/01/21/signs-you-are-a-person-whose-energy-naturally-interferes-with-electronics/
MIKÄ?! Tämä täytyy tutkia heti välittömästi!
Kannattaa ehkä tutustua kehon energiapisteisiin. En ole mikään aiheen ekspertti mutta esim. juurichakrassasi saattaa olla jotain häikkää. :)
Hörhö-varoitus… :D Toistuvia numeroita näkeville kannattaa googlata angel numbers. Uskoo ken tahtoo mutta onhan noille kiva etsiä selityksiä.
Ah, tätä en olekaan ajatellut!
Hahaaa mäkin oon noita numeroita joskus googlaillut, kun alkoi samat numerot nousta eteen toistuvasti.
Juttua jonkin matkaa luettuani pikakelasin loppuun sillä odotuksella, että viimeisessä kappaleessa kerrot juuri avanneesi kirjasi ensimmäistä lukua meille lukijoille. :D Ehdin jo innostua. Miten hyvä idea tarinalle!
Mutta että tosielämästä, vielä tuhat kertaa jännittävämpää!
HAHAHA! Mahtava! Juu ei, ihan tosielämästä oli tämä tarina :D
Täällä allekirjoittanut on katsellut elämänsä aikana niiiiin paljon kaiken maailman riivaus-manaus-sieppauselokuvia, että en vain voi olla uskomatta tällaisiin “merkkeihin”. Tiedän kyllä, että leffat ovat vain leffoja, mutta kun itselle sattuu kaikkea kummallista niin alkaa kyllä välillä mietityttää. Ihmiset tuppaavat mieltämään huuhaaksi kaiken, jota joko pelkäävät tai eivät tunne. Jänniä juttuja nämä yhtä kaikki ovat.
No sitä kyllä!. Itsehän en katso kauhuleffoja lainkaan kun ei vaan hermo kestä.
Pitäiskö sun käydä tapaamassa shamaania myös? Selkeesti viestiä pukkaa toiselta tasolta. Itsellä ollut vastaavia kokemuksia ja ne ovat olleet aina shamaanihommia.
No oon miettinyt kyllä! Ehkä menenkin.
Heh.
Kyllä se ehkä ajan kanssa tasoittuu!
Näitä kun on joka toiselle tapahtunut kuitenkin. Ne saattavat kuulostaa erikoisilta jutuilta, mutta ihmiset eivät kehtaa niistä puhua. Valitettavasti :)
8.8.2018 Aloitti kultaisen leijonan portti. Uuden ajan uudet säteet tuovat hurjiakin epäkohtia vain esiin. Ei sen kummempaa :)
Syyskuu on vieläkin hurjempaa loppua kohti. Lokakuu kai sitten onkin jo ihan toinen juttu. Pitäkää hatuistanne kiinni, Universumin liikkuu vauhdilla!
Ps. Niin. Toki Ensin piti osata sulkea koko pallon vanha 8 portti ;)))
Puhut näistä kuin ne olisivat meille kaikille arkipäivää :D
Kyllä ne kohta onkin, kun pääsen kunnolla eetteriin!!!
Ekana tulisi mieleeni tarkistaa ko. laitteiden tietoturva :-)
Niin, meinaatko että joku on hakkeroinut meidän jääkaapin, pesukoneen tai pakun?
Jos teillä on älykkäitä keittiölaitteita, ajotietokoneita tms, jotka on liitetty esim. bluetoothilla puhelimeen tai tietokoneeseen, niin siinä tapauksessa on mahdollista että niihinkin on päästy käsiksi ulkopuolelta. Jos näin ei ole, niin sitten taitaa olla henkimaailman juttuja. Joka tapauksessa, toivottavasti ongelma tasoittuu pian!:)
Ei ole kyllä meidän ikivanha jääkaappi tai 20 vuotta vanha paku yhteydessä mihinkään tietokoneeseen tai muihinkaan laitteisiin :D Kiitos!
Hui, spooky! Sun pitää jotenkin maadottaa itsesi, ala kulkee kumisaappaat jalassa tai jotain….
Hahaha mietin tätä samaa!
Mulla oli parikymppisenä samanlainen jakso. Menin lääkäriin ja vastaanoton tietokone kaatui, koulun tietokoneluokka sekosi kun kävelin sisään, otin ystävän kameran käsiini ja se lakkasi toimimasta, kävelin kadulla ja katuvalot sammuivat kun tulin kohdalle jne. Ei ehkä noin näyttävää kuin sulla, mutta eipä silloin toisaalta ollut älypuhelimiakaan. Kesti ehkä muutaman viikon. Näkevä kaveri sanoi että jokin on vienyt henkistä kehitystä eteenpäin niin paljon että jollain tavalla energia on epätasapainossa tai jotain. En tiedä, tekikö hän jotain, mutta ajan kanssa tilanne tasoittui. En ymmärrä. Ota näistä selvää.
Oho! Melkoista. En ole siis ainoa. Näitkö tuon linkin, jonka joku linkitti tuonne ylemmäs? Siinä oli tästä lisää: https://www.lifecoachcode.com/2018/01/21/signs-you-are-a-person-whose-energy-naturally-interferes-with-electronics/
Nyt tuli kyllä kylmät väreet. Yrittääköhän joku avaruuskopla kaapata sut kauko-ohjantaan?
En ole eläissäni kuullut moisista oireista. Rasittavalta kuulostaa ja toivottavasti elämä normalisoituu pian.
No en tiedä, voisivat mieluummin lähettää vaikka tiedotteen jos näin on!
Hillitse tahtia, ehkäpä kaikki rauhoittuu sen mukana..;)
Ei ole mikään hirveä kiire tai stressi ollut tässä?
Onpas erikoista ja varmaan hiton ärsyttävää :D Muija värähtelee jollain ihan tosilla taajuuksilla :D Mullakin on ollut nyt puoli vuotta semmoinen outo juttu että aina kun katon kelloa se on tyyliin 16:16, 21:21, 20:20 tms. Se on ollut myös tosi outoa koska tommoista ei ole mulle aiemmin käynyt että melkein aina olis tuollaiset tasaluvat taulussa. Tuo sun ongelma kyl vielä heittämällä oudompi ja varmasti rasittavampi :D Ihana blogi sulla muuten! Olen ihan uus lukija:)
Pakko kommentoida tähän kellojuttuun. En yleensä vilkuile kelloa mutta nyt parin kuukauden ajan olen jotenkin kääntänyt pääni auton kelloon, kysynyt kaverilta kelloa, tarkistanut ajan luuristani, niin se näyttää 10:06. Tätä ei ole sattunut vaan paristi vaan todella usein. Oudointa tässä on, että olen syntynyt 10. kesäkuuta.
Stella, toivottavasti saat maadoitettua itsesi siellä pohjoisessa.
Sama täällä! Mulla se kellonaika on aina 22:22!
Hei, ihan sama juttu! 22.22 ilmestyy aina…
Tsekkaa enkelinumerot, jos yhtään uskot tällaiseen ja jos et usko, niim tsekkaa edes viihdearvon vuoksi
Haa! Mä olen nähnyt 3:33 tässä toistuvasti
Hah, kuulostaa tutulta. Sama syntymäpäivä ja todella usein katson digitaalista kelloa sen ollessa 10.06.
Mulla on ollu tätä samaa nyt muutaman kuukauden! Ennen se oli vaan mun syntymäpäivä mitä näin (23.11. tai 11:23), mutta nyt on melkein koko ajan kelloa katsoessa se on esim 17:17, 12:21, 3:33…enkelinumerot katsottu.
Myös sähkölaitteet on joskus sekoillut, yleensä stressipiikin tai jonkun voimakkaan tunnetilan aikana
Mulla myös nuo 16.16 & 21.21 numerot tuntuu toistuvan. Myös 19.19 on alkanut ilmestymään. Mutta ei tosiaan mitään tuohon stellan tilanteeseen verrattuna.
Hei mulla on ollut tuota ihan samaa! Viime syksynä aloin heräillä öisin klo 4:44 ja siitä se sitten alkoi. Ensin niitä nelosia, sitten Australian matkan ajan näin kaseja kaikkialla. Jokaikisessä osoitteessa ja hotellihuoneen numerossa ja puhelinnumerossa ja rekkarissa oli kaseja kasien perään. Sitten ne katosivat ja ykköset tulivat tilalle. Sitä on nyt jatkunut näihin päiviin asti. Olen tottunut jo :D