Yearly Archives: 2018

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Loppuvuoden tyylisuosikit

27

Aika vähän on tullut viime kuukausina kirjoiteltua tyylistä, mutta aihetta on toivottu, korjataanpa asia kerralla! Tänä syksynä on ollut tavallista helpompi pukeutua, sillä Helsingin syksy on ollut hämmentävän lämmin ja tuntuu, että talvi ei ole vieläkään varsinaisesti alkanut. Lumihiutaleita on näkyillyt pariin otteeseen, mutta kadut ovat yhä sulat ja nahkatakissa on tarjennut liikkua viimeksi viikko sitten. Kreisiä. En pidä siitä mitä se kertoo meille muuttuvasta ilmastostamme, mutta olen kieltämättä iloinnut siitä, että vielä ei ole tarvinnut aloittaa julmettua toppautumista arktisia olosuhteita vastaan.

VILLANEULE SECOND HAND

Se nyt vaan on maailmassa vallitseva vakio, että kaapistani löytyy aina harmaita villapaitoja. Olen lakannut taistelemasta sitä vastaan tai yrittämästä tolkuttaa itselleni, että vaatekaappini tarvitsee värejä. Ei tarvitse. Tarvitsen vain ne neuleet, joita oikeasti haluan käyttää päivästä toiseen. Eli harmaita. Jonkun silmään ne varmasti näyttävät kaikki ihan samalta, mutta eivät ne tietenkään samanlaisia ole – yksi on ohut, toinen paksu, on tummanharmaa ja vaaleanharmaa. Yksi on siisti ja salonkikelpoinen, toinen sopii retkelle ratsastustallille, kolmas on turvavaate jonka sisään piiloudun huonoina päivinä. Olen tullut tulokseen, että neuleita kannattaa olla useita, koska käytän niitä joka päivä syyskuusta siihen asti kevättä kun ulkona tarkenee ilman takkia. Olen viime vuosina oppinut, että kenkien lailla vaatteiden on hyvä levätä välillä: yritän siksi vaihdella asujani nykyisin siinä missä aiemmin saatoin kulkea samoissa vaatteissa viikon putkeen. Juuri se kuluttaa vaatteita loppuun ennen aikojaan.

Ylläolevassa kuvassa on viime kuukausien univormuni oikeastaan joka päivä: villapaita ja joku kapea alaosa, kuten pillifarkut, nahkahousut tai nahkahame. Rennompina päivinä yhdistelen univormuni tennareihin tai buutseihin riippuen siitä pitääkö juosta vai saako maleksia. Palaverinapäivinä puen kaveriksi korolliset nilkkurit.

Keväällä koittanee taas sellainen aika, kun vaihtelu kiinnostaa ja etsin uusia tapoja pukea lempivaatteitani, mutta tällä hetkellä remppa- ja työhässäkän keskellä olen tosi tyytyväinen näihin pariin perusasuun, jotka toimivat päivästä toiseen ja säästävät asukriiseiltä. Ei pukeutumisessa tarvitse olla luova, jos ei jaksa tai huvita. Riittää, että on hyvä fiilis omissa vaatteissaan.

DANTEN NAHKAHOUSUT* DOTS AW18
*SAATU

Uudet nahkahousut olivat tämän syksyn hankintalistalla, sillä vanhat oli rakastettu ihan loppuun. Uusiin isompiin tiloihin Fredrikinkadulla muuttaneen Dotsin syys-talven valikoimissa on useammatkin kauniit nahkahousut ja omat suosikkini löytyivät Danten mallistosta: pinnaltaan aavistuksen krakeloituneet nahkahousut ovat pehmeät, mattaiset ja sanalla sanoen täydelliset arkikäyttöön. Olen painellut näissä koko syksyn ja ennustan, että sama homma jatkuu talven läpi, joustavien housujen alle on nimittäin helppo pukea villasukkikset. Käytännöllisyys ennen kaikkea.

GUSTAVIN TAKKI* DOTS AW18
*SAATU

Gustavin villakangastakki on ollut yksi syksyn suosikkitakeista, niin helppo ja vaivattomasti tyylikäs. Ohut ja rento takki näyttää superhyvältä nahkahousujen ja korkojen kanssa, mutta sillä on maaginen kyky saada myös joogatrikoot ja lenkkarit näyttämään läävän sijaan urbaanilta ja coolilta. Arvostan suuresti.

Takit taitavat olla heikkouteni – tajusin viimekesäisen muuttomme yhteydessä omistavani niitä melkein enemmän kuin muita vaatteita yhteensä. En ole itse hankkinut viime vuosina kuin pari takkia kirppiksiltä, mutta olen saanut niitä työni kautta, niin tämänkin. En oikein raaski pistää takkikokoelmani aarteita eteenpäin, sillä käytän niitä kaikkia. Käyttöpäiviä toki piisaakin, Suomessa takkia tarvitaan lähes vuoden ympäri. Siinä mielessä kaappiin olisi voinut kerääntyä turhempiakin vaatekappaleita.

PURA LOPEZIN KOROT* MINIMAL NORDIC AW18
*SAATU

Syksyn kuivilla kaduilla on kelvannut kopista koroissa – varsinkin kun siro korko ei ole yhtään liian korkea ja lesti on niin mukava, että laiskakin jaksaa. Pura Lopezin korkonilkkurit ovat peräisin lempikenkäkaupastani Minimal Nordicista. Se on paitsi lempikenkäkauppani, myös ainoa kenkäkauppa, jossa olen vieraillut Helsingissä viimeisen kahden vuoden aikana: huolellisesti kuratoiduissa valikoimissa on mm. Maryan Nassir Zadehin ja ATP Atelierin kenkiä. Onkin hillitön surku, että putiikki on sulkemassa vuodenvaihteen jälkeen ovensa. Kluuvikadulla Kämp Gallerian katutasossa sijaitsevassa myymälässä on siis tällä hetkellä meneillään loppuunmyynti, menkää vielä kun ennättää! Todella kauniita ja laadukkaita kenkiä lähtee nyt edullisesti, esimerkiksi pikkujouluihin tai uudenvuoden juhliin täydelliset kimaltavat korot (jep, minulla on nämä ja siksi uskallan suositella).

Nuo nahkahousut ja korot tekevät jaloista kilometrin pituiset. Hyväksyn.

Lempikenkäkauppani ei ole ainoa laadukas putiikki, joka on pistänyt tai pistämässä Punavuoressa pillit pussiin: männävuosien suosikkini Gaudete lopetti jo vuosi sitten, nyt ovensa sulkee myös Sofinah, Pino ja Anne’s Past & Present. Kivijalkakauppoja harventavat toki monenlaiset syyt, kuten elämäntilanteen muutokset, mutta valitettavan moni kauppias on puhunut asiakaskadosta jo pitkään. Suunta on tosi surullinen – kivijalkakauppojen kadotessa tilalle tulee yhä enemmän isoja ketjuja, joiden tuotantotavat kestävät harvoin kriittistä tarkastelua. Harmittaa myös köyhtyvä kaupunkikuva ja se, että omaan tyyliin sopivien laadukkaiden ja persoonallisten vaihtoehtojen löytäminen käy yhä haastavammaksi.

Voi kunpa toivon, että mahdollisimman moni suosisi paikallisia kivijalkakauppoja ja kotimaisia yrittäjiä. Kaikki eivät tietenkään asu kauppojen lähellä, mutta on myös kotimaisia verkkokauppoja ja monet putiikit myyvät tuotteitaan myös verkossa. Omilla rahoillaan ja kulutusvalinnoillaan voi tukea sellaisia yrityksiä, joiden toimintaa ja arvomaailmaa kannattaa. Siksi aion jatkossakin puhua paikallisten yrittäjien puolesta ja keskittää omat hankinnat heihin.

PERNILLE CORYDONIN KAULAKORU*, RANNEKORU & SORMUS NOUGAT
*SAATU

Olen koruissa edelleen joko-tai -muija. Koruni ovat joko ohuita ja siroja, sellaisia joita en riisu yleensä edes nukkumaan mennessä – tai sitten suuria ja massiivisia, usein kerrostettu röykkiöiksi kaulaan, ranteisiin ja sormiin. Näyttävät korut ovat helpoin tapa asustaa simppeli asu kemuihin sopivaksi, käytänkin niitä yleensä silloin kun lähden ulos. Arkisin tulee käytettyä lähinnä Pernille Corydonin siroja, ohuita hopea- ja kultakoruja. Kaupungin laajin valikoima Corydonin yllättävän kohtuuhintaisia koruja löytyy Bulevardilta, Nougatista, jonka syksyn valikoimista sain tämän kaulakorun. Muita merkin koruja – kapeita rannerenkaita ja ohkaisia sormuksia – olen ostanut vuosien varrelta sekä Nougatista että Urban A:sta. Omistan niitä useita, sirojakin koruja voi kerrostaa.

KMMS DESIGNIN PIPO URBAN A AW18

Muhkeat pipot kuuluvat asioihin, joita rakastan vuodesta toiseen – erityisesti sellaisia, jotka lököttävät vähän takaa. Harmi vaan, että pipoillani on mystinen tapa tarttua taloudessa asuvan miehen matkaan: ne katoavat kaikessa hiljaisuudessa eteisestä ja löytyvät myöhemmin Jarnon päästä. Tänä syksynä ostin pipon, johon olen jyrkästi kieltänyt häntä kajoamasta – tämä on minun! VAIN MINUN! Superpehmeästä norjalaisesta alpakasta kudottu pipo on paitsi käsityötä, myös takuuvarmasti eettistä lähituotantoa, sillä sen on tehnyt Maryamin ja Shadin äiti. Miten ihanaa. Enemmän tälläistä.

NAHKAHAME WITH LOVE SANNA HOPIAVUORI

Nahkahame kuuluu vaatekaappini kulmakiviin siinä missä nahkahousutkin – ne on vaan niin vaivaton yhdistää mihin tahansa t-paidasta silkkipaitaan tai neuleeseen. Ostin tämän Sanna Hopiavuoren suunnitteleman nahkahameen seitsemän vuotta sitten. Kierrätysnahasta tehty hame on kestänyt nykymittareilla mitattuna siis varsin kauan ja osoittaa nyt vasta kulumisen merkkejä: nahka alkaa paikoitellen hiukan hapertua. Sanna tekee yhä minimalistiseen makuun sopivia mustia vaatteita, joita myy ainakin vastuulliseen muotiin keskittynyt Nudge.

DANTEN NAHKATAKKI* DOTS AW18
KASHMIRVILLAINEN OLOASU* MUIR BY BALMUIR AW18
*SAATU

Tänä vuonna on tullut korvattua moni vanha suosikkivaate uudella, koska vanha on kulunut puhki. Osin se johtuu siitä, että olen yksinkertaisesti käyttänyt lemppareitani todella paljon: tottakai ne kuluvat, jos niitä käyttää vuosien ajan useita kertoja viikossa, joitakin lähes päivittäin. Toisissa tapauksissa vaatteiden laatu ei ole alun alkaenkaan ollut niin hyvä kuin olisin toivonut. Alkaa olla vaikeampaa ja vaikeampaa löytää laadukkaita vaatteita, siksi olen koko ajan tarkempi materiaalien kanssa ja koitan panostaa myös vaatehuoltoon.

Nahkarotsi on yksi näistä vanhan suosikin tilalle hankituista uutuuksista. Käytin edellistä nahkatakkiani yli viisi vuotta, käytännössä ihan koko ajan keväästä niin pitkälle syksyyn kuin tarkeni. Viisi vuotta on monelle vaatteelle nykyään pitkä aika, mutta melkein 700€ maksanut nahkatakki olisi saanut kestää mielestäni vielä vähän kauemmin – nahkarotsinhan pitäisi oikeastaan lähinnä parantua vuosien varrella. Kokemuksesta viisastuneena jätin ohkaiset nahkatakit kauppaan ja valitsin Dotsista Danten ryhdikkään rotsin, joka on tehty selvästi edellistä takkiani paksummasta nahasta. Pehmeä sekin on, mutta sen verran painava ja napakka, että kestää käyttöä ihan eri tavalla. Kulumaa ja patinaa saa toki tulla. Ennakoin, että tämä takki ikääntyy kauniisti! Toivotaan, että omistaja myös.

Kashmirvillaiset vaatteet (huom. tämä on affiliate-linkki) ovat Balmuirin syksyn uutuuksia. Musta huppari ja housut ovat toimineet paitsi täydellisenä matkustusasuna, myös helppoina arkivaatteina sellaisina päivinä, kun pitää toimittaa satatuhatta asiaa. Jos nyt mietitte ovatko nämä siis salonkikelpoisiksi huijatut verkkarit, vastaus on KYLLÄ OVAT JA RAKASTAN NIITÄ! Mutta en suosittele yhdistämään mustia kashmirvaatteita valkoiseen vintageturkikseen, ne rakastavat toisiaan vähän liikaakin.

NAHKAKENGÄT TIMBERLAND

Ostin kokomustat survival bootsit viime vuonna ja ne ovat osoittautuneet yhdeksi käyttökelpoisimmiksi kengiksi, jotka omistan. Ei ole paikkaa, jonne ne eivät sovi: niillä on paineltu niin Helsingin jäisillä kaduilla, Melbournen hiekkarannoilla kuin afrikkalaisella suola-aavikolla. Ne ovat melko painavat, mikä tuntuu jakavan mielipiteitä – toiset eivät tykkää, itse rakastan, koska lompsiminen. Valitsin tarkoituksella inasen ison koon, jotta kenkiin mahtuisi villapohjalliset ja villasukat. Se on ollut hyvä valinta, sillä kuljin näillä koko viime talven ja aion saapastella näissä myös seuraavien talvikuukausien läpi. Ja kyllä, nämä ovat ne Timberlandin klassikot, joita näkee yleensä keltaisena. Halusin kestävät jokapaikan kengät ja ne sain.

Näissä releissä on tullut viime kuukausina paineltua, entäs siellä? Joko olette kiskoneet vaatekaapin paksuimmat talvivarusteet käyttöön vai pärjäättekö vielä kevyemmillä kerroksilla?

Ja kappas – jouluviikko on juuri startannut! Jos kaipaat vielä viime tingan joululahjavinkkejä, kurkkaa vuosi sitten laatimani lista loistavista lahjanostopaikoista. Listalla on Helsingissä sijaitsevia kivijalkakauppoja, joista osa myy tuotteitaan myös verkossa.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Sunnuntain musasuositus (ja riitoja Neil Youngista)

6

Taloudessa käydään toistuvia Neil Young -aiheisia riitoja. Pidän Youngin varhaisista levyistä ja mielestäni Hey Hey, My My on hienoimpia kappaleita mitä 70-luvun lopulla on tehty, mutta elämäni valon mielestä se on “helvetin ärsyttävää määkimistä”. Yhdestä asiasta olemme Jarnon kanssa yhtä mieltä: kirkkaasti parasta mitä Neil Young on tehnyt on instrumentaalinen soundtrack postmoderniin amerikkalaiseen länkkäriin nimeltä Dead Man (1995). Jim Jarmuschin ohjaamassa mustavalkoelokuvassa näyttelee Johnny Deppin ja Billy Bob Thorntonin kaltaisten nimien lisäksi mm. ikuinen rakkauteni Iggy Pop. Pelkästään tekijäkaartin perusteella voi päätellä, että leffa ei voi olla huono, eikä se onneksi olekaan – suosittelen.

Tarina eli internet kertoo, että Young on improvisoinut suurimman osan soundtrackista soittamalla kitaraa katsoessaan elokuvan kohtauksia. Aika siistiä! On pistänyt vaan äänityksen päälle ja katsonut mitä lähtee. Lopputulos istuu surrealistiseen elokuvaan kuin nenä naamaan ja kestää kuuntelua leffasta irrotettunakin. Usko pois, me tiedämme, olemme soittaneet tätä yhtä kappaletta toistolla koko viikonlopun. Rakastan särisevän sähkökitaran ja akustisen kitaran hidasta, hypnoottista vuoropuhelua. Ja tietysti tuota tunnelmaa, johon voisin lillua kokonaisia päiviä tai viikkoja. Kärsimättömät voivat hypätä suoraan kohtaan 01:29.


☊ NEIL YOUNG ~ DEAD MAN THEME

Albumina julkaistulla soundtrackilla on myös puhekatkelmia, joissa Johnny Depp lukee William Blaken runoja. Se on nyökkäys Deppin samannimiseen roolihahmoon, jota hänen matkakumppaninsa, intiaani nimeltä Nobody, luulee 1800-luvulla eläneeksi kuuluisaksi englantilaiseksi runoilijaksi.

Aaaah. Täytyykin pistää tämä klassikko pitkästä aikaa pyörimään, kun joululoma koittaa.

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Lomatunnelmaa makuuhuoneeseen (ja pehmeitä paketteja jouluun)

16

Kaupallinen yhteistyö Familon ja Asennemedia

Ihan kuin tänä jouluna olisi ollut tavallista rennompi meno. Jouluruuhkissa ryysiminen ja kilpavarustelu ei tunnu kiinnostavan ketään, ja hyvä niin. Pitkä ja pimeä syksy on tainnut verottaa kaikkien jaksamista ja kaikkein eniten kiinnostaa yhdessäolo, pitkät yöunet ja aikatauluton oleminen.

En ole mikään poikkeus. Eniten odotan joululta juuri tuota kiireetöntä aikaa, kun saa hyvällä omatunnolla unohtua teekupin kanssa sänkyyn lukemaan kirjaa. Hämäriä aamuja, kun huoneen nurkkaan voi sytyttää valon, mutta ei tarvitse vielä nousta tai oikeastaan edes herätä. Iltoja, kun saa sujahtaa peiton alle heti kun huvittaa.

Luvassa vielä muutama kaunis ja käytännöllinen joululahjavinkki, jotka sopivat täydellisesti lomajoutilaisuuteen (ja sen jälkeen koittavaan arkeen). Jo vuoden kestäneen yhteistyömme tiimoilta tutuksi tullut suomalainen Familon on kerännyt verkkosivuilleen joulukalenterin verran lahjavinkkejä: 24 tuotetta, jotka irtoavat jouluaattoon asti 24% alennuksella. Poimin joukosta omat suosikkini, jotka taikoivat makuuhuoneeseen ihanan pehmeän lomatunnelman. Aaaah saanko ottaa joululomaan pienen varaslähdön?

Kääräise pakettiin pellavainen petaus

Sekä me että väliaikaisen sänkylisenssin saanut mäyräkoira ihastuimme Korsi-pellavalakanoiden pehmeyteen ja minimalistiseen kuosiin. Harkitsimme ensin mustavalkoista versiota, mutta luonnonläheinen harmaan ja beigen sekoitus eli greige vei voiton. Kaikki lakanamme ovat yksivärisiä ja vaihtelu ilmeisesti virkistää, sillä simppeli printti tuntuu itseasiassa tosi freesiltä vaihtoehdolta. Se on myös helppo yhdistää yksivärisiin lakanoihin.

Syitä rakastaa pellavaa: sen kasvattamiseen ei tarvita keinokastelua tai torjunta-aineita, se on superkestävä materiaali ja paranee vaan pesusta pesuun, ja mikä ihaninta, se näyttää hyvältä ryppyisenä. Elämä on liian lyhyt lakanoiden silittämiseen.

Mutta kaikki eivät pidä pellavasta ja sekin on ihan ok. Korsi-lakanoista on tarjolla myös edullisempi puuvillainen versio, josta löytyy greigen ja mustavalkoisen lisäksi vaaleanpunainen sävy – näet tästä kaikki vaihtoehdot.

Kaunista kylpyhuoneeseen

Välimerellisestä kulttuurista tutut hamam-pyyhkeet ovat valloittaneet viime vuosina myös pohjoismaita, sillä niiden ominaisuudet ovat loistavat: ohuet pyyhkeet mahtuvat pieneen tilaan kaapissa tai kassissa ja kuivuvat nopeasti käytön jälkeen. Olen itsekin rakastunut konseptiin ja tuonut Istanbulista ohkaisia pellavapyyhkeitä, mutta poikaystävä ei ole ollut järin ihastunut niihin, sillä hänen mielestään ne eivät kuivaa tarpeeksi tehokkaasti. Siksipä Familonin uusi harmaaraidallinen hamam-pyyhe on otettu meillä ilolla vastaan: toinen puoli on sileää ja imukykyistä puuvillaa ja toinen on ohutta froteeta. Nyt kuulemma toimii, eikä haittaa yhtään, että pyyhe on valtava. Tykkäämme tummanharmaasta, mutta siitä löytyy myös vaaleampi harmaaraidallinen versio.

Anna lahjaksi paremmat unet

Olen tullut tänä syksynä siihen tulokseen, että laadukas tyyny on loistava lahja, sillä yllättävän harvat muistavat tai raaskivat vaihtaa tyynynsä niin usein kuin kannattaisi. Hyvällä peitolla pärjää vuosia, kun muistaa välillä pestä ja tuulettaa, mutta tyynyt ovat paljon kovemmalla kulutuksella ja pitäisi siksi vaihtaa parin vuoden välein.

Tyynyllä on todellakin väliä: olemme nukkuneet ihan liian kauan monta vuotta sitten hankituilla litteiksi liiskoiksi puristuneilla tyynyillä. Saimme Familonilta uudet puolikorkeat untuvatyynyt ja eron huomasi yhdessä yössä, sillä herätessä niskan joka-aamuinen jäykkyys oli historiaa. Että voikin lopulta olla niin pienestä asiasta kiinni!

Meillä on tavallisten tyynyjen lisäksi kaksi jättityynyä, jotka alkavat olla elinkaarensa päässä. Konsepti on loistava eikä siitä luovuta, täytyy vaan vaihtaa tilalle Familonin jättityynyt. Jättityynyillä saa loihdittua hotellihuoneesta tutun muhkean petauksen, jossa on ihana lukea tai katsoa leffaa.

Torkkuhetki on paras hetki

Olen tunnustuksellinen vilukissa ja haahuilen suurimman osan talvesta kotona pukeutuneena villapaitaan, villasukkiin – ja vilttiin. Jarno on ihan samanlainen vilttien suurkuluttaja ja meillä viltteihin kääriytyy usein yksi tai kaksi koiraakin. Siksi vilttejä saa olla mielellään joka huoneessa, jotta jokaiselle riittää.

Familonin puuvillainen torkkupeitto on muhkea ja sopii pehmeän materiaalinsa ansiosta hyvin ihan kaikkien käyttöön. Jarnon iho on herkkä kutisevalle villalle, niinpä hän on ominut peiton itselleen (ja antaa pitkin hampain meidän muiden välillä lainata sitä). En tiedä onko Familon suunnitellut peiton käytettäväksi kotivaatteena, mutta todistettavasti se toimii myös sellaisena.

Täytyy tähän loppuun vielä sanoa, että ylivoimaisesti paras sijoitus kodin viihtyvyyteen ja elämänlaatuun on ollut ympäristöystävällisesti valmistettu ja superlaadukas sänky, joka saapui meille Familonilta viime keväänä. Ikävöin sitä aina kun matkustan ja parasta kotiinpaluussa on pääseminen takaisin omaan sänkyyn.

Vuonna 1966 perustetun Familonin sänkyjen laatu on vakuuttanut siinä määrin, että hankimme heiltä Lapin kakkoskodin vierashuoneeseen sängyt, mistä vieraat ovat olleet mielissään. Tekisi mieli uusia myös meidän oma sänky – uuden tieltä väistynyt vanha sänkymme nimittäin muutti pohjoisen kakkoskotiin, mutta on siellä ihan yhtä huono kuin oli Helsingissäkin. Sänkyuudistus voisi olla ensi kesän projekti.

Loppuun vielä nopeat vinkit makuuhuoneen valmistamiseen joulua varten:

1 ~ Älä vaan ryhdy mihinkään suursiivoukseen, jos ajan kanssa tekee muutenkin tiukkaa näin joulun alla. Täydellisyydentavoittelua tärkeämpää on ladata akkuja ja levätä. Ajelehtivat tavarat voi piilottaa surutta kaappeihin, sitä varten ne ovat.
2 ~ Tuuleta huone hyvin ja petaa sänkyyn puhtaat lakanat.
3 ~ Tyhjennä yöpöytä ja sijoita sille vain asioita, joihin haluat keskittyä jouluna. Minun yöpöydällä tulee olemaan vain pino kirjoja, marsipaania ja tilaa teekupille.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Ensi kesän festariuutisia

7

Nyt on kuulkaas onni olla Suomessa asuva musadiggari! Viime päivinä on julkistettu ensi kesän kaupunkifestareiden ensimmäiset artistikiinnitykset ja olimme molemmat haljeta toinen toistaan mahtavammista uutisista.

Festarikauden starttaa Sideways, jossa vierailin viime kesäkuussa ensimmäistä kertaa. Tästä on näköjään tulossa tapa, sillä ensi kesänä Sidewaysissa nähdään yksi vanhoista lempibändeistäni, brittipopin aallonharjalla surffannut ja viimeisenä neljästä suuresta yhä seisova Suede! Oli korkea aika tulla takaisin, yhtye on nähty Helsingissä edellisen kerran vuonna 2002 juuri ennen telakalle jäämistään. Sueden karismaattinen keulakuva Brett Anderson oli yksi teinivuosieni tyylivaikuttajista ja muutenkin tietysti tärkeä tyyppi, sillä hän on tehnyt kappaleita kuten The Beautiful Ones ja ikisuosikkini Europe Is Our Playground. Se julkaistiin alunperin Trash-sinkun b-puolella ja myöhemmin Sci-fi Lullabies -kokoelmalla, johon kerättiin kaikki b-puolet Sueden siihenastisen tuotannon varrelta (ja on edelleen loistava kokonaisuus täynnä vähän vähemmän tunnettuja ja puhkisoitettuja Suede-helmiä). Monen Suede-fanin iloksi ja toisten kauhuksi yhtye teki joitakin vuosia sitten comebackin ja julkaisi uusimman levynsä The Blue Hour viime syyskuussa. Itselle tärkeiden artistien comebackit ovat aina vähän osastoa uhka vai mahdollisuus, mutta kritiikot ovat kehuneet uutta levyä estoitta, joten täytyy selvästi ottaa se tehokuunteluun.

Sidewaysin lavalle kipuaa myös amerikkalainen Kurt Vile & The Violators, yhtye jonka nokkamiehestä tulin sattumalta juuri viikko sitten kirjoittaneeksi. Jenkki-indien kultapoika on tunnettu raukean letkeistä kappaleistaan, joissa kaikuu niin 70-luvun nimet Neil Youngista Tom Pettyyn kuin tämän päivän indievaikutteet.

Myös festarikauden puolestaan päättävä Flow Festival julkisti artistikiinnityksiä, joista perheessämme iloitaan isosti. Father John Misty on yksi Jarnon tämänhetkisistä suosikkiartisteista: superlahjakas muusikko-tuottaja on soittanut Jarnoa lainatakseni “helvetin hyvissä bändeissä” mutta eniten Jarno diggaa herran nykyisestä itseironisesta alter egosta ja sen ympärille rakentuneesta soolotuotannosta, joka on keitos yhteiskunnallista kannanottoa, kirjoittajansa elämästä ammennettuja henkilökohtaisia tilityksiä ja juurevia indiesoundeja.

Merkittävin uutinen meikälle oli tietysti se, että Suvilahteen saapuu ensi elokuussa brittiläinen postpunk-suuruus The Cure, joka on minulle ei yhtään enempää eikä vähempää kuin yksi maailman tärkeimmistä bändeistä. Robert Smithin johtama yhtye vieraili Suomessa pari vuotta sitten jäähallikeikalla, jonka yhteydessä kirjoitin vanhalle lempibändilleni rakkaudentunnustuksen. Lista on yhä ajankohtainen.

Flow’ssa nähdään myös Jarnon suosikki Tame Impala sekä Robyn, jonka uudesta albumista kirjoitin aiemmin syksyllä. Eniten silti toivon kuulevani Dancing On My Own, joka on kaveripiirissämme julistettu bailuklassikkoasemaan. Tarkoittaa, että sillä kappaleella saa bailut aikaan vaikka aamukuudelta.

Ainoa haaste tulee olemaan se, että olemme ajatelleet viettää suurimman osan ensi kesästä Lapissa, mutta näyttää siltä, että on ainakin muutama syy huristella kesän aikana vähäksi aikaa Helsinkiin. Osuuko ja uppoaako joku näistä kenties teihinkin?

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Keittiön uusi elämä

10

Keittiöremontti toteutetaan yhteistyössä Kitzenin kanssa

Kukaan meitä somessa seuraava ei ole voinut välttyä tiedolta, että uudessa kodissamme tehdään remppaa. Remonttijuttuja on toivottu paljon ja nyt niitä alkaa tulla, sillä olemme vihdoin päässeet vaiheeseen, jossa tapahtuu. Remontin aloittaminen viivästyi ensin seinädraaman takia ja senkin jälkeen moni asunnon rakenteisiin liittyvä seikka on hidastanut sitä, mutta nyt ne on yksi kerrallaan ratkaistu ja olemme päässeet siihen ihanaan vaiheeseen, kun uusi keittiö alkaa pala palalta rakentua paikoilleen.

Mutta miksi kuvissa on vanha keittiömme Tehtaankadulta? Siksi, että se muutti mukanamme Punavuoreen! Se ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaan onnekas sattuma: kotimme uusi omistaja oli päättänyt muuttaa asunnon pohjaratkaisua ja rakentaa uuden keittiön asunnon toiselle puolelle. Minun ja kämppäkaverini remontin yhteydessä kolmisen vuotta sitten tehty keittiö olisi jokatapauksessa jäänyt heille tarpeettomaksi, ja niin meille tarjoutui mahdollisuus purkaa ja pakata se mukaan. Monissa paikoissa on muuten ihan normaalia muuttaa keittiön kanssa – esimerkiksi Berliinissä se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Teimme siis berliiniläisen muuton Helsingin kantakaupungin sisällä.

Teetimme aikoinaan kauniin ja laadukkaan mustan keittiömme yhteistyössä kotimaisen Kitzenin kanssa ja nyt yhteistyö saa luontevaa jatkoa, kun keittiö muuttaa kanssamme uuteen kotiin. Olen siitä ikionnellinen, sillä ainoa asia, joka muutossa harmitti, oli nimenomaan tuon toiveidemme mukaan tehdyn keittiön jättäminen taakse. Eipä onneksi tarvinnut! Kitzenin asentaja Jani tuli purkamaan keittiön kanssamme ja oli hupaisaa nähdä kuinka kaapiston purkaminen sujui yhtä ketterästi kuin sen kasaaminen aikoinaan. Eipä olisi itseltä onnistunut ihan sukkelasti… Onneksi on ammattilaiset – jotka ovat kaiken lisäksi todella ihania tyyppejä, niin asentajamme Jani kuin Kitzenin Eva, jotka molemmat jaksavat vastailla hölmöihin kysymyksiimme ja keksivät avoimiin asioihin aina paljon paremmin vaihtoehdon kuin itse olisimme tulleet ajatelleeksi.

Kauniiden kaappien takaa löytyy myös integroitu astianpesukone.

Otimme nämä kuvat viikko ennen kuin muutimme pois ja purimme keittiön mukaamme. Jos kuvia vertaa kolmen vuoden takaisiin, niistä huomaa, että keittiökaapistoon ei ole kolmessa vuodessa tullut mitään kulumaa. Kaapit on tehty mattapintaisesta Fenix-nanolaminaatista, joka on kestänyt aikaa ja käyttöä ilman mitään ongelmaa. Moni on vuosien varrella kysynyt onko mattapintaisten kaappien pehmeältä näyttävä pinta hankala pitää puhtaana. Vastaus on ei, päinvastoin! Rasvaisista sormista jää toki tahroja siinä missä jäisi mihin tahansa pintaan, mutta ne on ollut helppo pyyhkäistä rätillä pois, eikä ole tarvinnut hangata tai käyttää mitään erikoisaineita.

Ainoa muutos kolmen vuoden takaiseen taitaa olla se, että Tapwellin kupariseen hanaan on – kuten oli tarkoituskin – tullut tummaa patinaa. Sen voi kiillottaa, jos haluaa, mutta olemme tykänneet hanasta juuri patinoituneena. Hanan ajaton muotoilu viehättää silmää yhtä paljon nyt kuin kolme vuotta sitten.

Pesuallas on antrasiitin värinen Silgranit-allas eli todella kestävää kivimassamateriaalia, jonka neliskulmainen muotoilu tekee siitä tilaihmeen. Pelkäsin vähän etukäteen rikkoisinko vahingossa astioita kolistelemalla niitä altaaseen, mutta eipä ole kolmessa vuodessa mennyt rikki ainuttakaan. Materiaali kestää hyvin käyttöä, mutta ei ole niin kovaa, että koituisi herkkien astioiden tuhoksi.

Keittiömme musta kivitaso on kvartsikomposiittia, jonka rosoinen pinta on pehmeä ja elävä käden alla. Se on näillä näkymin ainoa osa keittiötä, jota emme pysty kierrättämään uuteen kotiin, sillä se tehtiin aikoinaan mittatilauksena Tehtaankadun kotiin ja uudessa kodissa on hiukan erilaiset mitat ja enemmän tasopinta-alaa. Kivitaso painaa ihan käsittämättömän paljon, onneksi Tulikiven miehet tulivat kantamaan sen pois silloin kun purimme keittiön. Viisi kerrosta alas kadulle ei tainnut olla kaikkein mukavin kantomatka, mutta he vaikuttivat tottuneelta (ja ehkä juuri sen vuoksi erittäin hyväkuntoisilta). Uusi kivitaso on tilattu Tulikiveltä ja tulee olemaan hiukan erilainen.

Toinen onnekas sattuma oli tietysti se, että uusi kotimme sattui olemaan keittiöremontin tarpeessa ja saimme asunnon omistajalta luvan ryhtyä siihen. Asunto on muutoin todella kaunis ja hyväkuntoinen, mutta toistakymmentä vuotta vanha keittiö oli parhaat päivänsä nähnyt eikä vastannut meidän tarpeita, sillä käytämme asuntoa monenlaisiin työtilaisuuksiin ja kuvauksiin. Eipä se vanhakaan keittiö kaatopaikalle mennyt, vaan sai uuden elämän meille hyvin tutussa osoitteessa, mökkiolosuhteissa Suvisaaristossa. Keittiökalusteiden kierrätystä parhaimmillaan.

Palataan pian aiheeseen!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Luonnonkosmetiikkaa lahjaksi ~ 10 vinkkiä

29

Kaupallinen yhteistyö Naturelle, sisältää alekoodin

Viisitoista yötä jouluaattoon! Taidan olla enemmän innoissaan joulusta kuin olen ollut pitkään aikaan, sillä vapaa-aika on tänä syksynä ollut kortilla ja jouluna koittaa ensimmäinen oikea tauko naismuistiin. Emme ole lähdössä joulupyhiksi mihinkään vaan jäämme kaupunkiin, mitään ei tarvitse järjestää eikä tuottaa, saamme vaan nojata taaksepäin ja nauttia. Siitä alkaakin kahden viikon loma, jolloin aion kerrankin olla niin lomalla, etten päivitä edes blogia, ellei nyt iske joku hallitsematon hinku jakaa lomakuulumisia.

En ole ilmeisesti ainoa väsynyt, sillä helppous tuntuu olevan päivän sana. Jos joululahjahankinnat ovat vielä niinsanotusti vaiheessa, seuraa helppoakin helpompi suositus: laadukasta luonnonkosmetiikkaa myyvä Naturelle tarjoaa osoitteen, josta saa yhdellä täsmäiskulla ekologisia ja eettisiä lahjoja moneen makuun ja tarpeeseen. Oikeastaan osoitteita on kaksi, sillä myymälä toimii sekä verkossa että Bulevardilla sijaitsevana kivijalkakauppana.

Tykkään itse antaa lahjaksi asioita, joiden tiedän menevän käyttöön. Laadukkaat ihonhoito- ja kosmetiikkatuotteet ovat monille mieluisia ja hyödyllisiä lahjoja, suurin osa meistä kuitenkin hoitaa ihoaan, käyttää jotain kosmetiikkaa. Kokosin omista viime vuosien suosikeistani lahjavinkkilistan, josta löytyy vaihtoehtoja lähes kaikille ihotyypeille ja kaikenlaisille budjeteille – hintahaitari ulottuu nimittäin reilusta kympistä pariin sataan.

Takuuvarma lahja ihan kenelle vaan 
Ere Perez – Herbal Face Tonic

Jos et ole ihan varma mitä antaisit lahjaksi ystävälle, työtoverille tai perheenjäsenelle, lupaan, että supertyylikkäällä kasvosuihkeella et voi mennä pahasti vikaan! Tämä kaikille ihotyypeille sopiva kasvovesi on hinta-laatusuhteeltaan loistavaa luonnonkosmetiikkaa: kosteuttava suihke sisältää hyaluronihapolla höystetyn tasapainottavan yrttisekoituksen, joka elävöittää kuivaa tai väsynyttä ihoa. Täydellinen niin matkaseuralaisena kuin arkipäivän pelastajana, jolla voi käyttää meikin alla tai päällä elvyttääkseen ihoa päivän mittaan. Miedon yrttinen tuoksu miellyttää useimpia. Pakkaus on niin kaunis, että voisin tuijotella sitä työpöydälläni koko päivän.

Ylellinen, yksinkertainen monitoimituote helppoutta arvostavalle
Mahalo – Rare Indigo

Havaijilainen hoitobalmi on yksi henkilökohtaisista suosikkituotteistani koko maailmassa. Tiesin heti, että sillä on paikkansa tällä listalla, sillä viime syksynä selvisi, että se on superhyvä ja monikäyttöinen ihmetuote. Sitä voi käyttää paikallisesti tuomaan lisäkosteutta sinne missä sitä tarvitaan, itsehän käytän sitä iltaisin vähän kuin yövoiteen sijasta  rauhoittamaan kylmenevän sään ärsyttämän ihon. Pakkaan sen usein myös matkoille mukaan ja käytän sitä aamuin illoin pestyille kasvoille korvaamaan kaikki seerumit ja kosteusvoiteet silloin kun tuntuu, että reissussa oleminen itsessään on iholle koettelemus. Joskus vähemmän on enemmän myös ihonhoidossa. Jos harkitset hankkivasi tältä listalta lahjan itsellesi, suosittelen tätä. Balmi sopii rauhoittavien ominaisuuksiensa ansiosta jopa ongelmaiholle, kuten rosacealle, aknelle ja ihottumalle.

Superluksukas, kirkastava naamio kenelle vaan väsyneelle
Tata Harper – Resurfacing Mask

Ylelliset naamiot ovat täydellisiä lahjoja, sillä monet eivät raaski ostaa niitä itselleen. Kirkastava naamio sopii kaikille ihotyypeille ja jättää ihon hehkuvaksi ja pehmeäksi kuin olisi juuri tupsahtanut kasvohoidosta. Naamio on parhaimmillaan elottoman ja samean ihon elvyttäjänä, mutta siitä nauttiakseen ei tarvitse olla edes väsynyt – tämä naamio on yksi tehokkaimmista koskaan kokeilemistani ja siksi se onkin tällä listalla. Sopii myös täydellisesti aftersun-tuotteeksi lomalle, jolla tarkoitan, että tällä pelastat punoittavan ihosi ja lomakuvasi, jos epähuomiossa kärvennät kasvosi auringossa.

Käytännölliselle esteetikolle (maailman kaunein silmänympärysvoide)
Lilfox – Kalahari Eye Serum

Ravinteikas silmänympärysvoide on pakattu kauniiseen mustaan roll-on -pakkaukseen, joka sopii niin miehen kuin naisen käteen. Ohut öljyseerumi levittyy kevyesti, imeytyy nopeasti ja virkistää ja kosteuttaa herkkää silmänympärysihoa. Olen itse käyttänyt tätä viime keväästä lähtien ja tykännyt tosi paljon: niin kätevä ja nopea levittää! Silmänaluset näyttävät aamuisin levänneeltä.

Laatukosmetiikkaa arvostavalle
Hynt Beauty – LUMIERE Radiance Boosting Powder – korostuspuuteri

Takuuvarma lahja meikkaamisesta nauttivalle! Harva osaa valita toiselle sopivan huulipunasävyn, mutta hehkua antava puuteri sopii lähes jokaiselle. Superkaunis pakkaus on näyttävä ja sisältää korostuspuuterin lisäksi tyylikkään mustan siveltimen. Hienojakoisen puuterin voi tupsuttaa puhtaalle iholle tai meikin päälle, tai sekoittaa kosteusvoiteeseen tai meikkivoiteeseen tuomaan hehkua. Puuteri ei vain kaunista, se myös hoitaa, sillä se sisältää runsaasti kasviöljyjä ja antioksidantteja.

Miehelle tai minimalistille
Edible Beauty – No. 2 Citrus Rhapsody Toner Mist ja Precious Sea Hand Saviour Hand Cream

Tavallaan hassua suositella australialaista Edible Beauty -luonnonkosmetiikkasarjaa erityisesti miehille, koska esimerkiksi minä (ja varmasti aika moni muukin nainen) pidän siitä kovasti. Tässäpä silti vaivaton vaihtoehto erityisesti miespuoliselle läheiselle, sillä minimalistiset pakkaukset ja mustat lasipullot huokuvat maskuliiniseenkin makuun sopivaa laatua ja raikkaat, sitruksiset tuoksut miellyttävät monia. Hinnat ovat yllättävän kohtuulliset, kasvosuihke irtoaa kolmellakympillä ja raikas käsivoide 12 eurolla. Tuo sitruksinen kasvosuihke on muuten yksi syksyn freeseimmistä tuttavuuksista – käykää myymälässä nuuhkimassa, jos liikutte Bulevardilla. Itse saattaisin hankkia tämän itselleni ja miehelle yhteiskäyttöön.

Hänelle, jolla on ongelmia ihonsa kanssa
Kypris – Beauty Elixir III Prismatic Array

Tämä öljyseerumi on todellinen täsmäase iho-ongelmiin. Parempaa ei yksinkertaisesti ole. Kaivan esiin tämän kaikelta pelastavan kauneuseliksiirin aina kun törmään haasteisiin ihoni kanssa: kun palan auringossa, saan jonkun kummallisen ihoreaktion, ihoni puhkeaa näppylöille tai poski turpoaa hyttysenpiston takia. Tuttavapiirissäni tällä öljyllä lievitetään paljon isompiakin iho-ongelmia, kuten ärhäkkää rosaceaa.

Kyprisellä on kaksi muutakin kasvoöljyä ja nekin ovat loistavia, mutta tämä on ehdoton suosikkini juuri siksi, että se toimii silloin kun mikään muu ei auta. 160€ maksava seerumi on arvokas, mutta kestää käytössä ihan tajuttoman kauan, sillä sitä ei tarvita kuin pari tippaa kerrallaan – yksi pullollinen pelastaa todella monta päivää.

Öljy ei sisällä lainkaan eteerisiä öljyjä, jotka saattaisivat ärsyttää herkkää ihoa, vaan se sopii kaikille ihotyypeille, myös raskaana oleville. Kirjoitin Kypriksen tuotteista blogissa pari vuotta sitten, ja täytyy sanoa, että se on edellinen yksi laadukkaimmista koskaan testaamistani sarjoista.

Hänelle, jolla on jo kaikkea
Henne Organics – Rose Diamonds Lip Exfoliator ja Luxury Lip Balm

Hoitava huulibalmi tai huulikuorinta on yksinkertainen ja ylellinen lahja kenelle vaan – varsinkin kun ne tulevat näin kauniissa mustissa pakkauksissa! Hanki jompikumpi tai molemmat, yhdessä ne muodostavat supertyylikkään ja toimivan setin. Huulikuorinta on ollut pelastus omille rohtuneillle huulilleni. Balmikin on ihana, olen käyttänyt sitä huulten lisäksi kuiville kynsinauhoille ja kylmässä halkeileville rystysille ja kantapäille. Pakkaukset ovat silkkaa luksusta, mutta hinnat silti kohtuulliset: purnukat maksavat vähän reilut kaksikymppiä kappale.

Kulttiseerumi laatutietoiselle
Vintner’s Daughter – Active Botanical Serum

Jos haluat antaa lahjaksi luomulaatuista luksusta, seuraa täsmävinkki! Tästä seerumista on kohistu internetissä enemmän kuin monista muista yhteensä, enkä ihmettele yhtään. Sain tämän yhteensä 22 kasviöljyä ja -uutetta sisältävän kohuseerumin testiin puolitoista vuotta sitten ja käytin sitä hyvin säästeliäästi, sillä toivoin, ettei se loppuisi koskaan. Ihoni rakasti ravinteikasta seerumia, joka teki siitä todella säteilevän, kuulaan ja kosteutetun. Paljon voi päätellä siitä, että Vintner’s Daughter ei edes valmista muita ihonhoitotuotteita – yksi täydellinen riittää.

Väsyneelle, stressaantuneelle tai energiaa kaipaavalle
Tata Harper – Aromatic Treatments –öljyt

Anna lahjaksi hyvää fiilistä! Tata Harperin aromaterapeuttiset hoitoöljyt hoitavat niin mieltä kuin kehoa: sipaise korvan taakse tai ranteisiin, hiero toisiaan vasten ja vedä tuoksua syvälle henkeen. Pienet putelit kulkevat kätevästi mukana taskussa tai laukussa, hengaavat työpöydällä tai päivystävät valmiina yöpöydällä, kun nukkumaanmenoaika koittaa. Ne ovat täydelliset lahjat, sillä en tunne ketään, jolle joku näistä ei tulisi tarpeeseen. Oma suosikkini on Aromatic Stress Treatment, josta kirjoitin viime syksynä muiden Tata Harper -suosikkieni lomassa. Jos haluat sen itsellesi tai läheisellesi joululahjaksi, suosittelen olemaan nopea – sillä on nimittäin taipumus loppua kesken.

Löytyikö listasta vanhoja tuttuja tai jotain uutta kiinnostavaa? Olitpa päivittämässä omaa peilikaappiasi tai hankkimassa muille joululahjoja, koodilla STELLALAHJA saa 15% alennuksen Naturellen valikoimasta sekä verkkokaupassa että kivijalkamyymälässä (Bulevardi 24) 16. joulukuuta asti. Koodi ei koske seuraavia tuotemerkkejä: NUORI, Kypris, Lebon, Okoko, Mahalo ja Vintner’s Daughter.

Iloa ja valoa joulunodotukseen!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Jarno Jussila
Jarno Jussila ~

Toisen käden kuteet

16

Olen ollut kirppishaukka pienestä asti. Kotikulmillani Pohjanmaalla oli monta kirpputoria, jotka kolusin systemaattisesti läpi viikoittain. Perheemme pienet tulot patistivat etsimään vaatehankinnoille edullisempia vaihtoehtoja, mutta siitä kehittyi nopeasti yksi lempiharrastuksistani. Löytämisen riemua ei voittanut mikään! Valikoima ylivieskalaisilla kirppareilla ei ollut järin monipuolinen, joten “löytö” oli suhteellinen käsite.

Tykkään edelleen kahlata läpi kirppisten vaaterekkejä. Nykyään se on myös ekologinen valinta, käytetty vaate on parempi kuin uusi. Sitäpaitsi rakastan ostaa laadukkaita vaatteita murto-osalla uuden hinnasta.

Helsingissä kirppisvalikoimat ovat isot, mutta piipahtelemme kirppiksillä kaikkialla missä liikumme – pohjoisessa, Ruotsin puolella, roadtrippiemme varrella pienemmillä paikkakunnilla. Pikkupaikoista löytyy usein kaikkein parhaimmat helmet.

Mulla syntyy secondhand-löytöihini aina tunneside. Ne on yleensä hankittu jotain tiettyä hetkeä ja tarvetta varten, ja niiden takana on aina tarina, kuten lähes kaiken kaiken hyvän ja itselleni rakkaan.

Hutihelmiäkin on tullut vuosien varrella keräiltyä ihan vaan siksi, että joinakin päivinä on hälläväliä-fiilis ja sitä uskoo olevansa tarpeeksi flamboyant kantaakseen mitä tahansa. Kerran mulla oli päässä karvalakki, porontalja, bootsit ja verkkarit. Tämä tapahtui vain sen yhden kerran eikä siitä tarvitsekaan sen enempää puhua. Kerrotaan vielä, että oli kesä ja lähikioskin myyjä kysyi onko mulla kaikki hyvin.  

Seuraavissa kuvissa vilahtaa mun viimeaikaisia kirppislöytöjä.

Tämä nuori (ja salskea) maatalonisäntä-look on maksanut yhteensä alle neljäkymppiä. Aloitan hatusta, joka löytyi Lapista. Pohjoisessa ajellessa näkee monesti kirppiksille ohjaavia tienvarsikylttejä, Ruotsin puolella niissä lukee loppis. Rakastan kiertää pihakirppiksiä, ihmisten omia aarreaittoja, joista voi löytää ihan mitä tahansa. Tämä hattu löytyi niinsanotusti kotikylältä, naapuritalosta jossa Stella on pienenä hengannut paljon. Samalla kun pengoin vaaterekkejä, Stella hörppi emännän kanssa kahvia ja muisteli vanhoja. Huopahattu kuului aikoinaan emännän puolisolle eli se on totisesti isännän hattu.

Kyllä mies tarvitsee kunnollisen villapaidan. Tämä ylitorniolaiselta kirppikseltä löytynyt käsinneulottu villis on ollut paras hankinta vuosiin. Stella sen itseasiassa löysi ja osti mulle, joten turha yrittää kerätä pisteitä itselleen. Oon pärjännyt lähes näihin päiviin asti tällä villapaidalla ja nahkatakilla, enkä ole kuin kerran lähes paleltunut hengiltä. Syytän siitä Helsingin kirottua merituulta.

Kävipä kerran niin, että lähdin lokakuussa Lappiin pelkissä shorteissa. Helsingissä oli yksi niistä lämpimistä syyspäivistä ja autoa pakatessa tuli hiki, eikä tullut mieleen, ettei perillä olisi välttämättä ihan yhtä lämmin. Lapissa oli toki remppahousuja, joita käytin siellä, mutta en halunnut lähteä ajamaan pölyisissä housuissa takaisin Helsinkiin. Tornion kohdalla tuli jo kylmä. Päätin löytää itselleni matkahousut kirppikseltä, ja niin tein. Nämä seitsemän euroa maksaneet ruskeat mokkanahkahousut täyttivät molemmat asettamani kriteerit: niissä oli lahkeet ja ne olivat halvat. Toki niitä kehtaa käyttää muuallakin kuin autoa ajaessa. C’moon, ruskeat mokkanahkahousut!

Prätkäbuutsimaiset nahkasaappaat löysin Siivouspäivänä Kallion karhupuistosta. Kengänkokoni on iso ja on hyvin harvinaista, että vastaan osuu kengät, jotka ovat sekä hienot että mun kokoa. Nämä olivat juuri sopivasti sisäänajetut ja hintakin kohtuullinen. Neljän tuopillisen hinnalla saat hyvät kengät, sanoi myyjä. Yritin tingata hinnan kahteen tuoppiin, mutta päädyin lopulta maksamaan alkuperäisen pyyntihinnan, koska Kallion kaksi olutta on Punavuoressa yksi (tajusin sen vasta kun aloimme ihan oikeasti puhua maksettavasta rahamäärästä). En ole koskaan saanut mistään kengistä niin paljon kehuja kuin näistä.

Kuvan terkis (eli tekoturkis, ihan itse keksin, saa käyttää) on todennäköisesti 70-luvulta ja naisten mallistoa. Mä sanon, että unisex, sillä se istuu hyvin mun leveille harteille. Ostin sen juuri sellaisena flamboyant-päivänä, se oli alkujaan pitkä ja näytti ystäväämme lainatakseni vähän druidipaskalta, mutta se alkoi toimia ihan uudella tavalla kun leikkasin sen polvipituiseksi. Se on silti vähän erikoisvaate ja näyttää lämpimämmältä kuin on. Tarkoitus olisi löytää talveksi joku aito vintagekelsi tai -turkis, joka lämmittäisi pakkasilla. Turkkeja on vain vaikea löytää miesten koossa.

Virallisesti en pidä raidoista, mutta tämän paidan kauluksettomuus yhdistettynä ohuisiin pystyraitoihin huokui täydellistä shaker-henkeä. Olimme juuri palanneet Lapista takaisin etelään ja ajatukseni seikkailivat ilmeisesti jossain talonpoikaisfantasioissa, joten näin itseni talikko kädessä niityllä luomassa heinää. Druidipaska ei siis ole ok, mutta maatilalarppaus näköjään on. 

Ah, vanha tuttu Levis 501! En olisi uskonut tämän päivän koittavan. Ostin ne, koska ne olivat ainoat kokoani olevat farkut, kun menin kerran farkkupulassa kirppikselle. Ne ovat epäimartelevat faijahousut ja kiristävät vähän sieltä sun täältä, mutta tykkään niistä silti. Pillifarkkuja kauan käyttäneenä olen jollain kierolla tavalla tottunut siihen, että farkut puristavat.

Kirppikseltä niinikään ostettu nahkavyöni on yhtä vanha kuin meret ja vuoret, ollut käytössäni jo vuosia, mutta on edelleen yksi suosikeistani. Let me tell you my friend, mulla on ollut vuosien varrella kymmeniä vöitä, joista osa on päätynyt kitaran hihnoiksi ja patjojen kiristimiksi, mutta tästä en luovu koskaan.

Pidän ajatuksesta, että ostamani vaatteet päätyvät samantien käyttöön – yleensä puen ne päälle heti ja teen niistä omani. Kuten ne ruskeat mokkahousut torniolaisen kirppiksen parkkipaikalla.

Tykkään myös leikitellä ja haastaa itseäni, laittaa välillä päälle jotain sellaista joka ei ole täydellisesti linjassa tyylini tai yleisen pukeutumisilmapiirin kanssa. Kun astuu ulos omalta mukavuusalueelta voi löytää omasta olemuksestaan mielenkiintoisia uusia sävyjä. Sillä on voimaannuttava vaikutus, joka on mun mielestä yksi vaatteiden tärkeimmistä tehtävistä.

Ajattelen tyylikokeiluistani, että ei se ole niin vakavaa. Jos ei muuta niin jääpähän jälkipolville mielenkiintoisia kuvia vanhemmistaan.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Viikonloppumusiikkia ~ Still Corners

4

Seuraa musasuositus viikonloppuun! New wavesta ammentava lontoolainen dreampopduo Still Corners on soinut meillä tiuhaan tahtiin kuluneen syksyn aikana. He julkaisivat viime kesänä neljännen albuminsa Slow Air, joka sopii sellaisenaan viikonlopun soundtrackiksi: se soi ilmavasti ja etenee kepeästi, toimii taustamusiikkina mutta sopii myös keskittyneeseen kuunteluun, tahdittaa tuuletusta, siivousta ja siivousviinin avaamista, ja toimii vielä silloinkin kun ystävä tulee kylään ja vaatii, että tunget imurin takaisin kaappiin ja puet päälle jotain kimaltavaa. Ja jos kyllästyt uusimpaan levyyn, eivät ne edellisetkään levyt yhtään hullumpia ole.


☊ STILL CORNERS ~ BLACK LAGOON

Stella Harasek
Stella Harasek ~

3 x helppo glögituunaus

7

Kaupallinen yhteistyö Blossa ja Asennemedia

Glögikausi on korkattu! No ollaanpa rehellisiä, korkkasimme glögikauden jo syyskuussa. Rakastan glögiä ja alan keksiä tekosyitä sen ostamiselle heti kun syksy alkaa tummua ikkunan takana. Nyt ollaan jo tukevasti joulukuun puolella ja joulukin on kulman takana, joten tekosyitä ei enää tarvita – glögiä saa nauttia hyvällä omatunnolla vaikka joka päivä. Meillä ei keitellä glögiä itse, sillä kaupasta saa loistavaa glögiä ihan valmiina.

Itse en ole koskaan ollut manteleiden ja rusinoiden ylin ystävä, mutta onneksi glögiä voi nauttia muillakin mausteilla. Poimin yhteistyössä Blossan kanssa omista arkistoistani kolme helppoa tapaa tuunata perinteistä glögiä.

Monet tuntevat Blossan aitona ja alkuperäisenä glöginä. Siitä on olemassa kaksi versiota: Blossa Vinglögg, jota valmistetaan yhä yli 100 vuotta vanhalla reseptillä, ja Blossa Alkoholfri Glögg, jossa alkoholittomuudestaan huolimatta maistuu ja tuoksuu viini, sillä sen pohjana on käytetty punaviiniä. Glögin tekoon kuluu kuukausi, sitten se saa kypsyä tynnyreissä vielä kolme kuukautta. Blossan glögimestari Åsa Orsvärn tekee mausteseoksen käsin, jotta maku pysyisi samana vuodesta toiseen. Itse pidän molemmista: alkoholitonta juon melkein joka ilta, viiniglögin säästän seurusteluun.

Tein juomien seuraksi myös vähän naposteltavaa. Ohjeet ovat viitteellisiä ja helppo soveltaa omaan makuun ja kaapinsisältöön sopivaksi.

Mikään laki ei määrää nauttimaan glögiä kuumana! Jäähdytetystä glögistä tehty cocktail toimii ihanana alkumaljana niin pikkujouluissa kuin joulupöydässä. Se on nopea valmistaa, kunhan muistaa laittaa glögin etukäteen jääkaappiin jäähtymään.

Rakastan tarjoilla alkumaljoja ja cocktaileja siroista vintagelaseista: ostin toissakesänä Hietsun kirppikseltä kympillä melkein kolmekymmentä 60-luvun lasia, joilla on sen jälkeen kestitty niin pieniä kuin isompia juhlaseurueita. 

✖ KUPLIVA GLÖGICOCKTAIL ✖

Blossa-glögiä
Kuivaa kuohuviiniä
Granaattiomenan siemeniä
Jääpaloja

Tähän joulusesonkiin sopivan cocktailiin sopii niin alkoholiton glögi kuin viiniglögi – valitse sen mukaan kuinka vahvan cocktailin haluat. Jäähdytä glögi hyvin ennen tarjoilua. Mittasuhteet riippuvat siitä miten mausteisen ja makean cocktailin haluat, itse lorautan lasiin yhden neljäsosan glögiä ja kolme neljäsosaa kuohuvaa.

Ripottele sekaan granaattiomenan siemeniä. Vinkki: niitä saa pakastepussissa! Nopeampaa, helpompaa ja pitää juoman kylmänä pidempään. Tarjoile jääpalojen kanssa.

Cocktailin voi päivittää vieläkin ylellisemmäksi jäädyttämällä etukäteen jääpaloja, joissa on sisällä karhunvatukka tai vaikka herukoita.

Ranskalaiset vintagelasit toimivat täydellisesti jouluisissa kattauksissa. Paksuissa, painavissa viskilaseissa voi tarjoilla myös kuumia juomia.

✖ KARPALOGLÖGI ✖

Blossa-glögiä
Tuoretta rosmariinia
Karpaloita

Glögi on täydellinen pari karpaloille ja rosmariinille! Tämä juoma toimii niin kuumana kuin kylmänä, ja kumpaa tahansa versiota voi halutessaan terästää lorauksella giniä. Satuin löytämään tähän tuoreita karpaloita, mutta pakastemarjat sopivat myös. Tähän ei sen kummempaa ohjetta edes tarvita: lämmitä glögi, lisää karpalot ja mausta rosmariininoksalla.

✖ HELPOT LOHIRULLAT ✖

Ohutta rieskaa tai tortilloita
Maustamatonta tuorejuustoa
Sitruunan mehua
Kylmäsavulohta
Tuoretta piparjuurta
Ruohosipulia (muutkin yrtit, kuten tilli, sopii hyvin)
Mustapippuria
Suolaa

Raasta pari teelusikallista piparjuurta ja silppua ruohosipuli. Sekoita ne tuorejuustoon, lisää sitruunamehu, suola ja reilu rouhaisullinen mustapippuria.

Levitä seos rieskan tai tortillan päälle. Lado lohiviipaleet päälle. Rullaa tiukaksi pötköksi ja kääräise kelmuun. Anna vetäytyä jääkaapissa vähintään tunti.

Ennen tarjoilua poista kelmu, leikkaa päädyt pois (ja pistä omaan suuhun) ja pilko rullat sopivankokoisiksi paloiksi. Ripottele päälle ruohosipulia.

✖ SUKLAINEN GLÖGI ✖

Blossa-glögiä
Suklaata oman maun mukaan
Koristeluun kanelitankoja ja tähtianista

Suklaalla maustettu glögi toimii takuulla makean ystäville ja käy hyvin esimerkiksi jälkiruoasta! Valitse suklaa oman maun mukaan. Itse pidän glögissä eniten tummasta suklaasta, mutta maitosuklaa toimii myös, samoin monien joulusuosikki appelsiinisuklaa.

Tämä on todella nopea tehdä: lämmitä glögi, raasta sekaan suklaata, sekoita kunnes suklaa sulaa ja tarjoile heti. Suklaata ei tarvita paljoa, pienikin määrä maistuu kuumassa glögissä. Juoman voi koristella kanelitangolla ja tähtianiksella, joka antaa juomalle aavistuksen lakritsaista makua, mutta ilmankin pärjää.

Nuutajärven matalat ja paksut lasit ovat sopivankokoiset suklaisen glögin tarjoiluun: vähemmän on enemmän (ja jos ei ole, otetaan santsi). Olemme keräilleet laseja sieltä sun täältä ympäri Suomen: niitä saa usein ihan pilkkahintaan, sillä harva tunnistaa nämä lasit osaksi suomalaisen lasimuotoilun historiaa silloin kun niissä ei ole enää Nuutajärven tarroja.

✖ VIIKUNA-SINIHOMELEIPÄSET ✖

Vaaleaa patonkia
Kuivattuja pehmeitä viikunoita
Stiltonia tai muuta homejuustoa
Tummaa balsamico-siirappia

Leikkaa patonki ohuiksi siivuiksi. Paahda pannulla, paahtimessa tai uunissa reunoiltaan rapeiksi.

Murustele paahdettujen patonginviipaleiden päälle Stiltonia tai muuta sinihomejuustoa (myös brie sopii tarkoitukseen). Viipaloi viikunoista ohuita suikaleita ja lado siivut leipien päälle.

Paista leipäsiä uunissa noin 200 asteessa viitisen minuuttia. Ne ovat valmiita, kun juusto on hiukan sulanut. Valuta päälle balsamicoa ja tarjoile kuumana.

Vielä vinkki esillepanoon: vintagelasien pariksi sopivat vanhat alpakkahopeiset tarjottimet, joita löytää kirppiksiltä ja antiikkikaupoista. Ne saavat yksinkertaisetkin tarjottavat näyttämään juhlavilta.

Miten teillä juodaan glögiä?

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholiaihetta ei saa kommentoida, muuten keskustelu on vapaa!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Suomi 101

9

Olimme syyskuussa Lapissa ystäviemme kanssa, suvun talossa, josta teemme pikkuhiljaa omamme. Lämmitimme saunaa, kannoimme sinne saaveissa vettä, poltimme puuroskia valurautapadassa. Pimeän tullen seisoimme pihalla katsomassa upeimpia revontulia, joita olin koskaan nähnyt. Tai no, minä ja ranskalainen ystävämme seisoimme, Mikko ja Jarno kurkkivat näytöstä saunan ikkunasta ja kävivät välillä kantamassa lisää roskia keskellä pihaa ritisevään pataan. Koiria eivät taivaalla tanssivat valot tai kynttilälyhdyin valaistu puusauna kiinnostaneet, ne nukkuivat pirtissä kääriytyneenä peittoon.

Tekee hyvää kerran vuodessa ajatella niitä, jotka ovat mahdollistaneet meille kaiken mitä meillä nyt on. Kaksikymppinen isoisäni oli yksi heistä, jotka taistelivat itsenäisen Suomen puolesta. Oli hiuskarvan varassa, että äitiäni tai minua ei koskaan ollut. Isoisäni oli juuri nähnyt pikkuveljensä kuolevan, kun häneenkin osui: hänet ammuttiin piikkilanka-aitaan, jonka yli hän oli kiipeämässä. Kolme luotia lävistivät hänet ja hän olisi varmasti vuotanut kuiviin, ellei olisi ollut talvi ja kolmenkymmenen asteen pakkanen. Hän oli roikkunut aidassa vuorokauden, kun hänet löydettiin ja kannettiin ruumiskasaan. Siellä vasta joku huomasi, että suun seutu oli sula – hän eli vielä. Isoisä makasi viikkoja sairaalassa muistamatta nimeään tai mistä oli kotoisin, tuntolevy oli kadonnut taisteluissa. Hänet vietiin kolme kertaa kuolemantupaan, ruumishuoneen viereiseen tilaan jonne kuolevat kuljetettiin, ja kolme kertaa hän tuli sieltä hengissä takaisin. Lopulta hän muisti isänsä nimen. Toipilaana hän tapasi sotalotan, tytön, josta tuli minun isoäitini.

Minun maailmani kaksikymppisenä oli kovin toisenlainen ja olen siitä ikionnellinen. On yhä paljon paikkoja, joissa mikään tästä ei ole itsestäänselvää. Että kaikki saavat äänestää, kaikki pääsevät kouluun. Että enimmäkseen saamme valita millaista elämää haluamme elää ja kenen kanssa jaamme sen. Että enimmäkseen olemme turvassa ja saamme ilmaista itseämme juuri sillä tavoin kuin tahdomme. Paljon on vielä parannettavaa, mutta se ei tarkoita, ettei voi olla iloinen ja kiitollinen siitä mitä on jo saavutettu.

Onnea 101-vuotias Suomi!

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Play, pause, rewind, repeat

19

Musiikilla on taipumus löytää tiensä luokseni juuri silloin kun tarvitsen sitä. Samalla tavalla kun on olemassa ihmisiä, jotka astelevat eteen ja muuttavat kaiken, on kappaleita ja levyjä, joiden jälkeen kaikki on yhtäkkiä toisin. Maailma ei vaan ole enää sama.

Kuuntelen musiikkia oikeastaan aina. Kotona. Töitä tehdessä. Kun kävelen kadulla. Silloinkin kun kuulokkeet eivät ole päässä, sillä pääni on noin 268 473 kappaleen kokoinen jukebox. Kuuntelen musiikkia usein myös suihkussa. Elänhän taloudessa, jossa on ihan normaalia ottaa suihkuun mukaan kaiutin ja kahvi (joskus viinilasi).

Soitan joskus päiviä tai viikkoja toistolla samaa kappaletta, mutta kuuntelen joka kerralla vähän eri asioita. Ensimmäinen asia, johon uudessa biisissä tartun, on tunnelma: jos se vie mukanaan, se tekee sen yleensä heti. Kun kuulen kappaleen kymmenennen kerran, erotan taustasta kastanjetin nakutuksen tai kiinnitän huomioni bassolinjaan, jota en aiemmin kuullut. Kun kuulen sen sadannen kerran, olen löytänyt siitä kymmenen uutta tasoa ja niiden myötä säkillisen uusia ajatuksia.

Joskus haluan tietää mistä kappaleet kertovat ja mitä niiden tekijät ovat säveltäessään ja sanoittaessaan ajatelleet. Joskus en. Olen lukenut ja katsonut kymmeniä Robert Smithin haastatteluita saadakseni selville mistä Curen alavireisessä maniassa on oikein kyse. Olen järjestelmällisesti välttänyt kaimansa Robert Plantin haastatteluita, jotta Led Zeppelinin taika säilyisi koskemattomana mielessäni. En halua muuttaa siitä mitään.

On ollut myös kausia, kun en ole pystynyt kuuntelemaan musiikkia ollenkaan. Päässä käy joskus niin kova kohina, ettei sinne mahdu mitään muuta. En osaa suhtautua musiikkiin jonain taustalla tapahtuvana, se tahdittaa ja määrittää aina kaikkea halusin tai en.

Monet levyt ja kappaleet vievät takaisin paikkoihin, joissa olin joskus. Toisissa on ilo vierailla, joihinkin en enää halua palata. En pysty kuuntelemaan enää grungea, koska siitä tulee mieleen teinivuodet Lapissa, valtatie neljä ja jaettu yksinäisyys. Alan ajatella lumen loputtomuutta enkä pysty enää hengittämään. Grunge on pilattu minulta lopullisesti – tosin ainoa, jota se harmittaa on Jarno, joka haluaisi silloin tällöin kuunnella Alice In Chainsia ja muita ysärisuosikkejaan.

Enkä voi kuunnella The Curen Wish -albumia luisumatta takaisin taidekoulun neloskerrokseen, graafisen suunnittelun luokkaan, jossa taitoin kaksisatasivuista valokuvakirjaa, annoin Robert Smithin huutaa niin lujaa kuin luokan kaiuttimista lähti ja keräilin siinä sivussa sydämeni säpäleitä luokan lattialta. Jos siellä luokassa olikin välillä muita niin ne eivät uskaltaneet puuttua toimituksiini.

The Afghan Whigsin Crazy on yhtä kuin Los Angeles, sirittävä helle ja ystäväni rämisevä auto, jolla ajoimme aavikolle – katsomaan keskellä ei-mitään esiintyvää The Curea, kuinkas muuten. He soittivat monta kappaletta Wish -levyltään ja minä lähetin postikortin toiselle puolelle kirjoitetun keikan settilistan miehelle, joka oli vastuussa niistä säpäleistä luokan lattialla. Mutta se oli silkkaa ilkikurisuutta, merkki siitä, että olin alkanut jo toipua.

Musiikki voi avata patoja varoittamatta. On kappaleita, jotka saavat minut aina itkemään, kuten Samae Koskisen Kaiken pitää aina jatkua – varsinkin silloin kun kuulin Ylen studiossa siitä jousikvartettisovituksen kummallakin puolellani ystäviä, jotka minun laillani tiesivät millaista on menettää rakkaita liian aikaisin.

On myös musiikkia, jota ei voi kuunnella ollenkaan. Koskaan. Cliff Martinezin säveltämä score-musiikki uudemmalle Solaris-elokuvalle (2002) ajaa minut kuilun partaalle. Kokeilkaapa itse kuunnella tunnin ajan toistolla tätä ja tätä kappaletta. Minä ja Ville Ahosen musiikki tarjoaa turvallisemman tavan tunnustella horjuvan mielenterveyden pohjamutia.

Säätelen tunnetilojani musiikin avulla. Kun tarvitsen energiaa, kuuntelen yhtä kaameaa räppirenkutusta, joka saa minut tanssimaan ja hyppimään. Silloin kun haluan keskittyä, kuuntelen monotonista, mieluiten rytmikästä musiikkia, joka imaisee ihanasti kiihtyvään tunneliin. Kun haluan hullaantua ja lumoutua, kuuntelen edesmenneen Tigerbombsin Honey Junkie -kappaletta ja soitan samanaikaisesti päässäni sitä versiota, jonka kuulin Tampere-vuosina niin monet kerrat livenä (se oli niin paljon säkenöivämpi kuin levytetty versio). Kun kaipaan inspiraatiota, soitan Velvet Undergroundia ja kuvittelen istuvani The Chelsea Hotelin aulassa.

Musiikilla on myös sosiaalinen ulottuvuus. Joidenkin ihmisten kanssa tulee usein kuunneltua musiikkia tietyllä tavalla. Mikon kanssa ajaudumme kaikenlaisiin musiikillisiin luuppeihin, jotka oikeastaan kaikki johtavat samaan paikkaan eli hysteriaan (ja joskus humalaan).

Ilman musiikkia nykyistä parisuhdettani ei ehkä edes olisi. Olimme olleet ystäviä monta vuotta, mutta yhtäkkiä näin Jarnon uudessa valossa, kun hän soitti kappaleen, jota kukaan ei yleensä tiedä ja josta en ikinä puhu, mutta jota rakastan enemmän kuin monia muita maailman kappaleita yhteensä. Ehkä kerron joskus sen tarinan täälläkin.

Muitakin ulottuvuuksia on. Ilman musiikkia en kirjoittaisi. Musiikki kuroo umpeen haavat, vuodet, hiljaisuuden, todellisuuden halkeamat, henkiset ja todelliset kilometrit ihmisten välillä ja kaikkien niiden meihin puhkomat aukot.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Vastuullisia kukkia ja tuoksuvia jouluasetelmia

10

Kaupallinen yhteistyö Kauniisti kotimainen ja Asennemedia

Kas, enää pari viikkoa jouluun! Innokkaimmat joulunystävät ovat kantaneet kuusen kotiin ja ripustaneet jouluvaloja jo viikkoja sitten. Itsekin tykkään nykyään joulusta, mutta olen ehkä hiukan maltillisemman linjan kannattaja: muutamalla kauniilla kukalla ja kynttilöillä saa kotiin just sopivasti joulutunnelmaa.

Puhutaan tänään kukista. Kauniisti kotimainen nimittäin haastoi minut tekemään hyasinteista omanlaiseni sommitelmat ja sehän sopi, koska hyasintit ovat suosikkejani kotimaisista joulukukista. Ne ovat pienestä koostaan huolimatta hiukan pöyhkeitä ja erittävät eteeristä öljyä, joka selittää kukinnon huumaavan tuoksun.

Hankin aina hyasinttini ruukussa, sillä ruukkukukat kestävät kauemmin. Hyvin hoidettuna samoista hyasinteista voi saada iloa (ja aromaterapiaa) koko joulun ajaksi. Mutta hyasinttia ei ole suinkaan pakko pitää mullassa! Itse tykkään eniten hyasintin nakulookista: puhdistin ne mullasta ja sujautin Riihimäen lasin vintagepurkkeihin olemaan hurmaavia. Kävin kaupassa pitkän henkisen taistelun vaaleanpunaisten ja sinisten kukkien välillä, ja päädyin lopulta sinisiin. Normaalisti valitsen aina vaaleanpunaisen ja kaipasin tällä kertaa jotain erilaista.

Jos haluat kokeilla samaa kotona, tässä simppelit ohjeet: puhdista sipulit ja vaaleat juuret mullasta. Kannattaa aloittaa puhdistaa käsin ja huuhtoa vedellä vasta lopuksi, jos viimeiset multarippeet sitä vaativat (älä tee niinkuin minä ja aloita vedellä, koska kastuneet multapaakut takertuvat raivostuttavasti juuriin ja sen jälkeen ne on kahta vaikeampi irrottaa). Ole varovainen, ettei herkkä juuristo vahingoitu. Laita maljakon tai lasipurkin pohjalle viileää vettä ja aseta sipuli sinne niin, että juuret ovat kokonaan veden peitossa. Vettä lisätään tarpeen mukaan. Lannoitteita ei tarvita.

Luin muuten, että hyasintteja on kasvatettu Suomessa, tarkemmin sanottuna Turussa jo 1600-luvulla, jolloin ne eivät suinkaan olleet joka kodin joulukukkia, vaan rikkaiden ihmisten himoitsemia luksuskukkia.

Mielenkiintoisin pala hyasinttien historiaa löytyy kuitenkin vielä kauempaa, kreikkalaisesta mytologiasta asti. Oli kuuma nuorukainen nimeltä Hyakinthos, josta piti sekä Apollon että Zefyros. Kun Hyakinthos valitsi Apollonin, Zefyros mustasukkaisuuksissaan surmasi tämän. Apollon halusi tehdä Hyakinthoksen nimestä kuolemattoman ja niin hän muutti Hyakinthoksen veren kukaksi. Eli hyasintiksi. Samaan aikaan brutaalia ja hyvin lyyristä, eli juuri sellainen kuin kaikki kreikkalaisen mytologian tarinat ovat.

Ostin myös nipun valkoisia hyasintteja. Runsaus on helppo stailauskikka: joskus enemmän on enemmän. Kaivelin kaapeista erilaisia keraamisia ruukkuja, joita olen kerännyt vuosien varrelta kirppiksiltä ja reissuilta: yhden näistä ruukuista olen tuonut Australiasta, toisen Berliinistä, loput ovat suomalaista käsityötä 60- ja 70-luvulta. Erilaisia ruukkuja yhdistää sävymaailma, joka sitoo ne yhtenäiseksi sommitelmaksi. Tykkään!

Kukkaostoksillakin voi tehdä vastuullisia valintoja: lähiruoan ohella on olemassa lähikukkia. Kotimainen kukka on eettinen valinta, sillä jokaisen kukan voi jäljittää puutarhalleen asti ja työntekijöillä on takuulla hyvät oltavat ja palkkaus kunnossa. Itse en muuten tiennyt, että kotimaiset kukkatarhat ovat yksi suurimmista maahanmuuttajien ja nuorten työllistäjistä. Monilla kotimaisilla puutarhoilla pääsee myös vierailemaan, joten läpinäkyvyys on kunnossa.

Kotimaisten joulukukkien kohdalla vastuullisuuden takaa sirkkalehtimerkki, joka tarkoittaa, että kukan kasvattaja sitoutuu Laatutarha-ohjeistoon. Siinä painotetaan tuotannon ympäristövaikutuksia, henkilöstön hyvinvointia ja tuotteiden turvallisuutta.

Muutama vinkki hyasinttiostoksille:

~ Kotimainen joulukukka on vastuullisin valinta, etsi pakkauksesta sirkkalehtimerkkiä. Kotimaisia joulukukkia myydään lähes kaikissa ruokakaupoissa, marketeissa ja kukkakaupoissa. Kotimaisten kukkien kohdalla laatukin on kohdallaan: kuljetusmatkat ovat lyhyet ja kukat säilyvät paremmin.
~ Nupullaan olevalla hyasintilla kestää hetki avautua kukkaan. Jos haluat nopeuttaa avautumista, tarjoile hyasintille ruokalusikalla hiukan lämmintä vettä ja pidä se patterin vieressä.
~ Hyasintti kestää kauemmin, jos siirrät sen yöksi viileään paikkaan.
~ Kastele niukasti, jotta hyasintti ei innostu kasvamaan liian pitkäksi.
~ Jos hyasintti silti venähtää ruukussaan, anna sille jatkoaikaa leikkokukkana. Leikkaa mahdollisimman läheltä sipulia ja sujauta maljakkoon, jossa on niukasti kylmää vettä.
~ Pitkää vartta voi tukea ruukussa kepillä! Sen saa tuikata suoraan sipulista läpi.
~ Jos satut olemaan puutarhan, terassin tai parvekkeen onnellinen omistaja, hyasintin sipulin voi kukinnan jälkeen kuivattaa ja istuttaa seuraavana syksynä ulos maahan tai ruukkuun!
~ Varoituksen sana: hyasintin erittämät eteeriset öljyt voivat aiheuttaa allergisen reaktion herkille.

Osuipa kukkavalintoihini muuten isänmaalliset sävyt! No sehän sopii. Näkyykö teillä joulu jo kotona? Entä kiinnostaako joulukukat?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA